Jos­kus ajat sit­ten löy­sin Jim Gas­pe­ri­nin tem­po­raa­li­tek­nii­kal­la teh­dyt siis­tit kol­miu­lot­tei­set kuvat. Aja­tus on pyö­ri­nyt pääs­sä jo pit­kän aikaa, ja olen teh­nyt pari kokei­lua. Ensim­mäi­nen meni pie­leen, mut­ta antoi pari arvo­kas­ta ope­tus­ta: jos käy­tet­tä­vis­sä ei ole ste­reo­ka­me­raa, vaan illuusio teh­dään otta­mal­la kak­si kuvaa ja siir­tä­mäl­lä kame­raa nii­den otta­mi­sen välis­sä, sen siir­ron tulee olla mel­koi­sen pie­ni. Toi­sek­seen ei kan­na­ta vali­ta koh­det­ta siten kuin itse tein, eli niin, että hyvin lähel­lä on var­si­nai­nen liik­ku­ma­ton koh­de ja taus­tal­la ole­vat asiat ovat kau­ka­na. Täl­löin tulok­se­na on aivan lii­kaa tuti­se­va taus­ta, vaik­ka siir­to oli­si miten varo­vai­nen. Parem­man tulok­sen saa, kun mat­kal­la var­si­nai­ses­ta koh­tees­ta pers­pek­tii­vis­sä kauim­mai­siin objek­tei­hin on tasai­ses­ti sekun­dää­ri­siä koh­tei­ta. #

Lau­an­tai­aa­mu­na nap­pa­sin par­vek­keel­ta kak­si kuvaa (kuva 1, kuva 2) sumui­sis­ta puis­ta. Vaik­ka ne näyt­ti­vät hie­noil­ta sel­lai­se­naan­kin, taka-aja­tuk­se­na­ni oli se, että täs­sä koh­tees­sa oli sopi­vas­ti molem­pia edel­lä hyö­dyl­li­sik­si mai­nit­tu­ja omi­nai­suuk­sia. Tulos oli jo heti pal­jon parem­pi kuin ensim­mäi­nen kokei­lu­ni pos­lii­ni­del­fii­nin kans­sa, vaik­ka täs­sä­kin on vie­lä roi­mas­ti paran­ta­mi­sen varaa. Kame­ran siir­to onnis­tui täs­sä ihan hyvin mää­rän suh­teen (ei lii­an pal­joa tuti­naa), jos­kin kul­ma muut­tui hie­man otos­ten välis­sä ja sitä jou­duin kor­jaa­maan GIMPillä.Toisaalta se kier­ty­mi­nen joh­tuu myös eri­koi­ses­ta ylä-ala-suun­tai­ses­ta kuva­kul­mas­ta. Näin ollen lisät­tä­köön kol­man­nek­si vin­kik­si näi­den kuvien otta­mi­sek­si, että par­ve­ke ei ole sii­hen paras mah­dol­li­nen paik­ka. #

Kor­jauk­sen jäl­keen­kin kul­mat poik­kea­vat vie­lä kuvien alao­sien osal­ta toi­sis­taan, joka näkyy kes­kim­mäi­sen koi­vun ala­lai­tao­san tuti­se­mi­se­na, joka yhdes­sä ylä­osan pai­kal­laan­py­sy­mi­sen kans­sa saa aikaan lie­vän ei-toi­vo­tun pyö­ri­mi­se­fek­tin. Sivu­huo­mau­tuk­se­na mai­nit­ta­koon, että osit­tain tuon pyö­ri­mi­sen sivu­vai­ku­tuk­se­na näi­tä kuvia tar­peek­si tui­jot­ta­mal­la pys­tyn saa­maan aikaan sen saman hui­maus­ti­lan, joka minul­la jos­kus iskee makoil­les­sa­ni seläl­lä­ni, kun tasa­pai­noe­li­mes­sä nes­teet menee joten­kin sopi­vas­ti niin, ettei se elin-poloi­nen enää tie­dä, mikä suun­ta on ylös- ja mikä alas­päin. #

“Eilen blo­gi­ni muut­tui yhtäk­kiä kor­kea­ta­soi­sek­si vii­me pos­tauk­sen kom­men­tin takia. Tois­ta kuin lusik­ka-asen­not, antaa­ko vai ei ensim­mäi­sel­lä ker­ral­la ja sun muut syvä­tih­mis­suh­deon­gel­mat.” #

maa­lai­nen #

Ennen­kin olen näh­nyt tuol­la sii­tä viit­tei­tä ja täs­sä se nyt sit­ten jo tulee aika ilmei­sek­si, että kyl­lä maa­lais-res­su­kal­la on lap­sel­li­nen käsi­tys kor­kea­ta­soi­suu­des­ta. #

Bye bye, maa­lai­nen. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]29.11.2005 17:29[/klo] Muo­toi­lin WP:lle.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Minä pidän kes­kiai­kai­ses­ta kuo­ro­musii­kis­ta, intia­lai­ses­ta musiikista[alaviite]Siitä intia­lais­musii­kis­ta, jon­ka ste­reo­tyyp­piä soi­te­taan, kun tv:ssä on intia­lais­ta jump­paa tai ame­rik­ka­lai­sis­sa hal­val­la­teh­dy­no­loi­sis­sa sun­nun­tai­sar­jois­sa heti, kun intia­lai­nen tyyp­pi ilmes­tyy ruu­tuun, käy­dään intia­lai­ses­sa liik­kees­sä puhu­mat­ta­kaan sii­tä, että joku sar­jan hah­mo menee Intiaan.[/alaviite] ja ara­bian­kie­li­ses­tä lau­lus­ta. Mik­si ihmees­sä minul­la ei näin ollen ole mitään pin­ta­puo­lis­ta syvem­pää käsi­tys­tä näi­den musii­kin­la­jien klas­si­kois­ta, teki­jöis­tä ja eri ala­la­jeis­ta, eikä ensim­mäis­tä­kään bii­siä tie­to­ko­neel­la, levyis­tä puhu­mat­ta­kaan? #

Ja mik­si juu­ri se, jo kak­si vuot­ta van­ha Ibizan chil­lout-levy, jota kuun­te­len niin pal­jon että tah­toi­sin sen ostaa, mak­saa kol­mat­ta­kym­men­tä euroa Free Record Sho­pis­sa? Kuka hul­lu niin pal­jon mak­sai­si yhdes­tä kak­sois­le­vys­tä? #

Oli­si­pa hie­noa osa­ta ara­bi­aa. Sii­tä­kin huo­li­mat­ta, että mies­ten suus­ta puhut­tu­na se aina­kin minun kor­vaa­ni kuu­los­taa aika rumal­ta, mut­ta lau­let­tu­na mul­la­hin fal­se­til­la sii­hen tulee jokin käsit­tä­mät­tö­män vetoa­va sävy, ja sit­ten kun nai­nen puhuu tai var­sin­kin lau­laa ara­bi­aa niin… #

Huh huh. #

“kan, min zaman, min zaman,
min zaman #

kan fi zaman, min zaman, ya zaman
saba­ta­lef sana wa el wakt gam­bi­na
saba­ta­lef sana wa el wakt wak­ti­na #

ya… ya… hai­a­ti…
I love you so much
it’s going too fast
ana bahe­bak awi
el hai­a­ti
c’est la vie
c’est la vie” #

Jean Mic­hel Jar­re ja Natac­ha Atlas: C’Est La Vie #

“Tosi tari­na: Suo­ma­lai­nen onni 2/12: Onnel­lis­ten saa­ri.” #

“Lap­pi veti kes­ki­suo­ma­lai­sia San­ni ja Vän­ni Öhma­nia puo­leen­sa jo nuo­re­na. Nyt paris­kun­ta on asu­nut Ina­rin Ukon­jär­ven saa­res­sa koh­ta 40 vuot­ta.” #

telkku.com #

*syvä huo­kaus* #

Tuon kat­sot­tu­aan se on pak­ko myön­tää: kyl­lä on poh­joi­sen pojal­la jo ikä­vä jää­tä, lun­ta ja pak­kas­ta. Jopa sitä kaa­mos­ta. #