Ego memini
#1108. Keskiviikko, 6. huhtikuuta 2005 klo 12.30.56, kirjoittanut Jani. 17
Hyvä on, rouva Psykoanalyytikko, ja muuten, teillä on oikein mukavanpehmeä sohva täällä, no niin… #
Synnyin käsittääkseni Rovaniemellä, ja koulun alkua edeltäneet vuodet asuimme Savukoskella, joka on pieni, tai siis pinta-alaltaan ehkä suhteellisen suuri mutta asukasluvultaan mitätön lappilaiskunta, joka tunnetaan ehkä parhaiten Korvatunturista, kuivalihamarkkinoista ja keskikaljafestivaaleista. Olin kuulemma koliikkivauva. Olin kolmevuotias kun Janne syntyi. Muistan punaiset sukat, jotka sain, kun menimme isän kanssa katsomaan äitiä synnytysosastolla. Äiti oli perhepäivähoitaja, isä sähköasentaja. Minulla oli keltainen sadetakki ja kolmipyörä, myöhemmin crossipyörä josta olin kovasti ylpeä, vaikka siinä oli viininpunaiset eli vähän tyttöjen väriset pehmikkeet. Muistan naapurin pojan, jolle lainasin sitä, ja joka kaatui sillä, ja jonka isä tuli sen jälkeen huutamaan minulle siitä. Muistan toisen naapurin pojan, jolla oli vihreät silmät ja joka asui äitinsä kanssa. Muistan taiteltavan leluperiskoopin, jolla leikin kun kävin heillä kylässä. Muistan kun poliisit vierailivat naapurissa. #
Muistan naapurin tytön, johon olin rakastunut ja joka oli minulle ystävällinen. Muistan hänen pikkuveljensä, joka söi hiekkalaatikon hiekkaa. Muistan kun minäkin maistoin ja miten ikävästi hiekka narskui hampaissa, enkä voinut käsittää, miten se poika söi sitä. Muistan sateiset ja harmaat päivät, jotka jo silloin olivat parhaita, rivitalon sorapihassa, keltaisessa sadetakissa. Muistan, kuinka joku naapurin pojista pani kielensä mattotelineeseen talvella. Muistan lähimetsän suuren kiven, ja sen, kun jonkun kaverin kanssa löysimme pulloja, jotka, olin oppinut, palautetaan kauppaan, koska niistä saa rahaa. Muistan, kuinka sen kaverin yllytyksestä kokeilin minäkin, miltä tuntuisi palauttamisen sijasta niiden rikkominen. Sain haavan käteeni enkä saanut rahaa. #
Muistan korvalappustereot, jotka sain palautuspulloista saatuja rahoja kerättyäni (en muista sainko vanhemmilta lisäksi paljonkin avustusta, enkä muista luistimia, jollaiset käsittääkseni sain myös). Muistan, että olin korvalappustereoista ylpeä ja se tuntui suorastaan maagiselta esineeltä. Se oli punainen ja myöhemmin siitä irtosi kasettipesän kansi, niin kuin kaikista kasettisoittimista, jotka muistan, oli irronnut kasettipesän kansi. Muistan harmaan ja nykymittapuulla massiivisen ja ruman kasettisoitinradion. Muistan, kun televisiosta tuli jouluna Disneyn Lumikki ja seitsemän kääpiötä ja sekin tuntui maagiselta, uskomattomalta. Muistan katsoneeni ahkerasti Pikkukakkosta ja Lasten tv puoli kuutta, muistan joulukalenterin Histamiini-hevosen ja hiiren, ja sen kerran, kun tajusin matkalla jostakin jonnekin, etten näkisi tänään Tao-Taota ja minulla pääsi itku ja äiti huusi vihaisesti (luultavasti, ettei voi Tao-Taoksi muuttua). #
Muistan kun äiti ja isä riitelevät ja minua pelottaa aivan valtavasti ja itken, mutta riita ei lopu, mutta sitten isä lohduttaa ja sanoo, etteivät äiti ja isä riitele vaan tämä on vain sanasotaa, ja minulla on heti paljon parempi olo. Muistan punaisen muovikulhon, jossa tehtiin mäskiä (kaakao-kauraryyni-voita) ja johon kerättiin niitä palautuspullorahoja kun niitä laskettiin. Muistan pehmeän muovilehmän, johon tuli tai jossa oli lovi, jota levittämällä näki sen sisälle, se oli tyhjä. #
Hyvin muistettu. Tämmöistä on mielenkiintoista ja kivaa lukea.