Mind map
#1136. Maanantai, 25. huhtikuuta 2005 klo 15.56.38, kirjoittanut Jani. 22
Tämä on vaan tämmönen. Hahmotelma. Päänsisäisistä jutuista. Jos ois viitseliäs niin tekis kunnolla. #
Kuka tykkää kenestä lukee ketä? #
Blogitutkimuksen Jere on tehnyt samasta teemasta oikein kunnon hässäkän! #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]19.5. 18:36[/klo] Lisäsin linkin Blogitutkimukseen.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Kiehtova kaavio. Tästä saisi irti vaikka mitä… siis jos olisi sitä viitseliäisyyttä.
Onpas se oiva. Söin lasagnea ja katselin vaan sitä, kun oli palloja.
Ai niin, tuohon loppuun oli tarkoitus lisätä, että joku hölmö kuitenkin alkaa höpöttää kuinka se ei vain mene noin. Totta helvetissä se menee, hiljaa!
Toden totta, kiintoisa kaavio! Bloganomia on kyllä kiehtova ala (Joo, huono Smackdown!/Cena-viittaus).
Ihana :)
Ugus: Jos ois oikein tosi viitseliäs niin tekis jonkin sortin web-jutskan jossa sais itsekukin itsensä ja lukemansa sijoitella ja niiden kombinaatioita vois sitten ihailla. Jos.
Vt.: Aivan niin, aivan niin! Olet oikeassa: olen oikeassa. Älä pidä muita totuuksia.
LB.: Haa! Doctor of Blogonomics!
Norsis: Osan viitseliäisyydestäni voisin oikeastaan kyllä upottaa siihenkin, että panisin tämän WP:n välttämään pallonaamoja kommentin jättäjän nimestä riippuen.
Olipa kiinnostavaa löytää itsensä tuolta :). Itsekin olen näitä blogisuhteita ja yhteyksiä miettinyt mielessäni.
Ai niin, piti kysyä, että millä perusteella nuo ryhmäympyrät syntyivät?
syksyinen: Se taisi itse asiassa olla joskus niihin aikoihin, kun blogisi löysin ja exmen sen kommenteista, kun aloin miettiä näitä kuvioita ja niiden visuaalistamista.
Siitä, millä perusteella nuo ryhmäympyrät syntyivät, en oikeastaan ole edes varma itsekään :P
Jotain sellaista kai siinä tapailin, että jos vedän viivan itsestäni tuommoiseen rykelmäkuplaan niin silloin todennäköisesti luen enemmän tai vähemmän satunnaisesti sen sisällä olevista blogeista kaikkia, mutten säännöllisesti, toisin kuin niitä yksittäisiä, joihin menee omat viivansa. Toisaalta ryhmissä olevat blogit ovat minun perspektiivistäni katsottuna keskenään tiukasti sidoksissa eli blogaajat kommentoivat niiden sisällä toistensa tuotoksia ahkerasti.
Mutta kuten sanoin, tuo oli vain tuollainen epämääräinen hahmotelma, eli ympäröintiperusteeni saattoi piirustellessa vaihtua kesken kaikenkin. Toisaalta eivät nämä suhteet mitään varsin tarkkarajaisia juttuja tietenkään olekaan, eli epämääräisyys on melkeinpä edellytys täsmällisyydelle tässä tapauksessa.
Kun vasta suunnittelin bloginpitoa, tuumailin, että kirjoittaisin omaksi ilokseni ja vertaistukimielessä. Muut vammais- tai allergiaperheiden tyypit voisivat käydä kurkkimassa juttujani ja ehkä intoutua myös kirjoittamaan. Hyvällä säkällä joku muukin kiinnostunut saisi emmettä aatoksilleen. Minulla on nyt kuitenkin semmoinen epäilys, että nuo rinkulani muut bloggaajat eivät ehkä olekaan vammaisten lasten omaishoitajia! Iiik! :-)
Kaura: Eivät ne taida olla, paitsi tuosta Vt:stä ei kyllä ota selvää, mikä se loppujen lopuksi on!
No tosipuheessahan tässä olivat tietysti vain ne minun näkökulmastani “näkyvät” blogaajat. Sinun näkökulmastasi tuo rinkula, johon sinut tässä sijoitin, avautuisi samanlaiseksi kukaksi, jossa itse olisit keskellä ja nuo muut, tässä kuvassa kanssasi samassa rinkulassa olleet sijoittuisivat satelliitteina ympärillesi enemmän tai vähemmän samassa klimpissä, mutta niiden ohella siinä ympärilläsi olisi varmasti paljon sellaisia blogeja ja blogiryppäitä, joita minulla tässä ei ole laisinkaan.
Jeh, Jani, ymmärrän tuon kaavion idiksen. Mutta se kuvastaa kätsästi myös sitä, mikä on noiden ennen-kuvitelmieni ja nyt-fiilikseni ero. Olen joka tapauksessa tyytyväinen! Enpä olis tutkimatta arvannut, mikä määrä ajatusta ja hyvää kirjoittamista täällä Blogolandissa virtailee.
Jep, blogging makes strange bedfellows. Plääh, en ollutkaan ensimmäinen. Äh!
Enpäs muuten kehtaa kertoa, mistä olen puolison löytänyt, kröhöm kröhöm.
Voihan vertaistuki, siinäpä skuuppi! Tämän jälkeen kyllä luen blogeja entistäkin tiheämmän kamman läpi.
Mulla tuo mindmappien tekeminen on ollut aina äärimmäistä tuskaa ja hammastenkiristystä, koska ajatusmaailmani hämärä tasollisuus ja monimutkaisuus saa aikaiseksi sen, että yleensä jo a3 kokoinen paperi saa kaverikseen toisen a3, enkä itseasiassa ole KOSKAAN saanut aioatakaan mindmappia, jota olen yrittänyt valmiiksi saada, valmiiksi. Siksi lopetin yrittämisen, ja tyydyn vain olemaan kaikessa rauhassa, ilman asioitten monimutkaistamista - eli mindmappaamista. Mutta ihailen, kun joku kykenee sellaisen tekemään.
Ehkä en vain osaa karsia.
Carma.: Jos et kerro kellekään, niin oikeasti minäkin olen aina vihannut maindmäppejä. Häiritsee se, kun ei niiden pallukoiden välille kuitenkaan oikeasti voi saada semmoisia suhteita piirrettyä, kuin asioiden välille pään sisässä voi. Kun niitä pitäisi voida piirtää kolmessa, jos ei peräti neljässä ulottuvuudessa.
Yhdellä kurssilla piti esitellä ryhmän tuotosta mind mapilla. Kollega marssi framille ja aloitti:Kuvitelkaas tähän sellainen kakkulaatikkoon pakattu, kasaan taittuva himmeli. Nykäskää siitä himmelin keskeltä, että saatte ne seuraavat tasot näkyviin. Samalla tavalla tämän miellekartan keskeltä pitäisi voida nykäistä ulos seuraavat tasot.
Carmabalin lailla olen itse onneton mind mappaaja: ei synny tasoon, ei kerroksiin. Sinun karttasi oli mainio, löysin heti oman kuplani ja yksityiset yhteyteni (vaikka olenkin vain aktiivinen hangaround enkä mikään oikea blogaaja!)
Äiti: Melkein olisi tehnyt mieleni panna sulle oma kuplasi, vaikket blogaaja olekaan, kun sen verran aktiivinen hangov… hangaround olet! En sitten kuitenkaan. Pannut.