Sumupuut
#619. Sunnuntai, 3. lokakuuta 2004 klo 1.47.24, kirjoittanut Jani. 0
Joskus ajat sitten löysin Jim Gasperinin temporaalitekniikalla tehdyt siistit kolmiulotteiset kuvat. Ajatus on pyörinyt päässä jo pitkän aikaa, ja olen tehnyt pari kokeilua. Ensimmäinen meni pieleen, mutta antoi pari arvokasta opetusta: jos käytettävissä ei ole stereokameraa, vaan illuusio tehdään ottamalla kaksi kuvaa ja siirtämällä kameraa niiden ottamisen välissä, sen siirron tulee olla melkoisen pieni. Toisekseen ei kannata valita kohdetta siten kuin itse tein, eli niin, että hyvin lähellä on varsinainen liikkumaton kohde ja taustalla olevat asiat ovat kaukana. Tällöin tuloksena on aivan liikaa tutiseva tausta, vaikka siirto olisi miten varovainen. Paremman tuloksen saa, kun matkalla varsinaisesta kohteesta perspektiivissä kauimmaisiin objekteihin on tasaisesti sekundäärisiä kohteita. #
Lauantaiaamuna nappasin parvekkeelta kaksi kuvaa (kuva 1, kuva 2) sumuisista puista. Vaikka ne näyttivät hienoilta sellaisenaankin, taka-ajatuksenani oli se, että tässä kohteessa oli sopivasti molempia edellä hyödyllisiksi mainittuja ominaisuuksia. Tulos oli jo heti paljon parempi kuin ensimmäinen kokeiluni posliinidelfiinin kanssa, vaikka tässäkin on vielä roimasti parantamisen varaa. Kameran siirto onnistui tässä ihan hyvin määrän suhteen (ei liian paljoa tutinaa), joskin kulma muuttui hieman otosten välissä ja sitä jouduin korjaamaan GIMPillä.Toisaalta se kiertyminen johtuu myös erikoisesta ylä-ala-suuntaisesta kuvakulmasta. Näin ollen lisättäköön kolmanneksi vinkiksi näiden kuvien ottamiseksi, että parveke ei ole siihen paras mahdollinen paikka. #
Korjauksen jälkeenkin kulmat poikkeavat vielä kuvien alaosien osalta toisistaan, joka näkyy keskimmäisen koivun alalaitaosan tutisemisena, joka yhdessä yläosan paikallaanpysymisen kanssa saa aikaan lievän ei-toivotun pyörimisefektin. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että osittain tuon pyörimisen sivuvaikutuksena näitä kuvia tarpeeksi tuijottamalla pystyn saamaan aikaan sen saman huimaustilan, joka minulla joskus iskee makoillessani selälläni, kun tasapainoelimessä nesteet menee jotenkin sopivasti niin, ettei se elin-poloinen enää tiedä, mikä suunta on ylös- ja mikä alaspäin. #