Cantus Excio
#537. Maanantai, 18. lokakuuta 2004 klo 23.40.31, kirjoittanut Jani. 1
← osa 2: Materia Primoris #
Jostain syystä — ja tässä minä ehkä olen sovinisti, mistä hyvästä minua saa solvata vapaasti — minun perstuntumani väittää minulle, että naisen torjutuksitulemiskokemus on emotionaalisesti raskaampi ja ulkopuolisen (minun) silmin traagisempi tapahtuma todistaa, kuin miehen vastaava. Tämä voi olla niitä asioita, jotka kaikkein puhtaimmin heijastelevat kotioloja; epämääräinen muistihahmo päässäni kertoo minulle, että olen todistanut äidin kokevan torjutuksitulemisen raskaasti siinä, missä isä on todennäköisimmin välttänyt sellaiset tilanteet lähes täysin, enkä näin ollen ole hänen reaktioitaan juurikaan saanut tarkkailla. Sinänsä ristiriitaista kyllä, ainut selkeä päähäni syöpynyt muistikuva on juuri sellaisesta tilanteesta, jossa isä taatusti koki tulleensa torjutuksi, mutta ehkä se on syöpynyt päähän juuri poikkeuksellisuutensa tähden. #
Sen voin kuitenkin sanoa varmasti, että ainakaan mitään ulospäin näkyviä merkkejä kokemuksen musertavuudesta en taatusti ole päässyt isästäni näkemään, koska sellainen on hänen saamiensa kasvatusoppien mukaisesti taatusti tulkittu heikkoudeksi, ja heikkous puolestaan on ollut suurin ja pahin vika, mikä ihmisessä, varsinkin miespuolisessa, on siihen aikaan voinut olla. #
osa 4: Exoptare Ex Veritas → #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]25.1.2009 18:16[/klo] Muotoilin WP:lle, päivitin tyyliä ja linkit.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
[…] — blogimerkintä marginaalissa « Introitus, Praeceps Transito Spatium | Cantus Excio […]