Tie
#401. Torstai, 23. syyskuuta 2004 klo 22.00.13, kirjoittanut Jani. 0
Huomasin taas, että pelkäksi kommentin kommentin kommentin kommentiksi tarkoitettu teksti paisui kuin pullataikina, joten päätin suosiolla tehdä siitä oman merkintänsä. Tämänkertainen jaarittelutuokioni sai alkunsa Lord Boredomin kommentista äskettäiseen merkintään… #
“Hienoa, että sanaleikkini valkeni; Yleensä ihmiset jäävät vain ihmettelemään »mistä ihmeestä toi ny puhuu, %&¤# friikki, voi %&¤¤!«.” #
Niinhän se vain on tässä kellokäyräkuvioiden ihmeellisessä ihmismaailmassa, että mitä kauempana keskiverrosta on vaikkapa nyt sitten verbaalisesti (tai äidinkielellisesti yleisemminkin), niin määritelmällisesti sitä pienempi on kooltaan myös se ryhmä kanssaihmisiä, jonka kanssa todella kykenee kommunikoimaan omalla kielellään. Lisäksi, jos on elänyt elämänsä pyrkien parantamaan omaa ulosantiaan ja minäkuvaansa muutoinkin joidenkin omien taitojensa hiomisella kohti täydellisyyttä, kasvattaakseen kanssakäymistilanteissa tarvittavaa itsevarmuudentunnetta, voikin käydä niin, että jonain päivänä saa huomata niin tekemällä ampaisseensa kauas, kauas sen vertaisryhmän ulkopuolelle[alaviite]En halua sanoa että yläpuolelle, koska en ole sitä mieltä, että olisin parempi sen takia, että olen mitä olen ja kuulun joiltain taidoiltani keskivertoa kykeneväisempään vähemmistöön.[/alaviite], jonka kanssa kommunikoidakseen sitä itsevarmuuttaan halusi alun alkujaan kehittää. #
Omaksi onnekseni[alaviite]Onko se koitunut onnekseni vai kirouksekseni? Siihen on vaikea vastata suoralta kädeltä.[/alaviite] olen itse lähtenyt tuolle tielle niin varhain, että päämääräni ehti hukkua niin totaalisesti mielestäni, että tiestä ehti tulla minulle päämäärä jo kauan, kauan ennen kuin muistin sen taas, ja totesin edellä kuvatulla tavalla minulle käyneen. Näin ollen en tuntenut siitä katkeruutta, mikä varmaan olisi päällimmäinen tunne, jos itsensämuuttamisen tielle lähteminen on tapahtunut vaiheessa, josta on vielä mielessä selkeitä tai edes hatariakaan muistikuvia. Oma kokemukseni oli lähinnä todellakin tapahtuneen toteaminen, ja se tuotti jopa jonkin verran tyydytystä, koska se oli samalla varsin kattava selitys omalle siihenastisen elämäni kululle ja valinnoille, joita olin tehnyt, ja joita siis edelleenkin teen; minä en koskaan poikennut siltä polulta, koska vaikka näinkin tuolloin, että lähestymisen sijasta se vei kauemmas alkuperäisestä päämäärästä, tien kulkeminen, eli itseni kehittäminen, kykyjeni hiominen itsessään oli, kuten jo sanoin, uusi, oma päämääräni, joka ei ollut riippuvainen toisista eikä toisten mielipiteistä minusta. #
Pahoitteluni kantilaisuutta hipovan ylipitkiksi venyneistä lauseista, mutta käsillä olevan aiheen takia tulin siihen tulokseen, että niitä ei ole syytä pureksia valmiiksi mössöksi. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]16.10.[/klo] 16:06 Muotoilin nykytapani mukaisesti.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]27.8.[/klo] 13:59 Muotoilin WP:lle.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #