“Kun­nian­louk­kauk­se­na ran­gais­ta­vaa on toi­sen hal­ven­ta­mi­nen myös muu­ten kuin val­heel­li­sen tie­don tai vih­jauk­sen esit­tä­mi­sel­lä. Kysy­mys voi olla louk­kaa­vis­ta luon­neh­din­nois­ta, kuvis­ta, hal­ven­ta­vis­ta eleis­tä, nöy­ryyt­tä­väs­tä kos­ket­te­lus­ta jne. Kou­lu­poi­ka, joka lähet­ti luok­ka­to­ve­ril­leen säh­kö­pos­tis­sa kuva­koos­teen, jos­sa tytön pää oli lii­tet­ty por­no­mal­lin alas­to­maan var­ta­loon, tuo­mit­tiin sol­vauk­ses­ta. […] #

Anka­ra­kaan jul­ki­nen arvos­te­lu ei sel­lai­se­naan ole ran­gais­ta­va kun­nian­louk­kaus. Sanan­va­pau­den olen­nai­nen osa on laa­ja arvos­te­lun vapaus. […Euroo­pan ihmi­soi­keus­tuo­miois­tui­men] mukaan sanan­va­paus ei kos­ke vain tie­to­ja ja aja­tuk­sia, joi­hin suh­tau­du­taan myö­tä­mie­li­ses­ti tai välin­pi­tä­mät­tö­mäs­ti, vaan myös sel­lai­sia, jot­ka »louk­kaa­vat, jär­kyt­tä­vät tai häi­rit­se­vät val­tio­ta tai jotain väes­tön osaa«. #

[…] 24 luvun 9 §:n 1 momen­tin 2 koh­das­sa tar­koi­tet­tu­na kun­nian­louk­kauk­se­na ei pide­tä arvos­te­lua, joka koh­dis­tuu toi­sen menet­te­lyyn poli­tii­kas­sa, elin­kei­noe­lä­mäs­sä, jul­ki­ses­sa viras­sa tai teh­tä­väs­sä, tie­tees­sä, tai­tees­sa tai näi­hin rin­nas­tet­ta­vas­sa jul­ki­ses­sa toi­min­nas­sa ja joka ei sel­väs­ti yli­tä sitä, mitä voi­daan pitää hyväk­syt­tä­vä­nä. Jul­ki­ses­sa toi­min­nas­sa muka­na ole­vien ival­li­nen­kaan kri­tiik­ki ei siis yleen­sä ole ran­gais­ta­vaa. #

Vuor­ta­ma, Kero­suo, s. 86-87 #

Tämä kun­nian­louk­kaus­asia on minus­ta aina ollut mie­len­kiin­toi­nen, kos­ka sii­nä on ilmi­sel­väs­ti kyse mel­koi­sen veteen piir­re­tys­tä vii­vas­ta. Rat­kai­se­vaa louk­kauk­sen ran­gais­ta­vuu­den kan­nal­ta tun­tuu tuon perus­teel­la ole­van lou­ka­tun hen­ki­lön sen toi­min­nan jul­ki­suus, johon arvos­te­lu koh­dis­tuu. Minä tul­kit­sen tämän siten, että esi­mer­kik­si Tatu Van­ha­sen ver­taa­mi­nen Hit­le­riin on tiu­kas­ti sanan­va­pau­den suo­jaa­vien rajo­jen sisä­puo­lel­la. Jos taas arvos­te­li­sin mie­hen kyky­jä per­hee­ni­sä­nä tai avio­mie­he­nä, astui­sin rajo­jen ulko­puo­lel­le sii­tä­kin huo­li­mat­ta, että ärsy­tys­kyn­nyk­se­ni oli­si ylit­ty­nyt hänen ‘tie­teel­lis­ten’ ede­sot­ta­mus­ten­sa joh­dos­ta. #

…jos­ta voi­kin joh­taa hel­pos­ti mie­len­kiin­toi­sia, lisää hämär­tä­viä, spe­ku­la­tii­vi­sia tilan­tei­ta. Ole­te­taan­pa, että per­hei­tä tut­ki­van hen­ki­lön jul­ki­ses­ti esit­tä­mät näke­myk­set per­heis­tä oli­si­vat mie­les­tä­ni aivan päin per­set­tä. Kri­ti­soi­sin näi­tä näke­myk­siä hyök­kää­mäl­lä nime­no­maan sitä vas­taan, mitä tämän kysei­sen tut­ki­jan per­hees­tä jul­ki­ses­ti tie­de­tään — tai perä­ti sitä vas­taan, mitä uskoi­sin itse tie­tä­vä­ni sii­tä yksi­tyi­ses­ti. Onko mah­dol­li­ses­ti suun­nat­to­man louk­kaa­va­kin kri­tiik­ki­ni sil­loin kat­sot­ta­vis­sa tämän ihmi­sen jul­ki­sen vai yksi­tyi­sen elä­män arvos­te­luk­si, kos­ka nämä kak­si mitä ilmei­sem­min hänen elä­mäs­sään ovat aina­kin osin pääl­lek­käi­siä? #

“Jot­kut tie­de­mie­het halua­vat pitää tie­teel­li­set näke­myk­sen­sä ja arkie­lä­män­sä eril­lään. Jot­kut voi­vat olla bio­lo­ge­ja koko vii­kon ja käy­dä kir­kos­sa sun­nun­tai­na, tai olle fyy­sik­ko­ja koko elä­män­sä ajan ja uskoa pää­se­vän­sä kuo­le­man­sa jäl­keen tai­vaa­seen. Mut­ta minä en pys­ty erot­ta­maan tie­det­tä­ni sii­tä, miten yli­pää­tään elän elä­mää­ni. Jos näke­myk­se­ni ihmis­luon­nos­ta on se, ettei sisäl­läm­me ole mitään tie­tois­ta minää, sil­loin minun on elet­tä­vä sen mukaan — muu­ten koko tämä teo­ria­ni on tur­ha ja hen­ge­tön. Mut­ta kuin­ka »minä« voin elää ikään kuin minua ei oli­si ole­mas­sa, ja kuka teki­si sel­lai­sen valin­nan?” #

[#] Susan Black­mo­re: Mee­mit - kult­tuu­ri­gee­nit, s. 325 #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]15.5. 18:40[/klo] Muo­toi­lin WP:lle.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]17.5. 18:59[/klo] Nyky­ai­kais­tin tyy­liä. Luo­kit­te­lin. Pois­tin lin­kin Art Housen sivuil­le; sai­si­vat teh­dä kun­non url:t.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #