Loh­ko­mi­nen näyt­täi­si toi­mi­van yhdes­sä ahdis­tuk­sen kans­sa yksi­lön sel­viy­ty­mi­sen hyväk­si, eikä siis ahdis­tus­ta vas­taan. Ahdis­tus ja stres­si toi­mi­vat hälyt­ti­mi­nä uhkaa­vis­sa ja huo­nos­ti enna­koi­ta­vis­sa olo­suh­teis­sa; loh­ko­mi­nen mah­dol­lis­taa enna­koin­nin stres­sin aika­na, jol­loin olo­suh­teet vai­kut­ta­vat hel­pom­min enna­koi­ta­vil­ta ja parem­min hal­lit­ta­vil­ta. Mitä hel­pom­min enna­koi­ta­va ja sitä myö­ten hal­lit­ta­vis­sa ole­va tilan­ne on, sitä vähem­män ahdis­tus­ta se herät­tää. #

Theo­ry & Psyc­ho­lo­gy: Split­ting in Nor­mal and Pat­ho­lo­gical Popu­la­tions from the Pers­pec­ti­ve of Pre­dic­ti­ve Cont­rol Theo­ry (ympä­ri­pyö­reä suo­men­nos oma­ni) #

Mie­len­kiin­toi­nen, evo­lu­tii­vi­nen seli­tys loh­ko­mi­sel­le. Yhte­nä läh­tö­koh­ta­na täl­le oli ilmei­ses­ti se ris­ti­rii­tai­suus, joka syn­tyy sii­tä, että perin­tei­nen, ensi­si­jai­ses­ti psy­ko­lo­gi­nen ajat­te­lu tyy­tyy selit­tä­mään loh­ko­mi­sen ahdis­tuk­sen hel­pot­ta­mi­sen meka­nis­mik­si. Yksi­lön hen­gis­sä­sel­viy­ty­mis­tä sil­mäl­lä­pi­täen ei kui­ten­kaan ole mie­le­käs­tä aja­tel­la, että ahdis­tus­ta ja stres­siä noin vain hel­po­te­taan, sil­lä niil­lä on oma, tär­keä tar­koi­tuk­sen­sa: varoit­taa uhkaa­vas­ta vaa­ras­ta ja akti­voi­da sel­viy­ty­mis­tä pal­ve­le­vaan toi­min­taan. Yllä­ole­vas­sa seli­tys­mal­lis­sa loh­ko­mi­nen on tämä toi­min­ta. #

Loh­ko­mi­sen tar­koi­tuk­se­na ei toi­sin sanoen ole suo­raan hel­pot­taa ahdis­tus­ta, vaan se tekee sen epä­suo­ras­ti sitä kaut­ta, että sen avul­la ihmi­nen luo stres­saa­vas­ta tilan­tees­ta itsel­leen yksin­ker­tais­te­tun mal­lin, jon­ka avul­la voi ede­tä tilan­tees­sa. Tämän seu­rauk­se­na tilan­teen aiheut­ta­ma ahdis­tus vähe­nee. #

Loh­ko­mi­nen­han on siis sitä, mitä me taval­li­set, oikeat ihmi­set nimi­täm­me mus­ta­val­koi­sek­si ajat­te­luk­si, joko-tai -ajat­te­luk­si tai vaik­ka­pa vain pöl­jyy­dek­si. #