Plääh, ‘lämi­tään Hel­ve­tin­po­jua ollu. Sehän ei oo vie­lä tul­lu DVD:nä Suo­mes­sa ulos­kaan (tuli­pa huo­no lause). #

Suun­nit­te­lin het­ken ajan Moot­to­ri­sa­ha­muu­ra­hais­ta, sitä alku­pe­räis­tä, ja “Ichi the Kil­le­riä” (“Koros­hiya 1”) vuo­kraa­va­ni (kyl­lä­pä nyt tulee huo­no­ja lausei­ta! En kor­jaa.), mut­ta kun en tien­ny ovat­ko nuo elo­ku­vat sitä mitä halusin, niin en otta­nut, kos­ka niis­sä on se vaa­ra, että jos eivät ole, niin tulee huo­no olo, samal­la taval­la kuin tuon äsket­täi­sen bus­si­vi­deon kans­sa. Seli­tys seu­raa. #

Väki­val­ta, jota hali­vud-elo­ku­vis­sa käy­te­tään, on lähes lai­das­ta lukien tar­koi­tuk­se­ton­ta, tai päin vas­toin, itse­tar­koi­tuk­sel­lis­ta. Sel­lai­ses­ta minä en pidä. Sii­tä tulee paha olo. Vaik­ka tyk­kään show­pai­nis­ta, minä kat­son sitä show’n takia, en “pai­nin”. Takia. Itse asias­sa yleen­sä teen jotain muu­ta (syön) sil­lä välin, kun ne äijät mät­ki­vät toi­si­aan. Suun­soi­ton takia minä sitä vain (kat­son). #

Sen sijaan tar­koi­tuk­sel­li­nen väki­val­ta — ahhh…! #

Muis­tan vie­lä­kin sen kut­kut­ta­van tun­teen, kun Cobran lopus­sa Sylt­ty nos­ti pahik­sen kou­kus­ta roik­ku­maan, ja vins­sa­si sen sit­ten liek­kien kes­kel­le. Tosin nykyi­sin, kun olen jo iso poi­ka, ja maku­ni hie­nos­tu­nut, vihai­sin var­maan sen­kin elo­ku­van teki­jöi­tä enem­män kuin sitä pahis­ta, kos­ka veik­kaan, että nykyi­ses­tä minus­ta se oli­si tosi huo­no. #

Mut­ta minä haa­vei­len sel­lai­ses­ta elo­ku­vas­ta, jos­sa ensim­mäi­set kym­me­nen minuut­tia alle­vii­vat­tai­siin sitä, kuin­ka paha ja tuh­ma joku tyyp­pi on ollut (rais­kan­nut pupu­ja, lyö­nyt mum­mu­ja nii­den kipei­siin lonk­kiin, raa­pi­nut kyn­sil­lä lii­tu­tau­lua ja naut­ti­nut sii­tä jne.) ja loput puo­li­tois­ta-vii­va-kak­si tun­tia käy­tet­täi­siin sit­ten sii­hen, että näy­tet­täi­siin kun sitä pahis­ta kidu­te­taan kai­kin mah­dol­li­sin mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­sin kei­noin, a’la Mar­sel­lus Wal­lacen “puhal­lus­lamp­pu ja pih­dit” -kave­rit. #

Tosin Mar­sel­lus Wal­lace ei mis­sään tapauk­ses­sa ole riit­tä­vän puh­toi­nen uhri, jot­ta kär­si­myk­sen­sä oikeut­tai­si kidu­tuk­sen. Päin vas­toin, tai­si mies olla sitä lajia, jon­ka koh­ta­lo rekvi­siit­ta­kaup­pi­aan, kave­rin­sa ja lem­mik­kin­sä käsis­sä oli juu­ri oikeu­tet­tu, ja sii­tä koh­tauk­ses­ta, väi­tän, monet Pulp Fic­tio­nis­sa pitä­vät, sik­si. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]18.6. 14:21[/klo] Muo­toi­lin nykytyylillä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #