Huumorii. Mutta mustaa. Mutta huumorii. Mutta mustaa.
#842. Torstai, 30. joulukuuta 2004 klo 12.59.31, kirjoittanut Jani. 7
Sivustan ja NaamiOutin esiin nostamat iltasanomalaiset mielipiteet muistuttivat minua taas kerran siitä, miksi pysyn visusti poissa tuollaisista suurten massojen suosimista foorumeista. Tai no, itse asiassa lähes kaikista foorumeista, koska minusta tuntuu siltä, että mikä tahansa kymmentä isomman lukumäärän kävijöitä keräävä foorumi on kuin katalyytti vanhalle tutulle ‘joukossa tyhmyys tiivistyy’ -ilmiölle: toinen toistaan uskomattomampia ääliöitä niitä löytyykin, kun omia idioottimielipiteitä voi laukoa (tyypillisesti mielikuvituksettoman) nimimerkin takaa.
Tosin epäilen kyllä näiden roskajulkaisujen verkkomielipidepalstoja samasta asiasta kuin niiden paperiversioitakin: siitä, että siellä on joku toimittaja, joka saa pienen bonuksen tavallisten roskajuttujensa kirjoittamisen päälle kun rustaa aina sopivin väliajoin jonkun kerta kaikkiaan täydellisen ja täysin uskomattomalta kuulostavan ääliömielipiteen, joka sitten heitetään kuin bensakanisteri kytevään nuotioon. Valitettavasti se vain on niin, että sitä samaa tekevät jotkut ihan pro bono, enkä tarkoita edes pelkästään niitä, jotka tekevät sitä samalla tavalla vilpillisesti, vaan ihan yksinkertaisesti sitä, että näitä ääliömielipiteitä ihmisillä on ihan oikeasti ja rehellisestikin päissään.
Kun nyt Sivusta mainittiin, niin mainittakoon myös Lehti, jota Sivusta kritisoi Aasian katastrofin kustannuksella lasketusta leikistä (esimerkit yksi, kaksi ja kolme). Vajaatoimittajan näkemys vaikutti päinvastaiselta. Myös minulta Lehti saa edelleen täyden tukeni, sillä nähdäkseni julkaisun tähtäimessä on ensisijaisesti nimenomaan huumori, varsinkin parodinen ja sarkastinen sellainen, eikä missään tapauksessa tapahtuneen tai asianosaisten kärsimyksen vähättely. Siltä voi vaikuttaa, mutta siihen ei siis nähdäkseni pyritä. Lehden musta huumori on minulle malliesimerkki siitä, miten tarkoitus pyhittää keinot, sillä hyväksyn sen tarkoituksen, joka on suupielten nostattaminen ja toivottavasti siinä sivussa suurimmaksi osaksi roskaa tuottavan lehdistön naurettavuuden paljastaminen. Sen sivuseurauksena voi tapahtua jotain sellaista, kuin itselleni Christopher Reeven kuoleman suhteen, mutta minkäs teet. Aina roiskuu kun tsunami iskee. #
miksi pysyn visusti poissa tuollaisista suurten massojen suosimista foorumeista. […] mikä tahansa kymmentä isomman lukumäärän kävijöitä keräävä foorumi on kuin katalyytti vanhalle tutulle ‘joukossa tyhmyys tiivistyy’ -ilmiölle: toinen toistaan uskomattomampia ääliöitä niitä löytyykin, kun omia idioottimielipiteitä voi laukoa (tyypillisesti mielikuvituksettoman) nimimerkin takaa.
Samainen syy minullakin, vaikka joskus tavoitan itseni lukemasta jotain otsasuonia pullistavaa mielipideketjua jossain, manatakseni jälkeenpäin menemistäni provosoitumaan *lyö itseään sormille* ei koskaan enää.
-C-: Rehellinen täytyy itselleen olla, mutta itseään ei pidä kiusata tahallaan. Noita ketjuja lukemalla saa kyllä hyvin sykkeen nousemaan, mutta ainakin minulla sen jälkiseurauksena on vajoaminen synkkyyteen ja epätoivoon, kun on vaikea muistaa, että vielä niitä on järkeviäkin ihmisiä tässä maailmassa sentään. Tuollaisissa ketjuissa ne… anteeksi, he :) , vain loistavat poissaolollaan.
Anteeksi!
Käy äkkiä päivittämässä pamauksesi, kun näpyttelyvirheen vuoksi avasin vahingossa sun pamauksen enkä omaani ja ehdin poistaa pari ruksia (jotka mullakin on ollut) ennen kuin huomasin virheeni! Pirkale, pitäis saada se salasanasuojaus pamaukseen, etteivät kaltaiseni tahmaräpylät pääse sössimään.
Anteeksianteeksi.
itseään ei pidä kiusata tahallaan
Unohtuu aina välillä :(
on vaikea muistaa, että vielä niitä on järkeviäkin ihmisiä tässä maailmassa sentään
Tämä on se vaikein asia muistaa yleensäkin ihmisistä :p
Tuollaisissa ketjuissa ne… anteeksi, he , vain loistavat poissaolollaan.
Johtopäätöksen pääsee suoraan vetämään mitättömien mielipiteidensä ilmaisijoista mielipidefoorumeilla :p
Ennen kun oltiin pelkkien lehtien yleisönosastojen varassa karsiutui moni mielipide armotta paperikoriin. Tiedän tapauksen, jossa omaa rasistista mielipidettään julkihaluava yhteiskunnan kelpojäsenenä itseään pitävä istui kaiket päivät kirjaston lukusalissa lukemassa päivän lehtiä toivorikkaana, että josko se nyt olisi jo lehdessä. Mutta kylmästi kariutui hänen toiveensa. Ei sitä mikään lehti kehdannut painettuun muotoon saattaa. Eikä sitä kukaan asiasta tiennyt ihmetellyt edes. (selvennykseksi vielä tähän perään, etten kertonut omakohtaista kokemusta ;)
Anonyymi: Ota rauhallisesti, pamaukseni on turvassa! Se oli sattumalta minulla jäänyt auki tuohon välilehdelle joten saatoin apinoida sieltä ne puuttuneet ruksit, ja olisinpa löytänyt ne varmaan muutoinkin.
Etkä sinä liene sen tahmaräpylämpi kuin muutkaan. Minusta systeemi, joka ei ota huomioon ihmisen vajavuuksia, on huonosti rakennettu systeemi, sillä kaikkien meidän ihmisten kyvyt nyt vain ovat vajavaiset. Esimerkiksi minä tuossa äsken syödessäni katselin kalenteria sivusilmällä, ja pohdin siinä jotakuinkin näin: “Kappas vain, tapaninpäivä sattui tänä vuonna samalle päivälle kuin tapanin nimipäivä.”
Miksikähän minun kalenterissa ei 25.:nnen päivän kohdalla ole mitään nimeä? Eikö se ole kenenkään nimipäivä? Eikö se vielä ennen ollut Emmanuelin ja Noelin nimipäivä? Onko kenenkään aitosuomalaisen nimi ihan oikeasti koskaan ollut Emmanuel tai Noel? Oikeastaan minä haluaisin olla Emmanuel.
Mutta jos olisin tyttö, niin en kuitenkaan haluaisi olla Emmanuelle.
-C-: “Tiedän tapauksen, jossa omaa rasistista mielipidettään julkihaluava yhteiskunnan kelpojäsenenä itseään pitävä istui kaiket päivät kirjaston lukusalissa lukemassa päivän lehtiä toivorikkaana, että josko se nyt olisi jo lehdessä. Mutta kylmästi kariutui hänen toiveensa. Ei sitä mikään lehti kehdannut painettuun muotoon saattaa. Eikä sitä kukaan asiasta tiennyt ihmetellyt edes.”
Sähköisen median hyöty, tekstin määrän käytännössä olematon vaikutus julkaisun hintaan, kääntyy tässä tapauksessa haitaksi. Joutuvat painolehdistä karsimaan (tai saavat karsia) noita mielipiteitä jo pelkästään sen vuoksi, että ihan mitä tahansa roskaa ei sentään kannata omalla kustannuksella julkaista (jos se ei tule omilta toimittajilta).
Lieneeköhän tuossa mainitsemassasi tapauksessa kirjoitus lähetetty ns. oikeisiin sanomalehtiin, eikä vaikkapa Ilta≈Sanomain palstalle, sillä siellä kyllä tosiaan tunnutaan julkaisevan mitä uskomattomampia mielipiteitä. Tai siis on julkaistu aina silloin, kun olen sitä erehtynyt lukemaan, sillä en kylläkään voi väittää tekeväni sitä säännöllisesti ja siten olevani IS:n lukijapalstan suhteen ajan hermoilla.
Sensuurin kannalla en tietenkään ole, mutta saa sitä silti hymyillä tyytyväisenä silloin, kun väärät ja tyhmät mielipiteet jäävät muuten vaan julkaisukynnyksen alapuolelle.
Lieneeköhän tuossa mainitsemassasi tapauksessa kirjoitus lähetetty ns. oikeisiin sanomalehtiin
Näin lienee ollut, hän koki olevansa tärkeällä asialla. Ei sellaista mihinkään iltapäivälehtiin silloin voinut lähettää..