Lyhyt tilannepäivitys
#1009. Torstai, 24. helmikuuta 2005 klo 15.22.32, kirjoittanut Jani. 10
Tapaustani on seurattu mielenkiinnolla mm. Enterblogin (ja -lehden) Tuomas Kilven taholta, joka on epäitsekkäästi ja kiitettävästi koettanut selvittää poliisin toiminnan perusteita tilanteessa. Itse lähetin juuri EFFI:lle sähköpostia, jossa pyysin heiltä näkemyksiä asiasta. #
Seuraan tilanteen kehittymistä ja pidän teidät ajan tasalla. Ja mitäs muita kliseitä tähän vielä keksisi. #
Ai niin, mainittakoon, että tuossa uuden WordPressin whitelistingissä on kai joku häikkä, kun se arpoo satunnaisesti kommentteja moderoitaviksi vaikka olen ottanut sen pois päältä asetuksista. Eli vaikka täällä tekstejä sensuroidaankin poliisin painostuksen takia, niin kommentteja ei sensuroida vaan ne ovat vain moderointijonossa, jos niitä ei näy. #
Tapauksesi on huomioitu Sweedenin blogokodissakin:
http://www.cyberlaw.se/kalle/index.php?p=272
pni: Kah, siltäpä tosiaan näyttää. Kiitos tiedosta.
Myös englanninkielisessä maailmassa asia on huomattu:
http://dijest.com/dontblog/2005/02/cops-investigate-finnish-blogger.html
Janne: Olisihan niitä mukavampiakin syitä saada kansainvälistä julkisuutta. Hyvä kuitenkin tietää, että tämän tilanteen saamat kummalliset piirteet herättävät kiinnostusta laajemmaltikin.
Hei,
tsemppiä. Aika oudolta, hölmöltä ja harmilliselta tuo kuulostaa!
Ja kiitos paljon avusta (en tosin edelleenkään onnistunut) :).
alles gute,
syksyinen
Harmi, että en löytänyt varsinaisia kirjoituksia. Oma mielipiteeni on sangen selkeä. Mielestäni kuvaavien adjektiivien käyttö henkilöistä on sallittua, joskin siinä voi luisua pian kiusaamisen ja henkisen väkivallan puolelle. Esimerkiksi minä voin kertoa tunnekokemukseni jostain ihmisestä sanomalla “se oksettaa minua niin paljon, että tekisi mieli repiä pää irti”. Eri asia olisi hokea äskeistä lausetta suoraan henkilölle. Samoin eri asia olisi sanoa kyseistä henkilöä vaikka “valehtelijaksi”, ELLEI ole esittää todisteita siitä, että hän todella on valehtelija. Sananvapauteen kuuluu varmasti ja sanavapauteen pitää kuulua varmasti omien tuntemuksien ja tiedossa olevien asioiden vapaa julkituonti.
Ihmisten pitää saada käsitellä ja määritellä tuntemuksiaan ja kokemuksiaan. Ihmisten täytyy myös voida levittää tietoa toisista henkilöistä. Valehtelu on asia erikseen. Valehtelemiseen et muistaakseni syyllistynyt, sinulla oli vain erittäin voimakkaat mielipiteet. Luin tästä jutusta jo aiemmin, mutta en halunnut alkaa psyykkaamaan sinua ryhtymään kapinaan neuvostoaikaista sananvapauslakitulkintaa kohtaan. Nyt juttu on näköjään tutkintaan menossa, joten voinen sanoa, että älä anna periksi. Mutta älä yritä yli voimavarojesi. Oikeusjutut ja muut tutkinnat vapauden ja oikeuden puolesta voi olla hyvin rasittavia, koska valtaväestöltä voi ruveta tulemaan vitun idioottimaisia “mitä nillität” -kommentteja.
Syksyinen: Painapas selaimesi reload-nappia, niin eiköhän se toimi - ainakin se minun selaimessani nyt näyttää siltä kuin pitääkin ;)
Mikko: Kiitoksia asiallisesta kommentistasi ja tuestasi. Tuo “neuvostoajat”-sana on kummitellut minunkin huulillani, joten nyt voinkin lipsauttaa sen ulos kun sinä sen sanoit ensin.
Tässä näköjään rupeaa varomaan sanomisiaan ihan tahtomattaankin.
“Oikeusjutut ja muut tutkinnat vapauden ja oikeuden puolesta voi olla hyvin rasittavia, koska valtaväestöltä voi ruveta tulemaan vitun idioottimaisia »mitä nillität« -kommentteja.”
Olet varmasti ihan oikeassa, ja olen siihen varautunutkin. Onnekseni ainakin blogiväki tuntuu olevan hyvin asiallista ja tähän asti saamani tuki on ollut minulle oikein ilahduttava asia. Ja kuten jo taisin aiemminkin jossain kommentissa, ei ole aikomukseni ruveta marttyyriksi, mutta aion silti tiedottaa asiasta ja sen etenemisestä juuri sellaisena kuin se on.
Kuten joku jo mainitsikin, tämä ei ole Pöyryltä sittenkään kovin hyvä veto, kun kohta joka iikka puhuu ja omistaa mielipiteen kyseisen herran toimista. Minua tekee edelleenkin pahaa lukea noita juttuja tämän uskon suuren oppi-isän tekemisistä, mutta en uskalla sanoa enää mitään, hymyilen vain.
:)
Julius: Jos tässä touhussa jotain hauskaa on, niin se lienee juuri se, että kun se tyyppi varmaan haluaisi kovasti, että kaikki touhujensa johdosta nimeensä liittyvät epäilyttävät piirteet unohtuisivat, ja tämän selkkauksen takia nyt käykin sitten juuri päin vastoin; asia nousee uudelleen kaikkien tätä lukevien mieleen.
Tuntuu siltä, että ihmisen pään sisällä jyrkkä uskonnollisuus ja sananvapaus ovat toistensa perivihollisia. Kyllä Rushdie tiesi, mistä puhui.