Juuson lin­kit­tä­mä, itse­ni tavoin useam­man kuin yhden blo­gin mie­hen, Kar­ri Kokon Uusia lausei­ta on mie­len­kiin­toi­nen tut­ta­vuus. Bon­gaat­ko oma­si? Tai ken­ties jon­kun muu­toin vain tutun kynän­jäl­jen? #

Joka tapauk­ses­sa tuo muis­tut­ti minua jo taan­noin saa­mas­ta­ni blo­gi-ideas­ta, jos­sa joku ottai­si asiak­seen kerä­tä vii­kot­tai­sen tai vaik­ka­pa perä­ti puo­li­vii­kot­tai­sen kat­sauk­sen vii­me päi­vien aika­na vil­leim­min kier­rok­sia otta­nei­siin mee­mei­hin. Sel­lai­nen mah­dol­lis­tai­si pitem­män­kin tauon jäl­keen pää­syn takai­sin kuvioi­hin ilman tun­net­ta sii­tä, että liik­kuu hiu­kan hute­ril­la jäil­lä, kun ei tie­dä, mikä on hip. Onnis­tues­saan tämän var­sin hyö­dyl­li­sen täs­mä­funk­tion toteu­tuk­ses­sa sel­lai­nen blo­gi aina­kin ansait­si­si saa­da pal­jon, pal­jon tilaa­jia ja olla näin ollen itse­kin hip. #

Mut­ta onko “hip” hip? #

Ensim­mäi­nen tera­pia­ker­ta tänään tau­ko­vii­kon jäl­keen. Vähän jän­nit­tää. En nyt toki sano, että ihan niin jän­nää kuin on se, että mil­lä taval­la ampu­ma­hiih­don selos­ta­ja ja kom­men­taat­to­ri seu­raa­val­la ker­ral­la ään­tä­vät Olga Pyle­van suku­ni­men (tähän men­nes­sä ehdo­tet­tu Pyy­le­vää, Pil­joo­vaa ja Pii­le­vää), mut­ta aika jän­nää kui­ten­kin. #

Niin, ei minul­la oikeas­ti mitään asi­aa ollut. Kun­han vain halusin vähän teks­tiä­kin tähän, ettei täs­tä nyt ihan pelk­kä haa­mu­päi­vi­tys tul­lut, kun tuon Crea­ti­ve Com­mon­sin logon tuon­ne alas lisä­sin. Voi että se on ruma. Mut elä­mä on. #

Olen luke­nut Ame­ri­kan Psy­koa vas­ta nel­jä­kym­men­tä sivua, ja täs­sä on jo tähän men­nes­sä mai­nit­tu Fin­lan­dia-vod­ka ja Suo­mes­ta kyl­py­huo­nee­seen tila­tut mar­mo­rial­taat, eikä yhtään ruot­sa­lais­ta tuo­tet­ta. Eihän tämä voi olla huo­no kir­ja! #

Mut­ta Tam­men sivut sen sijaan ovat (mitä, huo­no kir­ja­ko? No var­maan), kun ei tätä siel­tä löy­dy. #