Kyl­lä sen huo­maa sel­väs­ti, että taas lenk­kei­lyn aloit­ta­mi­sen jäl­keen on ylei­ses­tiot­taen fyy­si­ses­ti parem­pi olo. Illal­la nukut­taa parem­min, aamul­la herää vir­keäm­pä­nä, eikä päi­vän aika­na ole sem­moi­nen vas­ten­mie­li­nen tur­von­nut olo. Toi­saal­ta sii­hen vai­kut­taa kyl­lä sekin, että käyn joka ker­ta len­kin jäl­keen suih­kus­sa ja suih­kun jäl­keen minul­la on aina pal­jon parem­pi olo muu­toin­kin. Jo vuo­ro­kau­den sisäl­lä sitä lii­mau­tuu niin kiin­ni vaat­tei­siin­sa, että nii­den tun­tu jäl­leen suih­kun jäl­keen eril­li­si­nä peit­tei­nä ihol­la aiheut­taa miel­lyt­tä­vää kuti­naa. Tun­tuu kuin oli­si alas­ti vaat­tei­den­sa sisäl­lä, eikä niin kuin oli­si alas­ti, mut­ta vaat­teet ihon uloim­pa­na ker­rok­se­na. #

Ongel­mal­lis­ta tämän lenk­kei­lyn tuo­mas­sa hyväs­sä olos­sa on se, että tämä koke­mus sen hyvis­tä vai­ku­tuk­sis­ta on näin sel­vä vain täs­sä alku­vai­hees­sa, jos­sa itsen­sä nos­taa rapa­kun­nos­ta juu­ri ja juu­ri pin­nal­le. Myö­hem­mäs­sä vai­hees­sa tämä ilmiö sume­nee siten, että tulee lenk­ki­päi­viä, jol­loin on fyy­si­ses­ti huo­nom­pi olo kuin joi­nain sel­lai­si­na päi­vi­nä, jol­loin ei len­kil­lä ole käy­nyt. Sii­nä vai­hees­sa tyy­pil­li­ses­ti moti­vaa­tio­ni lopah­taa ja kes­ki­tyn taas lenk­kei­lyn sijas­ta syö­mi­seen. Mut­ta eili­sil­ta­na tein toi­sen havain­non kos­kien tätä asi­aa: pys­tyin vaih­ta­maan suun­nit­te­le­ma­ni syö­mi­sen kir­joit­ta­mi­seen. Kysees­sä saat­toi toki olla vain tila­päi­nen mie­len­häi­riö tai sit­ten minul­la vain sat­tui ole­maan kir­joi­tet­ta­vaa yhtä­ai­kai­ses­ti syö­mä­hi­mon kans­sa ilman mitään sen mys­ti­sem­pää nii­den välis­tä yhteyt­tä. Mut­ta täy­ty­nee kokeil­la tuo­ta toi­sen­kin ker­ran, kun taas vajoan sii­hen tilaan, mis­sä haen oraa­lis­ta loh­du­tus­ta. #

Sii­tä­kin huo­li­mat­ta, että yöl­lä ja tänä aamu­na maha­ni ran­kai­si minua syö­mät­tö­myy­des­tä. Ei siis mil­lään oikeal­la näläl­lä vaan kou­ris­te­le­mal­la muu­ten vain kivul­loi­ses­ti. #