Tois­sa­päi­vä­nä unoh­din juo­da kah­via päi­väl­lä ja sen takia eilen oli pää kipeä, joten pää­tin että sama se on nyt lopet­taa sen juo­mi­nen koko­naan. Ei sii­tä mitään hyö­tyä ole ollut aikoi­hin, tai aina­kaan sitä hyö­tyä, jon­ka takia aikoi­naan kah­vin juo­mi­sen aloi­tin: jot­ten oli­si ihan niin jou­kos­ta poik­kea­va aina kai­kes­sa (samas­ta syys­tä siis, mis­tä jot­kut saa­vat kim­mok­keen vii­nan­juon­nil­leen) kuin olin. #

Nykyi­sin kun en kuu­lu mihin­kään ei-vir­tu­aa­li­siin jouk­koi­hin, sil­lä ei siis ole mitään väliä. Pahaa­kin­han se on, per­ke­le. Joka kah­via maun vuok­si väit­tää juo­van­sa, valeh­te­lee. Niin kuin vii­naa­kin. Tapa se vain on, riip­pu­vuus. Aina sen kans­sa koet­taa las­kea, ettei meni­si pää kipeäk­si, jos on lii­an kau­an ilman. #

Yksi väli­tön seu­raus lopet­ta­mi­sel­la oli: en jak­sa­nut eilen teh­dä mitään, ja seit­se­mäl­tä illal­la oli pak­ko levit­tää sän­ky ja ruve­ta nuk­ku­maan. Herä­sin yhdel­tä ja kat­soin snoo­ker-otte­lus­ta kak­si vii­meis­tä frei­miä, ja nukuin sit­ten yhdek­sään, eli ihan täy­det yöunet näi­den ilta­päik­kä­rei­den pääl­le, vaik­ka edel­li­syö­nä­kin olin nuk­ku­nut ihan nor­maa­lis­ti. #