← osa 2: Mate­ria Pri­mo­ris #

Jos­tain syys­tä — ja täs­sä minä ehkä olen sovi­nis­ti, mis­tä hyväs­tä minua saa sol­va­ta vapaas­ti — minun pers­tun­tu­ma­ni väit­tää minul­le, että nai­sen tor­ju­tuk­si­tu­le­mis­ko­ke­mus on emo­tio­naa­li­ses­ti ras­kaam­pi ja ulko­puo­li­sen (minun) sil­min traa­gi­sem­pi tapah­tu­ma todis­taa, kuin mie­hen vas­taa­va. Tämä voi olla nii­tä asioi­ta, jot­ka kaik­kein puh­taim­min hei­jas­te­le­vat kotio­lo­ja; epä­mää­räi­nen muis­ti­hah­mo pääs­sä­ni ker­too minul­le, että olen todis­ta­nut äidin koke­van tor­ju­tuk­si­tu­le­mi­sen ras­kaas­ti sii­nä, mis­sä isä on toden­nä­köi­sim­min vält­tä­nyt sel­lai­set tilan­teet lähes täy­sin, enkä näin ollen ole hänen reak­tioi­taan juu­ri­kaan saa­nut tark­kail­la. Sinän­sä ris­ti­rii­tais­ta kyl­lä, ainut sel­keä pää­hä­ni syö­py­nyt muis­ti­ku­va on juu­ri sel­lai­ses­ta tilan­tees­ta, jos­sa isä taa­tus­ti koki tul­leen­sa tor­ju­tuk­si, mut­ta ehkä se on syö­py­nyt pää­hän juu­ri poik­keuk­sel­li­suu­ten­sa täh­den. #

Sen voin kui­ten­kin sanoa var­mas­ti, että aina­kaan mitään ulos­päin näky­viä merk­ke­jä koke­muk­sen muser­ta­vuu­des­ta en taa­tus­ti ole pääs­syt isäs­tä­ni näke­mään, kos­ka sel­lai­nen on hänen saa­mien­sa kas­va­tusop­pien mukai­ses­ti taa­tus­ti tul­kit­tu heik­kou­dek­si, ja heik­kous puo­les­taan on ollut suu­rin ja pahin vika, mikä ihmi­ses­sä, var­sin­kin mies­puo­li­ses­sa, on sii­hen aikaan voi­nut olla. #

osa 4: Exop­ta­re Ex Veri­tas → #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]25.1.2009 18:16[/klo] Muo­toi­lin WP:lle, päi­vi­tin tyy­liä ja linkit.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #