Fran­kens­teinin hir­viö vas­taan ihmis­susi (Fran­kens­tein Meets the Wolf Man). Tuo­ta kat­sel­les­sa, Lar­ry Tal­botin uli­naa (sic) kuun­nel­les­sa tajusin, että tämä kol­mik­ko, siis Fran­kens­teinin hir­viö, ihmis­susi ja Dracu­la, edus­taa kol­mea eri kehi­tys­ta­soa. #

Fran­kens­teinin hir­viö on kai­kis­ta alkeel­li­sin; hän liik­kuu köm­pe­lös­ti eikä osaa puhua (tai jat­ko-osis­sa puhuu vain hie­man has­su­ja, muu­ta­man sanan lausei­ta). Hir­viö on myös se, joka luo­mi­sen, tai “syn­ty­män” näem­me. Ei ole sat­tu­maa, että juu­ri tämä hir­viö kerä­si puo­lel­leen pien­ten las­ten sym­pa­tiat, niin elo­ku­vas­sa kuin sen ulko­puo­lel­la­kin: Mari­lyn Har­ri­sil­la, joka esit­ti pik­ku MariaaDoku­men­tin mukaan tytön äiti rääk­kä­si hän­tä jat­ku­val­la diee­til­lä, jos­ta syys­tä hän tah­toi tusi­nan kei­tet­ty­jä munia, kun oli­si saa­nut ohjaa­ja Wha­lelta mitä tahan­sa sii­tä hyväs­tä, että suos­tui otta­maan huk­ku­mis­koh­tauk­sen uusik­si. Hän sai kak­si tusi­naa., synk­ka­si Fran­kens­tein-bok­sin doku­men­tin mukaan Kar­loffin kans­sa heti alus­ta läh­tien, mut­ta myös tuon ajan elo­ku­vay­lei­sös­sä olleet lap­set, joi­den näke­mis­tä elo­ku­vis­ta ei ilmei­ses­ti kovin­kaan pidet­ty lukua, otti­vat hir­viön omak­seen. #

Lar­ry Tal­bot, ihmis­susi, edus­taa seu­raa­vaa vai­het­ta. Hänel­lä on jo ihmis­hah­mo ja hän osaa puhua­kin, mut­ta jou­tues­saan hätään hän alkaa hokea tah­to­aan läpi avut­to­ma­na (“mut­ta ette­kö te ymmär­rä, tei­dän­hän täy­tyy!“Tämä oli se “uli­na”, jon­ka kaut­ta tämä kuvio minul­le val­ke­ni. Syy sii­hen lie­nee se, että ihmis­su­den hätä ja ahdis­tu­nei­suus kos­ket­ti minua kaik­kein eni­ten; jou­dun mel­kein itse­kin taas sen val­taan kuun­nel­les­sa­ni Lar­ryn avu­ton­ta ja teho­ton­ta yri­tys­tä ilmais­ta kans­saih­mi­sil­le suur­ta hätään­sä. Lie­nen siis jumis­sa jos­sain ala-astei­käi­sen kehi­tys­vai­hees­sa.) ja muut­tuu lopul­ta eläi­men kal­tai­sek­si, mie­let­tö­män lail­la rie­hu­vak­si olen­nok­si. Ihmis­su­teen liit­tyy myös kiin­teäs­ti loru, jol­lai­sia jo puhu­mi­sen jujus­ta kiin­ni pääs­seet lap­set niin kovas­ti rakas­ta­vat: #

“Even a man who is pure in heart
and says his prayers by night,
may beco­me a wolf when the wolf­ba­ne blooms
and the autumn moon is bright.” #

IMDb: Memo­rable Quo­tes from The Wolf Man
rivi­tys ja kur­si­voin­ti omia­ni #

Ja sit­ten Dracu­la. Dracu­la, joka on jo “vuo­si­sa­to­ja van­ha” ja joka tun­tee pelot­ta­vaa, vas­tus­ta­ma­ton­ta vetoa nuo­ria, vere­viä nai­sia koh­taan. Dracu­la on sel­väs­ti kah­ta edel­lis­tä kehit­ty­neem­pi, hie­nos­tu­neem­pi moto­rii­kas­saan, puhees­saan ja koko ole­muk­ses­saan, vaik­ka poik­ke­aa­kin vie­lä taval­li­sis­ta (“aikui­sis­ta”) ihmi­sis­tä. Jos­tain syys­tä Dracu­la ei kui­ten­kaan sen­tään kuun­te­le hip-hopia eikä kär­si iho-ongel­mis­ta. #

Kaik­ki kol­me ovat näis­sä elo­ku­vis­sa nii­den taval­li­sil­le ihmi­sil­le uhka, mut­ta mil­lai­nen? Pal­jas­ta­vin uhka on minus­ta se, jota sekä ihmis­susi että Dracu­la edus­ta­vat: vaa­ra muut­tua nii­den kal­tai­sek­si. Toi­sin sanoen taval­lis­ta, aikuis­ta ihmis­tä uhkaa taan­tu­mi­nen Dracu­lan tasoi­sek­si, ole­muk­sel­taan ja kyvyil­tään kehit­ty­neek­si mut­ta moraa­li­ses­ti arve­lut­ta­van itsek­kääk­si saa­lis­ta­jak­si tai ihmis­su­den tasoi­sek­si, tol­kut­to­mas­ti rie­hu­vak­si eläi­mek­si. #

Fran­kens­teinin hir­viön muo­dos­ta­ma uhka on ilmei­ses­ti jotain muu­ta lajia, jos se on uhka lai­sin­kaan; ilmei­ses­ti hir­viö­tä koh­taan tun­net­ta­vak­si tar­koi­te­tun sää­lin mää­rä kas­vaa men­täes­sä kehi­tys­vai­heis­sa taak­se­päin. Dracu­la on lähes pel­käs­tään vas­ten­mie­li­nen ja hal­vek­sut­ta­va olen­to. Ihmis­su­den hah­moon sisäl­tyy jo traa­gi­sia ele­ment­te­jä. Fran­kens­teinin hir­viö herät­tää sää­liä, joka on lähes­tul­koon suu­rem­paa kuin sen herät­tä­mä kau­hu. Hir­viö ei pyy­tä­nyt saa­da syn­tyä tähän maa­il­maan, joka on sil­le vie­ras, pelot­ta­va ja jos­sa elä­mi­nen on sil­le lähes yksi­no­maan kär­si­mys­tä. Syn­ty­mäs­sään hir­viö sai ainoas­taan syyn halu­ta kuo­le­maa, joten kans­saih­mi­siä kau­his­tut­ta­vien, pii­nal­li­sen läheis­ten kehi­tys­vaih­dei­den sijas­ta se edus­taa­kin yhtä­ai­kai­ses­ti janan molem­pia pää­te­pis­tei­tä. #

Toi­saal­ta­han taas Fran­kens­teinin hir­viö, ihmis­susi ja Dracu­la ovat tie­tys­ti kuin id, ego ja supe­re­go, mut­ta kuka­pa sitä niin van­haa levyä enää jak­sai­si soit­taa. #

P.S.: Nyt kann… ei kun, että tämä oli näkö­jään mer­kin­tä nume­ro tuhat tähän blo­giin. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]17.9.2006[/klo] 12:34 Nyky­ai­kais­tin tyy­liä. Lisä­sin ihmis­susi­ru­no­si­taa­tin alle läh­de­mer­kin­näk­si viit­tauk­sen IMDb:hen.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Voi, kuin­ka ihas­tut­ta­vaa, kuin­ka hie­noa onkaan näh­dä, ihan täs­sä van­han­kin sydän kans­sa­rie­mus­ta (varo­vai­ses­ti) hypäh­tää, kun nup­pun­ne vähi­tel­len avau­tuu! Mut­ta en halua hätis­tel­lä enem­pää, kat­se­len vain ja annan tei­dän, rau­has­sa. Kyl­lä te itse sit­ten tie­dät­te, kun. #