Kävelylenkin jälkeen
#407. Keskiviikko, 22. syyskuuta 2004 klo 9.20.07, kirjoittanut Jani. 1
Kyllä sen huomaa selvästi, että taas lenkkeilyn aloittamisen jälkeen on yleisestiottaen fyysisesti parempi olo. Illalla nukuttaa paremmin, aamulla herää virkeämpänä, eikä päivän aikana ole semmoinen vastenmielinen turvonnut olo. Toisaalta siihen vaikuttaa kyllä sekin, että käyn joka kerta lenkin jälkeen suihkussa ja suihkun jälkeen minulla on aina paljon parempi olo muutoinkin. Jo vuorokauden sisällä sitä liimautuu niin kiinni vaatteisiinsa, että niiden tuntu jälleen suihkun jälkeen erillisinä peitteinä iholla aiheuttaa miellyttävää kutinaa. Tuntuu kuin olisi alasti vaatteidensa sisällä, eikä niin kuin olisi alasti, mutta vaatteet ihon uloimpana kerroksena. #
Ongelmallista tämän lenkkeilyn tuomassa hyvässä olossa on se, että tämä kokemus sen hyvistä vaikutuksista on näin selvä vain tässä alkuvaiheessa, jossa itsensä nostaa rapakunnosta juuri ja juuri pinnalle. Myöhemmässä vaiheessa tämä ilmiö sumenee siten, että tulee lenkkipäiviä, jolloin on fyysisesti huonompi olo kuin joinain sellaisina päivinä, jolloin ei lenkillä ole käynyt. Siinä vaiheessa tyypillisesti motivaationi lopahtaa ja keskityn taas lenkkeilyn sijasta syömiseen. Mutta eilisiltana tein toisen havainnon koskien tätä asiaa: pystyin vaihtamaan suunnittelemani syömisen kirjoittamiseen. Kyseessä saattoi toki olla vain tilapäinen mielenhäiriö tai sitten minulla vain sattui olemaan kirjoitettavaa yhtäaikaisesti syömähimon kanssa ilman mitään sen mystisempää niiden välistä yhteyttä. Mutta täytynee kokeilla tuota toisenkin kerran, kun taas vajoan siihen tilaan, missä haen oraalista lohdutusta. #
Siitäkin huolimatta, että yöllä ja tänä aamuna mahani rankaisi minua syömättömyydestä. Ei siis millään oikealla nälällä vaan kouristelemalla muuten vain kivulloisesti. #
[…] taas tätä vaihetta, jossa mieli on aloittelijan mieli (zen-mieli), ja muutaman hassun hikipisaran ulospusertamisen jälkeen endorfiineja pursuilee […]