Marv
#446. Keskiviikko, 8. syyskuuta 2004 klo 13.06.29, kirjoittanut Jani. 0
Jotenkin sen aina huomaa siitä, että sitä tahtoo kuunnella Björkiä, tämän mikä nyt taas on: ankara apatia, matomainen makoilu ja aiheeton itkeskely. Vaikka olihan sen merkkejä havaittavissa jo eilen siitä että kaksi kokonaista suklaalevyä ei tuntunut missään. Pahuksen Spar-kaupan Fazer-tarjous. #
Mitä on masennus? Parhaimmillaan, siis siedettävimmillään se on maadoitettuutta; huumori, hyvä ruoka ja muut mukavat asiat nostavat mielen nollaan, jolloin hymyilyttää se, ettei ole enää miinus miljoona volttia. Pahimmillaan se on polariteetin kääntymistä päälaelleen. Miinuksesta tulee plussaa ja plussasta miinusta: kaikki hyvä, mukava, hauska antaa hirvittävän tärskyn, kirpaisee tuskallisesti muistuttaessaan vain katoavaisuudestaan, ja pahat, kauheat, surulliset asiat kääntävät suupielet hirvittävään hymyyn, koska silloin sitä tuntee olevansa kotonansa, asioiden olevan oikealla tolallaan, juuri niin kuin ne ovat ihan oikeasti. #
“No mietipä tätä, Mauri: Mikä on se, jolla on kaksitoista jalkaa, kuusi silmää, karvainen keskiruumis, löytyi kuolleena terraariosta tänä aamuna, ja josta voileivästäsi haukatessasi kuuluva ‘rousk’-ääni on peräisin?” #