Jo pidem­män aikaa minua on vai­van­nut jon­ki­nas­tei­nen kir­joi­tusum­me­tus. Se on kui­ten­kin pel­käs­tään oire minut kam­mot­ta­val­la taval­la koko­naan nie­lais­sees­ta tur­tu­nei­suu­den tilas­ta. #

“Let me tell you why you’­re here. You’­re here because you know somet­hing. What you know you can’t explain, but you feel it. You’­ve felt it your enti­re life, that the­re’s somet­hing wrong with the world. You don’t know what it is, but it’s the­re, like a splin­ter in your mind, dri­ving you mad. It is this fee­ling that has brought you to me. Do you know what I’m tal­king about?” #

IMDb: “Memo­rable Quo­tes from The Mat­rix” #

Huo­ma­sin tämän alka­van jo pari viik­koa sit­ten, mut­ta en sil­loin vie­lä teh­nyt sii­tä kovin pal­jon mer­kin­tö­jä sen pelos­sa, että se tul­kit­tai­siin vää­rin ja yli­op­ti­mis­ti­ses­ti. Ajat­te­lin sil­loin, että pys­tyn kään­tä­mään sen ennal­leen halu­tes­sa­ni, ja uskal­sin sik­si ottaa itsel­le­ni ikään kuin hen­kis­tä lomaa sen tuo­mas­sa suo­ja­kuo­res­sa. Nyt parin vii­me päi­vän aika­na olen kau­huk­se­ni huo­man­nut, että vaik­ka oli­sin­kin tuol­loin sii­hen kyen­nyt (mis­tä nyt en ole niin var­ma), enää en. Lisäk­si se on muut­tu­nut pel­käs­tä suo­ja­kuo­res­ta todel­li­sen oman mie­le­ni sisuk­siin­sa muser­ta­vak­si puris­ti­mek­si, enkä pää­se miten­kään pakoon! Tämä on hir­vit­tä­vä ja hir­vit­tä­vän ahdis­ta­va tun­ne; on kuin huk­kui­si, kuin mil­joo­na vie­ras­ta ään­tä hau­tai­si alleen oma­ni. #

“The pill you took is part of a trace pro­gram. It’s desig­ned to dis­rupt your input/output car­rier sig­nal so we can pin­point your loca­tion.” #

ed. #

Jos tätä on “para­ne­mi­nen”, niin minä en halua “paran­tua”. Alus­ta asti minä olen pelän­nyt vain sitä, että masen­nuk­ses­ta ei ole muu­ta ulos­pää­syä kuin van­han, nyt elä­vän kuol­leen minän hyl­kää­mi­nen, ja elät­tä­nyt oikeas­taan tera­pian suh­teen vain yhtä toi­voa: sitä, että se tar­joai­si jon­kin muun kei­non löy­tää elä­män­ha­lu uudes­taan. Kos­ka jos niin on, että van­han minän pet­tä­mi­nen on ainut tie, ei minun sil­mis­sä­ni ole mitään eroa tera­pian, uskoon­tu­le­mi­sen, psy­koo­sin ja aivo­pe­sun meka­nis­meis­sa. Kaik­ki toi­mi­vat van­han pet­tä­mi­sel­lä, ja kaik­ki ovat näin ollen yhtä vihat­ta­via. #

Näh­tä­väs­ti ei ole ole­mas­sa rat­kai­sua sil­le ongel­mal­le, että yhtä vah­va kuin on halu­ni säi­lyt­tää psyyk­ki­nen jat­ku­vuu­te­ni, on halu­ni kat­kais­ta fyy­si­nen jat­ku­vuu­te­ni. Jäl­kim­mäi­sen saat­ta­mi­nen tasa­pai­noon edel­li­sen kans­sa on ongel­ma, ei edel­li­sen saat­ta­mi­nen tasa­pai­noon jäl­kim­mäi­sen kans­sa, mihin nyt miel­tä­ni tun­nu­taan piis­kat­ta­van. #

Kun­pa voi­sin sitee­ra­ta täs­sä koh­das­sa Mat­rixia vetääk­se­ni yhtä­suu­ruus­merk­ke­jä minän kuo­le­man ja ihmi­sen kyt­ken­nöis­tä irrot­ta­mi­sen välil­le, mut­ta se oli­si nurin­ku­ri­suu­des­saan hal­ven­ta­vaa sekä elo­ku­val­le että todel­li­suu­del­le. Toi­nen osu­va ana­lo­gia kui­ten­kin löy­tyy: vas­ta­syn­ty­nei­den ravit­se­mi­nen nes­te­mäi­seen muo­toon muu­te­tuil­la kuol­leil­la. Tera­pi­aa voi­tai­siin puo­les­taan ver­ra­ta irrot­ta­mi­sel­le päin­vas­tai­seen tapah­tu­maan: har­has­sa itse­kin asu­va tera­peut­ti yrit­tää har­haut­taa mei­tä, spon­taa­nis­ti tai olo­suh­tei­den pakos­ta herän­nei­tä, jot­ta todel­li­set minät voi­daan kyt­keä takai­sin let­kui­hin. Toi­sin kuin elo­ku­vas­sa, tähän tapah­tu­maan ei kui­ten­kaan tar­vi­ta mitään ulko­puo­li­sia toi­mi­joi­ta. Ihmis­mie­li hoi­taa itse oman tuhoa­mi­sen­sa tai, kuten tämän epä­py­hän sakra­men­tin yli­pa­pit sitä var­mas­ti mie­luum­min nimit­täi­si­vät, pelas­ta­mi­sen­sa. #

“I’m trying to free your mind, Neo. But I can only show you the door. You’­re the one that has to walk through it.” #

ed. #

Jokai­nen kyt­key­ty­mi­nen on uuden hen­ki­lö­koh­tai­sen vir­tu­aa­li­to­del­li­suu­den luo­mis­ta­pah­tu­ma ja jokai­nen luo­duis­ta todel­li­suuk­sis­ta on yhtä val­heel­li­nen, har­ha­maa­il­ma, eikä mikään takaa sitä, ettei­kö siel­tä jäl­leen löy­täi­si tie­tä ulos sit­ten­kin, vaik­ka sin­ne takai­sin haluai­si. Ja mik­si edes halu­ta? Tus­kan, tuhon, kär­si­myk­sen ja hävi­tyk­sen kaoot­ti­nen, mie­le­tön ja ihmis­mie­lel­le sie­tä­mä­tön elä­vän kuol­leen elä­män todel­li­suus on ainut todel­li­nen todel­li­suus, ja sen todel­li­suus on juu­ri se att­ri­buut­ti, joka sii­tä tekee ihmis­mie­lel­le sie­tä­mät­tö­män. #

“I didn’t say it would be easy, Neo. I just said it would be the truth.” #

ed. #

Minä valit­sen ennem­min hul­luu­den todel­li­suu­des­sa kuin nor­maa­liu­den val­he­maa­il­mas­sa. #

Kat­so myös jäl­ki­kir­joi­tuk­set: “Irvi­ku­van jäl­ki­kir­joi­tus I”, “Irvi­ku­van jäl­ki­kir­joi­tus II” ja “Irvi­ku­van jäl­ki­kir­joi­tus III”. Olen lisäk­si aiem­min­kin käsi­tel­lyt samaa aihet­ta epä­suo­ras­ti. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]13.10.[/klo] 10:47 Lisä­sin viit­tauk­set jäl­ki­kir­joi­tuk­siin sekä Oja­sen kir­jaa käsit­te­le­vään merkintään.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]16.10.[/klo] 12:46 Lisä­sin muu­tos­his­to­rian pii­lo­tus­ve­kot­ti­men. Muo­toi­lin his­to­rian päi­vä­mää­rät vuodettomiksi.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]13.1.2006[/klo] 15:56 Muo­toi­lin WP:lle. Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]25.1.2009[/klo] 16:39 Päi­vi­tin tyy­liä ja lin­kit. Kät­kin kuvat.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Täs­sä mit­vit leik­kaa laa­jem­mal­ti sitä kate­go­ri­aa, mihin oma­kin ris­ti­ret­ke­ni kuu­luu: #

“Mitä enem­män verk­koon suo­dat­tuu ei-tie­to­tek­nis­ten ihmis­ten tuot­ta­maa ei-tie­to­tek­niik­kaa käsit­te­le­vää teks­ti­mas­saa, sitä onnel­li­sem­mak­si tulen. Mitä enem­män koti­mai­seen blo­gi­to­del­li­suu­teen pop­sah­te­lee blog­ge­rin vakio­poh­jil­le työs­tet­ty­jä arki­sia »Pup­sin maa­il­ma« -blo­ge­ja sitä van­kem­mas­sa tanas­sa …rrr…peukaloni ovat - Kyl­lä ne eppu­nor­maa­lit, vaclav­ha­ve­lit ja mic­hael­moo­ret siel­tä suo­dat­tu­vat.” #

iMit­vit: “isi, mitä tar­koit­taa »sub­jek­tii­vi­nen«?” #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]9.1.2005 22:50[/klo] Muo­toi­lin WP:lle. Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

 #

“The owls are not what they seem…” #

RMB on ste­roi­deil­la­pum­pat­tua Enig­maa! #

Hitot kybe­re­ro­tii­kas­ta, minä otan kun­non bas­soil­la ja pai­su­tuk­sil­la varus­tet­tua tans­si­musiik­kia sen sijas­ta kos­ka tahan­sa! #

The wind, the birds, the love, the air,
the breeze, the June, the spring in me
the wind, the birds, the love, the air,
the breeze, the June, the love in me  #

RMB: Spring #