Sivus­tan ja Naa­miOu­tin esiin nos­ta­mat ilta­sa­no­ma­lai­set mie­li­pi­teet muis­tut­ti­vat minua taas ker­ran sii­tä, mik­si pysyn visus­ti pois­sa tuol­lai­sis­ta suur­ten mas­so­jen suo­si­mis­ta foo­ru­meis­ta. Tai no, itse asias­sa lähes kai­kis­ta foo­ru­meis­ta, kos­ka minus­ta tun­tuu sil­tä, että mikä tahan­sa kym­men­tä isom­man luku­mää­rän kävi­jöi­tä kerää­vä foo­ru­mi on kuin kata­lyyt­ti van­hal­le tutul­le ‘jou­kos­sa tyh­myys tii­vis­tyy’ -ilmiöl­le: toi­nen tois­taan usko­mat­to­mam­pia ääliöi­tä nii­tä löy­tyy­kin, kun omia idioot­ti­mie­li­pi­tei­tä voi lau­koa (tyy­pil­li­ses­ti mie­li­ku­vi­tuk­set­to­man) nimi­mer­kin takaa.
Tosin epäi­len kyl­lä näi­den ros­ka­jul­kai­su­jen verk­ko­mie­li­pi­de­pals­to­ja samas­ta asias­ta kuin nii­den pape­ri­ver­sioi­ta­kin: sii­tä, että siel­lä on joku toi­mit­ta­ja, joka saa pie­nen bonuk­sen taval­lis­ten ros­ka­jut­tu­jen­sa kir­joit­ta­mi­sen pääl­le kun rus­taa aina sopi­vin välia­join jon­kun ker­ta kaik­ki­aan täy­del­li­sen ja täy­sin usko­mat­to­mal­ta kuu­los­ta­van ääliö­mie­li­pi­teen, joka sit­ten hei­te­tään kuin ben­sa­ka­nis­te­ri kyte­vään nuo­tioon. Vali­tet­ta­vas­ti se vain on niin, että sitä samaa teke­vät jot­kut ihan pro bono, enkä tar­koi­ta edes pel­käs­tään nii­tä, jot­ka teke­vät sitä samal­la taval­la vil­pil­li­ses­ti, vaan ihan yksin­ker­tai­ses­ti sitä, että näi­tä ääliö­mie­li­pi­tei­tä ihmi­sil­lä on ihan oikeas­ti ja rehel­li­ses­ti­kin päissään.
Kun nyt Sivus­ta mai­nit­tiin, niin mai­nit­ta­koon myös Leh­ti, jota Sivus­ta kri­ti­soi Aasian kata­stro­fin kus­tan­nuk­sel­la las­ke­tus­ta lei­kis­tä (esi­mer­kit yksi, kak­si ja kol­me). Vajaa­toi­mit­ta­jan näke­mys vai­kut­ti päin­vas­tai­sel­ta. Myös minul­ta Leh­ti saa edel­leen täy­den tuke­ni, sil­lä näh­däk­se­ni jul­kai­sun täh­täi­mes­sä on ensi­si­jai­ses­ti nime­no­maan huu­mo­ri, var­sin­kin paro­di­nen ja sar­kas­ti­nen sel­lai­nen, eikä mis­sään tapauk­ses­sa tapah­tu­neen tai asian­osais­ten kär­si­myk­sen vähät­te­ly. Sil­tä voi vai­kut­taa, mut­ta sii­hen ei siis näh­däk­se­ni pyri­tä. Leh­den mus­ta huu­mo­ri on minul­le mal­lie­si­merk­ki sii­tä, miten tar­koi­tus pyhit­tää kei­not, sil­lä hyväk­syn sen tar­koi­tuk­sen, joka on suu­piel­ten nos­tat­ta­mi­nen ja toi­vot­ta­vas­ti sii­nä sivus­sa suu­rim­mak­si osak­si ros­kaa tuot­ta­van leh­dis­tön nau­ret­ta­vuu­den pal­jas­ta­mi­nen. Sen sivuseu­rauk­se­na voi tapah­tua jotain sel­lais­ta, kuin itsel­le­ni Chris­top­her Ree­ven kuo­le­man suh­teen, mut­ta min­käs teet. Aina rois­kuu kun tsu­na­mi iskee. #