Ego memini
#1108. Keskiviikko, 6. huhtikuuta 2005 klo 12.30.56, kirjoittanut Jani. 17
Hyvä on, rouva Psykoanalyytikko, ja muuten, teillä on oikein mukavanpehmeä sohva täällä, no niin… #
Synnyin käsittääkseni Rovaniemellä, ja koulun alkua edeltäneet vuodet asuimme Savukoskella, joka on pieni, tai siis pinta-alaltaan ehkä suhteellisen suuri mutta asukasluvultaan mitätön lappilaiskunta, joka tunnetaan ehkä parhaiten Korvatunturista, kuivalihamarkkinoista ja keskikaljafestivaaleista. Olin kuulemma koliikkivauva. Olin kolmevuotias kun Janne syntyi. Muistan punaiset sukat, jotka sain, kun menimme isän kanssa katsomaan äitiä synnytysosastolla. Äiti oli perhepäivähoitaja, isä sähköasentaja. Minulla oli keltainen sadetakki ja kolmipyörä, myöhemmin crossipyörä josta olin kovasti ylpeä, vaikka siinä oli viininpunaiset eli vähän tyttöjen väriset pehmikkeet. Muistan naapurin pojan, jolle lainasin sitä, ja joka kaatui sillä, ja jonka isä tuli sen jälkeen huutamaan minulle siitä. Muistan toisen naapurin pojan, jolla oli vihreät silmät ja joka asui äitinsä kanssa. Muistan taiteltavan leluperiskoopin, jolla leikin kun kävin heillä kylässä. Muistan kun poliisit vierailivat naapurissa. #
Muistan naapurin tytön, johon olin rakastunut ja joka oli minulle ystävällinen. Muistan hänen pikkuveljensä, joka söi hiekkalaatikon hiekkaa. Muistan kun minäkin maistoin ja miten ikävästi hiekka narskui hampaissa, enkä voinut käsittää, miten se poika söi sitä. Muistan sateiset ja harmaat päivät, jotka jo silloin olivat parhaita, rivitalon sorapihassa, keltaisessa sadetakissa. Muistan, kuinka joku naapurin pojista pani kielensä mattotelineeseen talvella. Muistan lähimetsän suuren kiven, ja sen, kun jonkun kaverin kanssa löysimme pulloja, jotka, olin oppinut, palautetaan kauppaan, koska niistä saa rahaa. Muistan, kuinka sen kaverin yllytyksestä kokeilin minäkin, miltä tuntuisi palauttamisen sijasta niiden rikkominen. Sain haavan käteeni enkä saanut rahaa. #
Muistan korvalappustereot, jotka sain palautuspulloista saatuja rahoja kerättyäni (en muista sainko vanhemmilta lisäksi paljonkin avustusta, enkä muista luistimia, jollaiset käsittääkseni sain myös). Muistan, että olin korvalappustereoista ylpeä ja se tuntui suorastaan maagiselta esineeltä. Se oli punainen ja myöhemmin siitä irtosi kasettipesän kansi, niin kuin kaikista kasettisoittimista, jotka muistan, oli irronnut kasettipesän kansi. Muistan harmaan ja nykymittapuulla massiivisen ja ruman kasettisoitinradion. Muistan, kun televisiosta tuli jouluna Disneyn Lumikki ja seitsemän kääpiötä ja sekin tuntui maagiselta, uskomattomalta. Muistan katsoneeni ahkerasti Pikkukakkosta ja Lasten tv puoli kuutta, muistan joulukalenterin Histamiini-hevosen ja hiiren, ja sen kerran, kun tajusin matkalla jostakin jonnekin, etten näkisi tänään Tao-Taota ja minulla pääsi itku ja äiti huusi vihaisesti (luultavasti, ettei voi Tao-Taoksi muuttua). #
Muistan kun äiti ja isä riitelevät ja minua pelottaa aivan valtavasti ja itken, mutta riita ei lopu, mutta sitten isä lohduttaa ja sanoo, etteivät äiti ja isä riitele vaan tämä on vain sanasotaa, ja minulla on heti paljon parempi olo. Muistan punaisen muovikulhon, jossa tehtiin mäskiä (kaakao-kauraryyni-voita) ja johon kerättiin niitä palautuspullorahoja kun niitä laskettiin. Muistan pehmeän muovilehmän, johon tuli tai jossa oli lovi, jota levittämällä näki sen sisälle, se oli tyhjä. #
Hyvin muistettu. Tämmöistä on mielenkiintoista ja kivaa lukea.
Kaura: Ja mielenkiintoista ja kivaa tämmöistä oli myöskin muistella ja kirjoittaa.
Aistinko jatko-osan?
Tuli muuten mieleen, että minähän tunnen yhden ex-Savukoskelaisen tytön. Satuttekohan olemaan tuttuja? Hän on kyllä minua vuoden nuorempi, ja ilmeisesti sinua vieläkin enemmän nuorempi.
L.B.: Tämä tosiaan rajoittui (muistini puitteissa) aikaan ennen peruskoulun alkua ja sen jälkeisissä muistoissa varmaankin olisi jatko-osan ainesta, mutta saa nyt nähdä. Tämä syntyi vähän niin kuin ex tempore.
Luultavasti en muistaisi ketään Savukoskella asumisajaltani, vaikka olisinkin nähnyt; muistan oikeastaan vain epämääräisesti parit kasvot, jotka ovat näitä naapurinpoikia.
Oh! Tekisi mieli kopioida tämän tyylinen muistan-osio omillenikin sivuille, mutta en tiedä kehtaanko plagioida niin rankasti .. tosin, mun muistot LIENEE erilaisia herra iso herran muistoista. (kuvittelisin - no shit - kuvittelisit vai?) Eli kai tässä kysyn lupaa vastaavaan? Hitto että siitä saattaisikin tulla kipeä! Ehkä jopa liian syvä sukellus hyhmäiseen veteen. Tai sitten ei.
Mutta oli kyllä mainiota. Oikeastaan tuo on ainut oikea tapa kuvailla lapsena muistamiaan asioita, koska liika selittäminen vie niiltä yksinkertaisesti yksinkertaisilta jutuilta terän..
WHAAAT? kommenttisi odottaa ylläpidon hyväksyntää? What is that?
Carma.: Joo, tämä WP arpoo satunnaisesti kommentteja moderointiin, omianikin. Yleensä menevät läpi jos nyt ei ala puhumaan potenssilääkkeistä ja nettikasinoista englanniksi, mutta toisinaan siis poimii hyväksyttäviksi muka epäilyttävinä ihan supisuomalaisia kommentteja.
Niin ja plagioi kuule vaan ihan vapaasti! Saittini käyttöehdotkin sinulle jo oikeuden siihen takaavat. Ainakin minä lukisin mieluusti, nähdäkseni mm. onko se auktoriteetittomuus jäljitettävissä sinne!
oH RIGHT! SEN TEEN - hups- capslokki päällä.
Hyvä Jani!
Sinä olet tässä viime aikoina kirjoittanut hieman harvemmin kuin normaalisti, mutta näitä on kovin hyvä lukea. Laitetaan oikein pilkunkin kanssa: hyvä, Jani!
Veli Vt: Kiitos, kiitos (en laita ilman pilkkua). Tämä harvuus on tulosta ihan vaan olosuhteiden pakosta: olen viime päivät ollut tosi kiireinen, sillä nenässäni on ollut tavallista enemmän kuivuneita kokkareita.
Tykkäsin tästä :) Lapsuusmuistot ovat jotenkin hellyyttäviä. Ellet ole sattunut lukeen, minun lapsuusmuisteloni tällä viikolla olivat tällaiset:
Lainaan itseäni :D
“Ellu ja minä ollaan molemmat saatu lapsena sellanen auto, jota lykätään ensin vähän takaperin, jotta se saa vauhtia mennä etuperin, kieppumaan hiuksiimme x’D Äiti oli tosi vihainen, kun repi sitä päästäni irti x) ihme :D”
Hah, ihan oikein mulle xD
Norsis: No voihan nenä, nuo menivät ohi kun en vieläkään ollut älynnyt tilata rss-syötettäsi. No nyt on sekin korjattu.
Vieteriautot rules!
Otanpa taas nuo pallonaamat kommentistasi pois kun tiedän, ettet niistä tykkää :)
Ehkä on suorastaan helpottavaa, ettei äitisi muuttunut Tao-Taoksi. Millainen sellainen maailma olisikaan.
Meillä oli himassa se ärsyttävä tilanne, että kun systra on yhdeksän vuotta nuorempi, äidin sille suunnattu “Emmä voi siksi-ja-siksi muuttua tähän hätään!” -virsi sai aina raivostuttavan teinilisäyksen: “Ja onneks et voikaan koska sä oisit vain halpa kopio.”
Jaa jaa. Teini-ikäisenä jotenkin se ajatus, että mutsi muuttuisi milloin miksikin, rullaluistimista Suursyömäriin, ei tuntunut vielä yhtä kiinnostavalta ikään kuin realistisesti kelattuna: että jos se tosissaan ottais ja muuttuis. Ja vielä sellaiseksi esineeksi, jonka kanssa ei voi oikein kommunikoida.
Kop, kop… “Äiti hei, tuu takas…”
Philip K. Dick pitäisi lailla kieltää. Tai ehkä ei. Mutta pitäisi olla jokin pyyhekumi, jolla sen omituiset vaikutteet voisi kumittaa aivoista pois.
Oot kiltti, kun poistit pallot! Kiitos ^_____^
Veloena: Minä muistan vain, miten epäreilulta se argumentti pienestä lapsesta tuntui, kun enhän minä sitä ollut pyytänytkään, että nyt siksi-ja-siksi pitäisi muuttua. Toisaalta olen vain iloinen, ettei minulla ole lapsia, jotka pitäisi jotenkin saada käsittämään, että se Tao-Taon jakso on nyt mennyttä eikä mikään tuo sitä takaisin, ja sen kanssa pitäisi kyetä elämään. Kun en itsekään kykene.
[…] No tässä joka tapauksessa jatkoa varhaisemmille lapsuusmuistoille. Kuvat on rajattu luokkakuvista. Monesti on kovan palkan kuvistaan repinyt kuvaaja näköjään tyrinyt valaistuksen kanssa. […]
[…] vuodelle sijoittamisesta puhumattakaan! #No tässä joka tapauksessa jatkoa varhaisemmille lapsuusmuistoille. Kuvat on rajattu luokkakuvista. Monesti on kovan palkan kuvistaan repinyt kuvaaja […]