Mediatrauma
#1082. Sunnuntai, 20. maaliskuuta 2005 klo 13.03.41, kirjoittanut Jani. 7
“Helsingissä kokoustaneet psykologit patistavat toimittajia kiinnittämään huomiota siihen, miten fyysisen tai psyykkisen trauman kokeneita lähestytään ja näytetään julkisuudessa. Järjestön mukaan media on perinteisesti noudattanut eettisiä periaatteita, mutta ylilyöntejäkin on ollut. #
Psykologien avoimen kirjeen mukaan sokissa olevalla ihmisellä ei useinkaan ole voimaa suojata itseään tai ajatella juurikaan välitöntä tilannetta pidemmälle. Mahdollisuus kieltäytyä haastattelusta saattaa sokissa olevalle tulla mieleen vasta jälkikäteen. Haastattelut voivat myöhemmin tuntua hyvin häpeällisiltä.” #
Tuskin on sattumaa, että tämä julkilausuma annettiin tasan vuosi Konginkankaan onnettomuuden jälkeen. Muistan itsekin haukkoneeni henkeä, kun tuolta sairaalan pihalta tulleessa suorassa lähetyksessä toimittaja työnsi mikrofonia onnettomuudessa olleen lapsen vanhempien naamaan ja kyseli fiiliksiä. Vanhempien, jotka olivat aivan ilmiselvästi sokissa eivätkä tienneet mistään mitään - siis mitään sellaista, millä olisi ollut sen haastattelun tekemisen oikeuttanutta arvoa. #
Tokihan toimittajakin voi olla sokissa ja arvostelukyky horjua, mutta siksipä tämä psykologien lausunto onkin tarpeen: jotta tuohon kiinnitettäisiin huomiota ja toimittajille teroitettaisiin näitä tilanteita silmälläpitäen, mikä on oikein ja kohtuullista, ja mikä ei. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]8.11.2007 11:47[/klo] Nykyaikaistin tyyliä, päivitin Yle-linkin.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Näin. Ensimmäiset tsunamin alta pakoon päässeetkin sanoivat tv-uutisten haastattelussa asioita, joita eivät täysissä järjissään varmaankaan sanoisi.
Mutta mitäs noista, saatiinhan draamaa. Ilmassa oli Suuren Murheilujuhlan tuntua.
Ja kaiken maailman toimittajat olivat innoissaan lentokentällä jahtaamassa nyyhkyjuttua. Ja lopuksi media palkitsi itse itsensä.
Sitä paitsi Lumikero kertoo saaneensa toistuvasti hyvin, hyvin posit… öh… Thaimaan-uutisoinnistaan “erityiskiitosta nimenomaan empaattisesta otteesta”.
Tuo tutkija Pentti Raittila kyllä puhuu täyttä p**aa tuossa Tylkkärin jutussa Media tarttui tsunamiin, johon viittasit.
”En kutsuisi median toimintaa takertumiseksi. Sen tehtävänä on uutisoida, tapaa millä uutisoidaan, voidaan tietysti kritisoida.”
Jos journalismin tutkija ei kumminkaan uskalla arvostella, kuka sitten? Muutama puolivillainen blogikirjoittaja ;) ? Kyä te pojjaat varmaan parhaanne yrititte, tuntuu Raittila sanovan.
Odotan mielenkiinnolla sen Ahtisaaren vetämän selvitystyöryhmän tuloksia.
marimba: Minustakin tuossa jutussa oli kautta linjan jotenkin oksettava itsekehun maku. Ja pointtisi osuu kyllä napakymppiin: jos journalismin tutkijakin on kritiikissään noin hampaaton (joskin meillähän on tässä tietysti hänen käsityksestään vain typistettyä, toisen käden tietoa), niin näyttäisi tosiaan olevan tarvetta jonkinlaiselle neljännelle valtiomahdille.
Minulla on yleisemminkin vähän tämänsuuntainen käsitys suomalaisesta mediakritiikistä. En ole kovin aktiivisesti seurannut Pressiklubia, mutta se vähä, mitä olen sitä katsonut, on vaikuttanut siltä, että juuri tällaista tarvittaisiin kovin, kovin paljon enemmän.
Kiitos linkistäsi, tuo oli minulle kokonaan uutta ja mielenkiintoista tietoa.
Tsunami aiheuttaa tutkimuksen hyökyaallon oli se varsinainen juttu, johon piti viittaamani.
[…] käsittämätöntä että media ei vieläkään ilmeisesti näe mitään eettisesti arveluttavaa shokissa olevien ihmisten haastattelujen julkisessa esittämisessä. Sitä minä en saata uskoa, etteivät haastatteluita työkseen tekevät, käsittelevät ja […]
[…] että media ei vieläkään ilmeisesti näe mitään eettisesti arveluttavaa shokissa olevien ihmisten haastattelujen julkisessa esittämisessä. Sitä minä en saata uskoa, etteivät haastatteluita työkseen tekevät, […]