Urheilu: jatkoaika
#526. Keskiviikko, 20. lokakuuta 2004 klo 21.11.01, kirjoittanut Jani. 0
Tunnen tarvetta hieman täsmentää edellistä merkintää siltä osin, että minä en vihaa urheilua, enkä urheilijoita. Päin vastoin, minä pidän urheilun katselemisesta melkein yhtä paljon kuin Avaran luonnon katselemisesta. Syytkin ovat samat: hyvin tuotetut ohjelmat urheilijoista touhuissaan ovat minulle ihan kuin ihmislajiin keskittyviä Avaran luonnon jaksoja. #
Tästä syystä, yhtä paljon kuin pidän urheilun katselemisesta, pidän täysin järjettömänä sitä, että urheilijaa haastatellaan suorituksen jälkeen (tai sitä ennen), ja häneltä kysellään, että miltä nyt tuntuu ja kuinka sinä tuon suorituksen teit. Siinä on suunnilleen yhtä paljon järkeä, kuin jos vesinokkaeläimeltä mentäisiin luonto-ohjelmassa kysymään ruokailun jälkeen, että miltä nyt tuntuu, kun sait poskipussit täyteen katkarapuja ja miten olit valmistautunut madon pyydystämiseen ja haittasiko kova tuuli kuoriaisen nappaamista. #
Sen nyt pitäisi olla päivänselvä asia kenelle tahansa, joka on tarpeeksi monta urheilijan haastattelua kuullut, että yhtä hyvin ja rehellisesti se urheilijariepu osaa vastata kysymyksiin omista toimistaan, kuin vesinokkaeläin omistaan. Sen verran hyvin useimmat urheilijat on nykyisin jo opetettu, että ne osaavat toimittajan mieliksi ladella tulemaan nämä täysin fiktiiviset “mä keskityin vain omaan suoritukseen”, “me lähetään vaan pelaa omaa peliä” ja “mä latasin kaiken heti ensimmäiseen heittoon ja sinnehän se lensi, ei kovin pitkälle mutta näin tällä kertaa” -vakioselitykset. #
Samasta syystä, kuin urheilusta, minä pidän myös eduskunnasta tulevista lähetyksistä: ihmislajin edustajien lajityypillistä käyttäytymistä sekin edustaa. Mikä tahansa ihmisiä sisältävä, niin sanottua todellista elämää ja todellisia ihmisiä sisältävä ohjelma ei kuitenkaan saa hyväksyntäni leimaa, vaan lähetyksen tulee olla suora tai ainakin siihen täytyy sisältyä suorituksen epäonnistumisen mahdollisuus, eli se niin sanottu inhimillinen tekijä, nauhoitettuudesta huolimatta. Lisäksi toiminnan tulee olla spontaania eikä nimenomaan televisiointitapahtumaa varten järjestettyä. Näin ollen kaikki sliipatut Iso Veli- ja Selviytyjät -tyyppiset lässynläät voi unohtaa heti kättelyssä näistä todellisesta elämästä kertovista ohjelmista puhuttaessa. #
Ja vaikka Sediksen silmät tai Benropen sääret voisivatkin esiintyä Selviytyjissä, niiden tehtävä siellä olisi vain todistella muutoinkin yksinkertaisuudessaan turhan tähden alleviivattua juonta (täällä sitä ollaan, luonnossa!). Sen sijaan tavallisen ihmisen oikeasta elämässä kertovassa blogissa ne ovat juuri sitä tosielämää, jota minä tv:stäkin kyttään, ja jonka todistamisenkaipuuta ihmisissä tosi-tv:n tekijäsedät röyhkeästi hyväksikäyttävät omilla näennäistosilla, eli valheellisilla tekeleillään, jotka tarjoavat ihmisille vain uuden, entisiin verrattuna kaksin verroin fiktiivisen maailman, johon uskoa sen oikean sijasta. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]25.1.2009[/klo] 14:06 Muotoilin WP:lle, päivitin tyyliä ja linkit. Revin ensimmäistä lukuunottamatta muut kuvat pois.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #