Lasinen lapsi
#1132. Lauantai, 23. huhtikuuta 2005 klo 9.20.25, kirjoittanut Jani. 11
On kummallista liikkua tuolla ulkona.
Ihmisiä.
Ihmisiä, joilla on suunnitelmia: työsuunnitelmia, opintosuunnitelmia, vapaa-ajan suunnitelmia. Ihmisiä, joilla on päämääriä, aikeita: menen sinne, kuudelta oltava siellä, pitää käydä siellä ja sitten hoitaa se ja se asia. Ihmisiä, joilla on ihmisiä: kiva nähdä, tavataan silloin, mennään yhdessä, nähdään taas. #
Ja minä.
En ole koskaan ollut siinä todellisuudessa sisällä. Pitkään uskottelin olevani, mutten ole. Minulla ei ole suunnitelmia, päämääriä, ei mitään aikeita. Ei ihmisiä. Vaellan joukossa, menevinäni, tulevinani, kuin haamu, ulkopuolelta katsoen ehkä juuri ja juuri joukosta erottumatta, vaikka sisäpuoleltani poikkean luultavasti yhdeksästä kymmenestä ympärilläni olevasta. En mene minnekään, en tule mistään, ja vaikka liikun, pysyn paikallani. #
Tiedän etten ole yksin. Tiedän, että koska se ei minustakaan näy ulospäin, voi ohitseni kulkea samanlaisia aaveita jokaisella hetkellä, minun siitä mitään tietämättä. Helpoimmin kaltaisikseni tunnistaa kuitenkin ne, joista se näkyy ulospäin: juopot (joita vihaan), hullut ja kaikki ne, jotka on tehty lasista niin kuin minutkin, mutta jotka liikkuvat sen vuoksi hyvin hitaasti, välttääkseen kolhuja, ja jotka ovat uskaltautuneet uloskin vain, koska lääkkeet ovat kovettaneet haurasta lasia vähän, tarpeeksi. #
Lasienkeli.
Kaikki on aina mahdollista korjata, jos ottaa sirpaleet talteen ja kantaa niitä mukanaan.
Kaiken voi rakentaa uudestaan, jos pitää mielessään muodon, jollainen oli ennenkuin hajosi, ja löytää sellaisen ihmisen, joka auttaa tekemisessä.
Aina on mahdollisuus rakentaa itsensä uudestaan.
Kun ne sirpaleet on tarpeeksi pienia ei niita voi enaan kasata.Pitaa ottaa rikkalapio ja kerata ne siihen, pistaa pussiin ja pussiin suu kiinni,arkistoida.Jossain vaiheessa elamaa,voi muistella pussin sisaltoa jos luulee olevansa tarpeeksi vahva siihen.Nykyisin ihmisilla taitaa olla liian monta pussia kaapissa.Mina yritan viela kasata niita sirpaleita vaikka puolet on jo pussissa,olenko liian vanhoollinen,vai enko voi luovuttaa?
Okei, kun kerran symboliikkaan upottiin, niin antaa sitten mennä: vaikka sirpaleet voi liimata yhteen, lopputulos on järkyttävän ruma eikä läheskään yhtä kestävä kuin ennen. Ainut keino on sulattaa sirpaleet ja puhaltaa niistä jotain uutta, mutta sillä ei taas sitten enää ole mitään muuta yhteistä entisen kanssa kuin materiaali. Enkä halua annihiloitua.
Järkyttävän ruma? Etkö sinä tuohon ikään mennessä ole oppinut, että kauheus on katsojan silmässä.
Rumuus voi olla kaunista.
Ja itseasiassa..
Jos esim. kankaan korjaa, korjattu sauma on aina lähestulkoon kestävämpi kuin se kangas korjatun vieressä…
nimim. Jääräpää :P
pau: “Rumuus voi olla kaunista.”
Tuo oli hyvin sanottu. Damn! Minä tarvitsen sen hyvien sanontojen blogin.
Ihanaa, kun voi loistaa näennäisviisaudella.
http://www.saunalahti.fi/jawap/varit/varitest.html
Kun ei siul oo vieraskirjaakaa, nii pistän tohon; se luscherin tms testi mistä puhuin joskus, että on kovin osuva. (ja juu, poistele tämä turha linkin mainostus jos siltä tuntuu :P )
kuinka oletkin tallentanut kirjalliseen muotoon juuri ne tunteet, joita eilisellä keskustakävelylläni koin? olin jopa niin dramaattinen, että kun auto melkein ajoi ylitseni, mietin: “mitä ihmiset menettäisivät, jos kuolisin? jonkun, jolle lähettää kerran viikossa tekstiviesti!”
Mitä tuskaa ja ahdistusta! Luulempa kuitenki että suurimman osan näistä tunteista meissä synnyttää tämä ympäröivä illuusiollinen nyky-yhteiskunta, joka vaatii meiltä kaikilta enemmän kuin mihin normaali IHMINEN kykenee. Siltä musta ainakin joskus tuntuu. Mutta on totta että se, mikä muitten mielestä on kaunista, voi jostakusta olla rumaa. Itselläni on aika vahva “paskan estetiikka”, niin sanoakseni.
exme: Yksi etu nihilismistä minulle on se, että siinä, missä aiemmin tanssin hööpakkaa suojatien päässä lähestyvien autojen kanssa, niin nyt sitä pääsee tien yli helpommin, kun ei enää välitä, ajavatko nuo päälle vai eivät.
Carma.: Että taas käsitteen lanseerasit! Piti ihan googlettaa tuo paskan estetiikka, ja kukas siellä onkaan hakutulosten kärjessä?
Mulla näitä hienoja käsitteitä on!! Jonossa monta! hahahahah. Se vaan johtuu siitä, että mulla on niin hämärä ajatusmaailma, kaikesta päätellen.