Can You Dig It, Sucka?!
#633. Maanantai, 29. marraskuuta 2004 klo 20.15.27, kirjoittanut Jani. 0
Ennakkoluuloinen osa perinteisten käsitysten mukaisista naispuolisista lukijoista: tässä teille kuvia hupsuista pikkuotuksista. Avoimesti uusiin asioihin suhtautuvina itseään pitävät: seuraavassa on tilaisuutenne tutustua isoja hikoilevia miehiä mielellään katselevan miehen mieleen. #
(Hmm. Kylläpä tuo kuulosti epäilyttävältä, siis minun mieltymyksieni osalta.) #
Tämä on oma antini Tylsyyden multihuipennuksesta alkaneeseen showpaini-hehkutukseen. #
Kun aioneja sitten kävimme koko perheen voimin Ruotsissa, sukulaisten kaupunkikodin kaapeli-tv:stä näkyi jo silloin Amerikan ihmemaasta kotoisin olevaa hömpötystä, joka nykyisin showpainin nimellä tunnetaan. Muistan, kuinka sitä silloin, pienenä, katseli hiukan epäuskoisena ja hämmentyneenä, kun ei kyennyt pääsemään selvyyteen siitä, olivatko isot miehet tosissaan, kun huusivat toisilleen ja herjasivat toisiaan naamat punaisena, ja lopulta rupesivat aina läpsimään, tönimään ja mätkimään, ja ympärillä oli yleisö, joka hurrasi tälle touhulle. #
Jotain epäilyttävää siinä oli. #
Niin myöskin vanhempien mielestä, jotka eivät olleet ihan varmoja siitä, oliko tämä nyt oikein lapsille sopivaa ohjelmaa. Nykyisin ollaan sitä mieltä, että ei ole, ja siksi nämä ohjelmat (RAW ja Smackdown!) on sysätty myöhäisimpään myöhäisiltaan, jolloin lasten tulisi ainakin teoriassa olla nukkumassa. Ilmeisesti meitä pikkuveljen kanssa ei kuitenkaan aivan ehdottomasti kielletty katsomasta, koska minulla on vieläkin aika selviä muistikuvia ohjelmasta. Lisäksi sen jälkeen meillä oli pitkän aikaa tapana leikkiä “painia” kotona patjoilla. Suunsoiton jätimme muistaakseni pois, sen sijaan mahtipontiset painijan esittelyt kuuluivat asiaan. #
Palasin tämän lajin pariin pari vuotta sitten, kun sivistys oli ehtinyt jo Suomeenkin, ja minulla oli oma kaapeli-tv. Täytyy tunnustaa, että aluksi minulle tuotti hiukan vaikeuksia päästää irti lapsuudenkuvitelmistani, enkä ollut vieläkään ihan varma siitä, missä kohdassa show’ta näyttely loppui ja urheilu alkoi, ja päin vastoin. Itse asiassa minua kiinnostaisi vieläkin tietää, kuinka pitkälti otteluiden koreografia on etukäteen suunniteltu, ja kuinka paljon niissä on improvisointia, etukäteen harjoiteltujen liikkeiden (iskujen antamisen ja niiden vastaanottamisen) soveltamista. #
Nykyisin jo sentään ymmärrän sen, etteivät esimerkiksi Eddie Guerrero ja John Bradshaw Layfield oikeastiEi, en suostu käyttämään sitä memeettistä versiota tuosta ilmaisusta. vihaa ja halveksu toisiaan, vaikka show’ssa annetaan kaikilla mahdollisilla tavoilla ymmärtää, että niin on. #
Nykyisin ymmärrän, että kun joku show’ssa loukkaantuu niin, että “ensihoitajat” joudutaan kutsumaan paikalle, kukaan ei oikeasti ole loukkaantunut. #
Aluksi minusta oli järjettömän koomista, miten ilmeisen kärjistettyjä ohjelmien vakiohahmot olivat. Koko kaarti tuntui olevan kuin parodinen läpileikkaus stereotyyppisistä amerikkalaisista. Oli punaniskaa, kuumakalle-latinoa, hiphopparia ja niin edelleen. Myöhempien aikojen pyhiä huippuja tässä suhteessa minusta ovat psykopaatti, ökyrikas keikari ja kehitysvammainen. #
On ollut hauska huomata, miten olen vähitellen uponnut illuusioon. Esimerkiksi siinä, missä esimerkiksi Cenan rap-staran elkeet olivat aluksi järkyttävän koomisia[alaviite]Näin sanoo tyyppi, joka oli aikanaan kovan luokan Vanilla Ice -fani![/alaviite], nykyisin ne menevät minuun ihan täydestä, kun ohjelmaa katsoo. #
Lisäksi olen vakaasti sitä mieltä, että tehokkain mahdollinen Bushin vastainen kampanja ennen viime presidentinvaaleja USA:ssa käytiin nimenomaan WWE:n taholta, kun JBL tuotiin mukaan ohjelmaan ja hänet järjestettiin toistuvasti näyttämään korostetun ylimieliseltä, rasistiselta ja pelkurilta. #
Mikä tässä roskassa sitten oikein kiehtoo? #
Minusta selitys on hiukan samanlainen kuin saippuasarjojen suosion takana. Showpaini on ihmissuhdedraamaa miehisillä säännöillä. Tässä maailmassa ei lirkuttelija pärjää, vaan voima, lojaalius ja äly jylläävät. Viimeistä en edes vaivaudu selittämään. Sen, mitä sillä tässä yhteydessä tarkoitan, käsittää kyllä, kun katsoo sitä touhua jonkin aikaa.[alaviite]Mainittakoon kuitenkin ilmeisimpien väärinkäsitysten välttämiseksi, että eiväthän ne mitään ruudinkeksijöitä ole, hahmot jotka siellä heiluvat.[/alaviite] Ja jonkin aikaa katsottuaan, sitä jo huomaakin olevansa juonikuvioiden koukussa. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]18.6.[/klo] 14:45 Muotoilin WP:lle. Päivitin toimimattomat linkit.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]1.10.[/klo] 15:32 Viilasin pikkujuttuja. Päivitin toimimattomat linkit.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #