Bir­dyn mai­nit­se­ma Roc­he­rin koe-eläi­met­tö­myys ihme­tyt­ti minua, kun minun­kin käsi­tyk­se­ni sii­tä oli tätä ennen, että se on hal­pis­ta, mikä puo­les­taan kie­li­si ties min­kä­lai­sis­ta val­mis­tus- ja tes­tauso­lo­suh­teis­ta, mut­ta tot­ta se on aina­kin yhden auk­to­ri­tee­tin mukaan. #

Mut­ta mik­si ihmees­sä kom­men­toin kos­me­tiik­ka-asi­aa, jos­ta tie­dän kai­ke­ti yhtä pal­jon kuin sika juok­sus­ta? Sik­si, että pää­sen sen var­jol­la taas sitee­raa­maan Lää­kä­ri­leh­teä: #

“Sel­vä esi­merk­ki tahal­li­ses­ta har­haan­joh­ta­mi­ses­ta liit­tyy kos­meet­tis­ten ainei­den tes­taa­mi­sen käyt­tä­mi­seen kes­toe­si­merk­ki­nä eläin­ko­kei­den tur­huu­des­ta. Kos­meet­tis­ten ainei­den itsen­sä tur­huu­des­ta voi­daan olla perus­tel­lus­ti mon­ta miel­tä, mut­ta jos yhteis­kun­ta sal­lii nii­den käy­tön, nii­den on olta­va tur­val­li­sia. Sik­si nii­tä saa val­mis­taa vain tes­ta­tuis­ta raa­ka-aineis­ta. Oli­si onne­ton­ta huo­ma­ta vuo­sien käy­tön jäl­keen, että aurin­ko­voi­de aiheut­taa­kin syö­pää. #

Jos raa­ka-aineet on tes­tat­tu, ei itse tuot­teen tes­taa­mi­nen ole tar­peel­lis­ta. Siten mai­nos »ei tes­tat­tu eläi­mil­lä« osoit­taa joko tuot­teen vaa­ral­li­sek­si tai mai­nos­lauseen val­heel­li­sek­si, mikä­li tuot­teen teke­mi­seen on käy­tet­ty hyväk­syt­ty­jä ja tes­tat­tu­ja raa­ka-ainei­ta. Pää­asia kier­re­tään mää­rit­te­le­mäl­lä, että tuo­tet­ta tai raa­ka-ainet­ta ei ole vii­me vuo­si­na tes­tat­tu. Toi­sin sanoen mitä tahan­sa viit­tä vuot­ta van­hem­paa kos­meet­tis­ta tuo­tet­ta voi mai­nos­taa »ei tes­tat­tu eläi­mil­lä«!” #

Saman­lai­sia, yhtä mie­len­kiin­toi­sia väit­tä­miä täs­sä jutus­sa on pal­jon­kin. Nii­den jou­kos­sa on myös sel­lai­sia, jot­ka osoit­ta­vat kir­joit­ta­jan kat­so­van asi­aa omas­ta näkö­kul­mas­taan (joka mitä ilmei­sim­min on tut­ki­muk­sen näkö­kul­ma) lii­an yksi­puo­li­ses­ti: #

“Eläin­koe­lau­ta­kun­nan pää­tös­val­tai­suus edel­lyt­tää, että vähin­tään kah­den eläin­suo­je­lun tai etii­kan asian­tun­te­mus­ta edus­ta­van jäse­ne­nen on olta­va pai­kal­la. Muis­ta näkö­kul­mis­ta läs­nä­oloa ei edel­ly­te­tä. Aivan kum­mal­li­nen on jaos­ton osal­ta rajaus, että eläin­suo­je­lun ja eläin­lää­ke­tie­teen edus­ta­jien on olta­va läs­nä pää­tök­siä teh­täes­sä, mut­ta tut­ki­muk­sen edus­ta­jan ei tar­vit­se. Toi­saal­ta siis eläin­suo­je­li­jan on help­po sabo­toi­da pää­tök­siä jää­mäl­lä pois kokouk­ses­ta ja toi­saal­ta pää­tök­siä voi­daan teh­dä tut­ki­jae­dus­tuk­sen pois­sa olles­sa ilman min­kään­lais­ta tie­teel­lis­tä asian­tun­te­mus­ta. #

Mik­si eri asian­tun­te­muk­set on ase­tet­tu eri ase­maan? Jos eläin­suo­je­lun edus­ta­ja pitää näkö­kul­maan­sa tär­keä­nä tiet­tyä pää­tös­tä teh­täes­sä, kai läs­nä­olo on yhtä hyvin hänen omas­sa int­res­sis­sään kuin tut­ki­jan­kin. Jäsen­ten »lajit­te­lu« eriar­voi­sik­si kuu­los­taa demo­kra­tian perus­a­ja­tus­ten vas­tai­sel­ta ja ehdo­tet­tu tapa ilmei­sen tut­ki­ja­vas­tai­sel­ta.” #

Mitä ilmei­sim­min kir­joit­ta­jan mie­les­tä se, että eläin­ten suo­je­lu, eläin­lää­ke­tie­de ja etiik­ka ase­te­taan tut­ki­muk­sen edel­le, on siis vää­rin. Oli­si vain sano­nut sen suo­raan ja alle­kir­joit­ta­nut täs­sä muo­dos­sa, niin voi­sin kun­nioit­taa näke­mys­tään sen omas­ta­ni poik­kea­mi­ses­ta huo­li­mat­ta. Nyt se on kui­ten­kin koe­tet­tu hal­pa­mai­ses­ti pii­lot­taa rivien väliin. #

Vetoa­mi­nen “demo­kra­ti­aan” sit­ten puo­les­taan onkin jo vähin­tään­kin kum­mal­lis­ta. Eihän lau­ta­kun­ta ole yhteis­kun­ta, vaan lau­ta­kun­nan raken­teen pitää hei­jas­tel­la sitä, mitä yhteis­kun­ta pitää tär­keä­nä. Aina­kin minä olen pel­käs­tään iloi­nen sii­tä, että täs­sä tapauk­ses­sa tuo raken­ne ker­too, että yhteis­kun­ta panee etii­kan tut­ki­muk­sen edel­le. Eikä kyse ole min­kään “vas­tai­suu­des­ta” vaan tär­keys­jär­jes­tyk­sis­tä. #

Läh­de: Jou­ko Tuo­mis­to: Eläin­suo­je­lu har­ha­teil­lä – tut­ki­muk­sen näkö­kul­ma on unoh­tu­nut (kir­jas­to­käyt­töön rajoi­tet­tu PDF; Lää­kä­ri­leh­ti 2/2005) #

Minä en tyk­kää tis­kaa­mi­ses­ta miten­kään eri­tyi­ses­ti. Tyk­kään kyl­lä sii­tä tun­tees­ta, jon­ka jär­kyt­tä­vän tör­ky­vuo­ren katoa­mi­sen jäl­keen­sä jät­tä­män, puh­taak­si pyy­hi­tyn tis­ki­pöy­dän näke­mi­nen aiheut­taa, mut­ta itse tis­kaa­mi­nen on aika tym­pe­ää tou­hua. Var­sin­kin sil­loin, kun se hal­va­tun tulp­pa irto­aa kes­ken tou­hun, ja sitä jou­tuu ensin kalas­te­le­maan ja sit­ten hapui­le­maan takai­sin pai­koil­leen (miten se voi­kin olla niin vai­ke­aa osua sii­hen rei­kään?). Tämä teh­dään luon­nol­li­ses­ti niin kuu­mas­sa vedes­sä, että käsi kalt­taan­tuu sii­nä samal­la muka­vas­ti. #

Yksi asia sii­nä tis­kaa­mi­ses­sa kui­ten­kin piris­tää ja se on hyvän ja pahan väli­sen tais­te­lun seu­raa­mi­nen. #

Hyvien puol­ta tis­kial­taas­sa edus­ta­vat vaah­to­jou­kot ja pahik­sia puo­les­taan ras­vo­jen ros­vo­rem­mi. Jos hyvis­ten jouk­ko­jen joh­ta­ja, eli tie­tys­ti minä, on ollut vii­sas eikä ole kit­sas­tel­lut lähet­täes­sään jouk­ko­ja sotaan, vaah­to kukis­taa ras­van niin, että vaah­toa on vie­lä jäl­jel­lä sii­nä­kin vai­hees­sa, kun astiat on tis­kat­tu ja vesi voi­daan las­kea alas lavu­aa­rin rei’is­tä. #

Jos taas ras­va­po­mo, jon­ka kans­sa minul­la ei tie­ten­kään ole mitään teke­mis­tä, on syö­nyt run­saas­ti epäeko­lo­gi­ses­ti­tuo­tet­tua kanaa ja mui­ta herk­ku­ja, saat­taa­kin käy­dä niin, että pahik­set voit­ta­vat ja sii­nä vai­hees­sa, kun vesi las­ke­taan alas, se on muut­tu­nut apeak­si, har­maan­sa­meak­si lil­lin­gik­si, sil­lä kaik­ki vaah­to­jou­kot on hävi­tet­ty vii­mei­seen mie­heen. #

Ai niin, on pitä­nyt jo pitem­män aikaa puf­fa­ta kai­kil­le sana­ris­ti­koi­den ystä­vil­le Uudet Kirp­pu Ris­ti­kot, Help­po Kirp­pu ja lap­sil­le Las­ten Kirp­pu Ris­ti­kot -leh­tiä. Kun­han leh­den nimen Kie­li Oppi Vir­heel­li­syy­des­tä pää­see yli, niin kysees­sä on ris­tik­ko­leh­tien ehdo­ton eliit­ti. Ei vähi­ten sik­si, että laa­ti­joi­den jou­kos­sa on maan tämän­het­ki­nen ehdo­ton ykkös­ni­mi. Sivun­sa lai­ta­pal­kis­ta löy­tyy muu­ta­mia mais­tiai­sia. #