Loh­ko­mi­nen näyt­täi­si toi­mi­van yhdes­sä ahdis­tuk­sen kans­sa yksi­lön sel­viy­ty­mi­sen hyväk­si, eikä siis ahdis­tus­ta vas­taan. Ahdis­tus ja stres­si toi­mi­vat hälyt­ti­mi­nä uhkaa­vis­sa ja huo­nos­ti enna­koi­ta­vis­sa olo­suh­teis­sa; loh­ko­mi­nen mah­dol­lis­taa enna­koin­nin stres­sin aika­na, jol­loin olo­suh­teet vai­kut­ta­vat hel­pom­min enna­koi­ta­vil­ta ja parem­min hal­lit­ta­vil­ta. Mitä hel­pom­min enna­koi­ta­va ja sitä myö­ten hal­lit­ta­vis­sa ole­va tilan­ne on, sitä vähem­män ahdis­tus­ta se herät­tää. #

Theo­ry & Psyc­ho­lo­gy: Split­ting in Nor­mal and Pat­ho­lo­gical Popu­la­tions from the Pers­pec­ti­ve of Pre­dic­ti­ve Cont­rol Theo­ry (ympä­ri­pyö­reä suo­men­nos oma­ni) #

Mie­len­kiin­toi­nen, evo­lu­tii­vi­nen seli­tys loh­ko­mi­sel­le. Yhte­nä läh­tö­koh­ta­na täl­le oli ilmei­ses­ti se ris­ti­rii­tai­suus, joka syn­tyy sii­tä, että perin­tei­nen, ensi­si­jai­ses­ti psy­ko­lo­gi­nen ajat­te­lu tyy­tyy selit­tä­mään loh­ko­mi­sen ahdis­tuk­sen hel­pot­ta­mi­sen meka­nis­mik­si. Yksi­lön hen­gis­sä­sel­viy­ty­mis­tä sil­mäl­lä­pi­täen ei kui­ten­kaan ole mie­le­käs­tä aja­tel­la, että ahdis­tus­ta ja stres­siä noin vain hel­po­te­taan, sil­lä niil­lä on oma, tär­keä tar­koi­tuk­sen­sa: varoit­taa uhkaa­vas­ta vaa­ras­ta ja akti­voi­da sel­viy­ty­mis­tä pal­ve­le­vaan toi­min­taan. Yllä­ole­vas­sa seli­tys­mal­lis­sa loh­ko­mi­nen on tämä toi­min­ta. #

Loh­ko­mi­sen tar­koi­tuk­se­na ei toi­sin sanoen ole suo­raan hel­pot­taa ahdis­tus­ta, vaan se tekee sen epä­suo­ras­ti sitä kaut­ta, että sen avul­la ihmi­nen luo stres­saa­vas­ta tilan­tees­ta itsel­leen yksin­ker­tais­te­tun mal­lin, jon­ka avul­la voi ede­tä tilan­tees­sa. Tämän seu­rauk­se­na tilan­teen aiheut­ta­ma ahdis­tus vähe­nee. #

Loh­ko­mi­nen­han on siis sitä, mitä me taval­li­set, oikeat ihmi­set nimi­täm­me mus­ta­val­koi­sek­si ajat­te­luk­si, joko-tai -ajat­te­luk­si tai vaik­ka­pa vain pöl­jyy­dek­si. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]27.1.2009[/klo] 14:01 Muo­toi­lin WP:lle, päi­vi­tin tyy­liä ja linkit.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

En vie­lä pääs­syt lähel­le­kään edel­li­sen tut­ki­muk­sen lop­pua ennen kuin aloin lukea Theo­ry & Psyc­ho­lo­gyn split­ting-jut­tua. Sii­nä mai­nit­tiin nar­sis­mi, ja eksyin sit­ten luke­maan sitä käsit­te­le­vää jut­tua Jor­ma Myl­lär­nie­men sivuil­ta. #

“Minuu­del­taan hei­kol­le täy­den­tä­vän toi­sen tar­ve voi olla niin voi­ma­kas, että sii­hen ei oikeas­taan kukaan pys­ty vas­taa­maan. Läs­nä­olon täy­tyi­si olla mel­kein jat­ku­vaa, pie­ni­kin eros­sa olo voi tun­tua sie­tä­mät­tö­mäl­tä ja herät­tää eri­lai­sia ahdis­tuk­sia, joil­le kui­ten­kin on yhteis­tä minuu­den hajoa­mi­sen uhka. Täl­lä tavoin nar­sis­ti­ses­ti vam­mau­tu­nut jou­tuu pakos­ta­kin koke­maan sie­tä­mä­tön­tä itsen­sä menet­tä­mi­sen uhkaa tai kipua, joka puo­les­taan voi lau­kais­ta masen­nuk­sen. Täs­sä­kin tapauk­ses­sa masen­nus­la­maan­nus toi­mii »hen­ki­sen koko­var­ta­lo­puu­du­tuk­sen« tavoin yri­tyk­se­nä vai­men­taa itsen menet­tä­mi­sen uhkaan liit­ty­vää kipua.” #

Tätä se on, minun elä­mä­ni. #

“Nar­sis­ti­ses­ti vam­mau­tu­nut kokee, ettei hän sel­viä yksin, kos­ka hänel­lä ei ole kyky­jä käsi­tel­lä mui­den itseen­sä koh­dis­ta­mia odo­tuk­sia tai itses­tään kum­pua­via eri­lai­sia halu­ja. Jos näi­tä pai­nei­ta ei saa­da riit­tä­väs­ti puret­tua tyy­dyt­tä­väs­sä vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa tai omia kyky­jä käyt­tä­mäl­lä, seu­rauk­se­na voi olla sie­tä­mä­tön­tä rau­hat­to­muut­ta, joka ker­too minuu­den eheyt­tä ja ole­mas­sao­loa uhkaa­vas­ta epä­mää­räi­ses­tä kiih­ty­mys­ti­las­ta tai ahdis­tuk­ses­ta, joka voi saa­da hypo­kondri­sia muo­to­ja.” #

Tuo “sie­tä­mä­tön rau­hat­to­muus” ja “ole­mas­sao­loa uhkaa­va epä­mää­räi­nen kiih­ty­mys­ti­la” kuvaa­vat täs­mäl­leen sitä, mitä olo­ni on pahim­mil­laan. #

“Jos syn­ty­nyt­tä minuu­den eheyt­tä uhkaa­vaa kiih­ty­mys­ti­laa ei saa­da riit­tä­väs­ti rau­hoit­tu­maan ja psyyk­ki­nen eheys on todel­li­ses­sa hajoa­mis­vaa­ras­sa, astuu kuvaan mukaan erään­lai­se­na vii­mei­se­nä puo­lus­tus­kei­no­na pyr­ki­mys, jos­ta psy­koa­na­lyy­sin pii­ris­sä on puhut­tu mus­ta­na, nega­tii­vi­se­na tai kuo­le­man nar­sis­mi­na. Sen pää­mää­rä­nä on rau­hoit­taa uhkaa­va psyyk­ki­nen kaa­os kei­nol­la mil­lä hyvän­sä seu­rauk­sis­ta välit­tä­mät­tä. Se voi tapah­tua lamaan­nut­ta­mal­la kai­ken­lai­nen psyyk­ki­nen toi­min­ta ja halua­mi­nen. #

Täl­lai­nen ihmi­nen jäh­met­tyy, kivet­tyy, sam­muu, kuo­lee elä­väl­tä. Ulos­päin näyt­tää sil­tä, että hän on lakan­nut koko­naan halua­mas­ta, mikään ei kiin­nos­ta, mil­lään ei ole mitään väliä. Hän näyt­tää vetäy­ty­neen itseen­sä eikä hän ole kiin­nos­tu­nut kans­saih­mi­sis­tä. Hän on olo­ti­las­sa, joka on lähel­lä ole­mat­to­muut­ta ja tyh­jyyt­tä. Sisim­mäs­sään täl­lai­nen ihmi­nen kokee kos­mis­ta yksi­näi­syyt­tä ja ulko­puo­li­suut­ta. Hän on kuin ava­ruu­teen sin­kou­tu­nut yksi­näi­nen kap­pa­le.” #

Whoa! Kuo­le­man mus­ta nar­sis­mi! Siiiiis­tiä! #

Nar­sis­ti­na tun­nen tie­tys­ti vetoa täl­lai­siin äärim­mäi­syyk­siin. #

Jor­ma Myl­lär­nie­mi: “Onko nar­sis­mi sairaus?”
J. Myl­lär­nie­mi (via Tai­mi) #

Jo var­hain tie­sin, että elä­mäl­lä­ni on tar­koi­tus. #

 #

Sai­tin fee­deis­sä oli ongel­mia (kii­tos Lau­ril­le tie­dos­ta!). Puu­ko­tin nii­tä vähä­sen, ja nyt ne toi­mi­vat aina­kin minul­la, toi­vot­ta­vas­ti muil­la­kin. Jos eivät, valit­taa saa! Kom­men­teis­sa tahi pos­tit­se. #