Osin eili­sil­tai­sen vuo­da­tuk­sen takia, osin muu­toin vain ilman mitään sen ilmei­sem­pää syy­tä, pääs­sä­ni on hah­mot­tu­nut jon­kin­lai­nen kuva sii­tä, miten masen­nus omas­sa tapauk­ses­sa­ni on syn­ty­nyt. Koe­tan seu­raa­vas­sa kui­ten­kin hie­man laa­ja-alais­taa seli­tys­tä­ni sen kuvai­lun hel­pot­ta­mi­sek­si itsel­le­ni. Toi­saal­ta näis­tä asiois­ta on var­mas­ti kir­joi­tet­tu pal­jon ennen­kin, mut­ta kos­ka omal­le koh­dal­le­ni ei ole sat­tu­nut seli­tys­tä, joka oli­si osu­nut koh­dal­leen niin, että oli­sin sen ymmär­tä­nyt niin kuin ymmär­rän nämä asiat, kun ne itse omil­la sanoil­la­ni ker­ron, ker­ron ne asiat nyt niil­lä omil­la sanoil­la­ni täs­sä, jot­ta mah­dol­li­ses­ti joku muu, joka kokee nämä asiat samoin kuin minä, voi­si tääl­tä val­miin kar­tan mie­len­liik­keil­len­sä löy­tää. #

Läh­tö­koh­ta­na on lap­si, jol­la on jokin vai­kea koke­mus. Koke­mus voi olla kir­jai­mel­li­ses­ti jokin tapah­tu­ma, kuten onnet­to­muus, tois­tu­vas­ta tapah­tu­mas­ta, kuten pahoin­pi­te­lys­tä joh­tu­va trau­ma, tai koke­mus sen sub­jek­tii­vi­ses­sa mer­ki­tyk­ses­sä, eli lap­sen koke­muk­se­na sii­tä, miten hän­tä ympä­röi­vä maa­il­ma toi­mii, tai mikä on hänen ase­man­sa sii­nä­Kos­ka en ole kyen­nyt jäl­jit­tä­mään lap­suu­des­ta­ni min­kään­lai­sia trau­maat­ti­sia tapah­tu­mia, olen olet­ta­nut, että oma koke­muk­se­ni on nime­no­maan tätä vii­mek­si­mai­nit­tua, sub­jek­tii­vis­ta lajia.. Rat­kai­se­vaa on se, että lap­si tun­tee, että tämä koke­mus on hänel­le yli­voi­mai­nen; hän ei pys­ty tule­maan sen kans­sa toi­meen, eikä käsit­te­le­mään, ehkä edes käsit­tä­mään sitä oikein mil­lään käy­tös­sään ole­val­la (psyyk­ki­sel­lä) kei­nol­la. Niin­pä koh­taa­mi­sen ja sisäis­tä­mi­sen sijas­ta lap­si pake­nee psyyk­ki­sel­lä tasol­la tätä koke­mus­taan, käyt­täen mitä tahan­sa käsil­lä ole­vaa reit­tiä. #

Nuo­ri ihmis­mie­li on lähes loput­to­man sin­ni­käs näis­sä pyr­ki­myk­sis­sään, ja pako­y­ri­tyk­sien­sä tulok­se­na lap­si sin­kou­tuu kuin ohjus lop­pu­jen lopuk­si löy­tä­mäl­leen tiel­le. Samal­la kun se pake­nee, lap­sen mie­li kerää taak­seen estei­tä, jot­ka pitä­vät hänet myö­hem­mäl­lä iäl­lä var­mas­ti ereh­ty­mäs­tä koke­muk­sen suun­taan­kaan. Itse asias­sa esteet osoit­tau­tu­vat lopul­ta niin pitä­vik­si, että nyt jo vart­tu­nut lap­si pys­tyy jäl­leen valit­se­maan suun­tan­sa vapaas­ti, kos­ka pel­koa alku­pe­räi­seen koke­muk­seen tör­mää­mi­ses­tä ei enää ole.Tässä näkyy yhteys eili­sil­tai­seen teks­tiin ja sitä kaut­ta omaan koke­muk­see­ni; psyyk­ki­set suo­ja­muu­ri­ni ovat niin van­kas­ti ali­ta­jun­taan isket­ty­jä, että tie­toi­nen minä on vapaa nii­den yllä­pi­dos­ta, jol­loin sil­le syn­tyy illuusio täy­del­li­sen sisäi­sen vapau­den val­lit­se­mi­ses­ta. #

Masen­nuk­sen yhtey­des­sä usein mai­nit­tu lau­kai­se­va teki­jä on sel­lai­nen asia tai koke­mus, joka myö­hem­mäl­lä iäl­lä tulee ja iskee reiän tuo­hon suo­ja­muu­riin, jos ei perä­ti lyö sitä ker­ras­saan säpä­leik­si. Ihmis­mie­li, joka kyvyt­tö­myy­des­sään koh­da­ta lap­suu­den­ko­ke­mus­taan pake­ni sitä, ei myös­kään kos­kaan saa­nut tilai­suut­ta kehit­tää tuo­ta kykyä. Nyt, täy­sin yllät­täen se jou­tuu­kin siis jäl­leen suo­raan kas­vok­kain kivu­li­aan koke­muk­sen­sa kans­sa ja huo­maa ole­van­sa juu­ri yhtä avu­ton kuin sil­loin, kun pie­ne­nä lap­sen­mie­le­nä sitä voi­mien­sa takaa pake­ni. #

Mie­les­sä­ni pyö­rii jon­kin­lai­nen epä­mää­räi­nen ana­lo­gia ihmi­ses­tä, joka pais­ka­taan val­tai­saan, tuli­kuu­maan kat­ti­laan pie­ne­nä. Lopul­ta löy­tyy köy­si, jos­ta riippumalla[alaviite]Kyllä, sana­va­lin­ta on tietoinen.[/alaviite] kat­ti­lan poh­ja ei enää polt­te­le. Köy­si on tyy­pil­li­sim­min kon­kreet­ti­ses­ti jokin käyt­täy­ty­mis­mal­li hyvin laa­jas­sa mer­ki­tyk­ses­sä; kysees­sä voi olla esi­mer­kik­si yleen­sä ihmis­ten tai vaik­ka­pa hyvin tiu­kas­ti rajat­tu­jen läheis­ten ihmis­ten kans­sa tapah­tu­vaa sosi­aa­lis­ta käy­tös­tä sää­te­le­vät mal­lit, jokin omak­si koet­tu poliit­ti­nen, uskon­nol­li­nen tai muu moraa­li­nen mal­li, tai jopa laa­jem­min auk­to­ri­teet­tius­koi­suus tai nii­tä vas­taan kapi­noin­ti. Oli mal­li mikä tahan­sa, lau­kai­se­va teki­jä on yhtä kuin köy­den kat­kea­mi­nen, eli tuon opi­tun mal­lin pet­tä­mi­nen vai­keal­ta koke­muk­sel­ta suo­jaa­vas­sa teh­tä­väs­sään. #

Mitä tulee sen jäl­keen? Sii­tä en pys­ty vie­lä kir­joit­ta­maan, tai tar­kem­min sanot­tu­na en halua kir­joit­taa sii­tä täs­sä yhtey­des­sä, kos­ka tähä­nas­ti­nen teks­ti on ollut oma­koh­tai­sen koke­muk­sen sane­le­maa, ja täs­tä eteen­päin se oli­si pelk­kää spe­ku­loin­tia. Var­mas­ti kyl­lä vie­lä jonain päi­vä­nä kir­joi­tan myös sii­tä, mitä tämän jäl­keen tapah­tuu. Voin vain toi­voa, että tule­vai­suus nou­dat­taa jotain opti­mis­tis­ta ske­naa­rio­ta, jos­sa van­ha koi­ra oppii uusia temp­pu­ja, eli kivu­li­aa­seen jäl­leen­nä­ke­mi­seen jou­tu­nut mie­li oppii vaik­ka­pa sit­ten tera­pian avul­la tule­maan koke­muk­sen­sa kans­sa toi­meen. Pes­si­mis­ti­set ske­naa­riot puo­les­taan masen­tai­si­vat vain luki­jan­kin, ja sen oikeu­den pidä­tän itsel­lä­ni tuon­nem­mak­si, sii­hen mah­dol­li­seen tule­vai­suu­teen, jos­sa pys­tyn teke­mään sen koke­muk­sen syväl­lä rin­ta­ää­nel­lä, joka on pal­jon tehok­kaam­pi. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]17:51[/klo] Vii­laus­ta, pil­kun­vii­laus­ta ja oikoluku.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]16.10.[/klo] 15:58 Siir­sin muu­tos­his­to­rian ala­viit­tei­den ala­puo­lel­le. Muo­toi­lin nyky­tyy­lil­lä­ni. Lisä­sin muu­tos­his­to­rian piilotusvekottimen.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]27.8.[/klo] 13:29 Muo­toi­lin WP:lle.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #