Huo­ma­sin taas, että pel­käk­si kom­men­tin kom­men­tin kom­men­tin kom­men­tik­si tar­koi­tet­tu teks­ti pai­sui kuin pul­la­tai­ki­na, joten pää­tin suo­siol­la teh­dä sii­tä oman mer­kin­tän­sä. Tämän­ker­tai­nen jaa­rit­te­lu­tuo­kio­ni sai alkun­sa Lord Bore­do­min kom­men­tis­ta äsket­täi­seen mer­kin­tään… #

“Hie­noa, että sana­leik­ki­ni val­ke­ni; Yleen­sä ihmi­set jää­vät vain ihmet­te­le­mään »mis­tä ihmees­tä toi ny puhuu, %&¤# friik­ki, voi %&¤¤!«.” #

Niin­hän se vain on täs­sä kel­lo­käy­rä­ku­vioi­den ihmeel­li­ses­sä ihmis­maa­il­mas­sa, että mitä kau­em­pa­na kes­ki­ver­ros­ta on vaik­ka­pa nyt sit­ten ver­baa­li­ses­ti (tai äidin­kie­lel­li­ses­ti ylei­sem­min­kin), niin mää­ri­tel­mäl­li­ses­ti sitä pie­nem­pi on kool­taan myös se ryh­mä kans­saih­mi­siä, jon­ka kans­sa todel­la kyke­nee kom­mu­ni­koi­maan omal­la kie­lel­lään. Lisäk­si, jos on elä­nyt elä­män­sä pyr­kien paran­ta­maan omaa ulos­an­ti­aan ja minä­ku­vaan­sa muu­toin­kin joi­den­kin omien tai­to­jen­sa hio­mi­sel­la koh­ti täy­del­li­syyt­tä, kas­vat­taak­seen kans­sa­käy­mis­ti­lan­teis­sa tar­vit­ta­vaa itse­var­muu­den­tun­net­ta, voi­kin käy­dä niin, että jonain päi­vä­nä saa huo­ma­ta niin teke­mäl­lä ampais­seen­sa kau­as, kau­as sen ver­tais­ryh­män ulkopuolelle[alaviite]En halua sanoa että ylä­puo­lel­le, kos­ka en ole sitä miel­tä, että oli­sin parem­pi sen takia, että olen mitä olen ja kuu­lun joil­tain tai­doil­ta­ni kes­ki­ver­toa kyke­ne­väi­sem­pään vähemmistöön.[/alaviite], jon­ka kans­sa kom­mu­ni­koi­dak­seen sitä itse­var­muut­taan halusi alun alku­jaan kehit­tää. #

Omak­si onnekseni[alaviite]Onko se koi­tu­nut onnek­se­ni vai kirouk­sek­se­ni? Sii­hen on vai­kea vas­ta­ta suo­ral­ta kädeltä.[/alaviite] olen itse läh­te­nyt tuol­le tiel­le niin var­hain, että pää­mää­rä­ni ehti huk­kua niin totaa­li­ses­ti mie­les­tä­ni, että ties­tä ehti tul­la minul­le pää­mää­rä jo kau­an, kau­an ennen kuin muis­tin sen taas, ja tote­sin edel­lä kuva­tul­la taval­la minul­le käy­neen. Näin ollen en tun­te­nut sii­tä kat­ke­ruut­ta, mikä var­maan oli­si pääl­lim­mäi­nen tun­ne, jos itsen­sä­muut­ta­mi­sen tiel­le läh­te­mi­nen on tapah­tu­nut vai­hees­sa, jos­ta on vie­lä mie­les­sä sel­kei­tä tai edes hata­ria­kaan muis­ti­ku­via. Oma koke­muk­se­ni oli lähin­nä todel­la­kin tapah­tu­neen totea­mi­nen, ja se tuot­ti jopa jon­kin ver­ran tyy­dy­tys­tä, kos­ka se oli samal­la var­sin kat­ta­va seli­tys omal­le sii­he­nas­ti­sen elä­mä­ni kulul­le ja valin­noil­le, joi­ta olin teh­nyt, ja joi­ta siis edel­leen­kin teen; minä en kos­kaan poi­ken­nut sil­tä polul­ta, kos­ka vaik­ka näin­kin tuol­loin, että lähes­ty­mi­sen sijas­ta se vei kau­em­mas alku­pe­räi­ses­tä pää­mää­räs­tä, tien kul­ke­mi­nen, eli itse­ni kehit­tä­mi­nen, kyky­je­ni hio­mi­nen itses­sään oli, kuten jo sanoin, uusi, oma pää­mää­rä­ni, joka ei ollut riip­pu­vai­nen toi­sis­ta eikä tois­ten mie­li­pi­teis­tä minus­ta. #

Pahoit­te­lu­ni kan­ti­lai­suut­ta hipo­van yli­pit­kik­si veny­neis­tä lauseis­ta, mut­ta käsil­lä ole­van aiheen takia tulin sii­hen tulok­seen, että nii­tä ei ole syy­tä purek­sia val­miik­si mös­sök­si. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]16.10.[/klo] 16:06 Muo­toi­lin nyky­ta­pa­ni mukaisesti.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]27.8.[/klo] 13:59 Muo­toi­lin WP:lle.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #