Hyvä vs. paha
#899. Torstai, 20. tammikuuta 2005 klo 11.56.14, kirjoittanut Jani. 2
Minä en tykkää tiskaamisesta mitenkään erityisesti. Tykkään kyllä siitä tunteesta, jonka järkyttävän törkyvuoren katoamisen jälkeensä jättämän, puhtaaksi pyyhityn tiskipöydän näkeminen aiheuttaa, mutta itse tiskaaminen on aika tympeää touhua. Varsinkin silloin, kun se halvatun tulppa irtoaa kesken touhun, ja sitä joutuu ensin kalastelemaan ja sitten hapuilemaan takaisin paikoilleen (miten se voikin olla niin vaikeaa osua siihen reikään?). Tämä tehdään luonnollisesti niin kuumassa vedessä, että käsi kalttaantuu siinä samalla mukavasti. #
Yksi asia siinä tiskaamisessa kuitenkin piristää ja se on hyvän ja pahan välisen taistelun seuraaminen. #
Hyvien puolta tiskialtaassa edustavat vaahtojoukot ja pahiksia puolestaan rasvojen rosvoremmi. Jos hyvisten joukkojen johtaja, eli tietysti minä, on ollut viisas eikä ole kitsastellut lähettäessään joukkoja sotaan, vaahto kukistaa rasvan niin, että vaahtoa on vielä jäljellä siinäkin vaiheessa, kun astiat on tiskattu ja vesi voidaan laskea alas lavuaarin rei’istä. #
Jos taas rasvapomo, jonka kanssa minulla ei tietenkään ole mitään tekemistä, on syönyt runsaasti epäekologisestituotettua kanaa ja muita herkkuja, saattaakin käydä niin, että pahikset voittavat ja siinä vaiheessa, kun vesi lasketaan alas, se on muuttunut apeaksi, harmaansameaksi lillingiksi, sillä kaikki vaahtojoukot on hävitetty viimeiseen mieheen. #
Tiskaamisessa hajuaspekti on mielenkiintoinen. Itse hajuttomiin ekopesuaineisiin tottuneena järkytyn joka kerta työpaikalla, kun siellä tiskiaine haisee ällösti parfyymille. Tiskiaine…! Jolla tiskataan lautaset, joista syödään…
Maailma on omituinen paikka.