En vie­lä pääs­syt lähel­le­kään edel­li­sen tut­ki­muk­sen lop­pua ennen kuin aloin lukea Theo­ry & Psyc­ho­lo­gyn split­ting-jut­tua. Sii­nä mai­nit­tiin nar­sis­mi, ja eksyin sit­ten luke­maan sitä käsit­te­le­vää jut­tua Jor­ma Myl­lär­nie­men sivuil­ta. #

“Minuu­del­taan hei­kol­le täy­den­tä­vän toi­sen tar­ve voi olla niin voi­ma­kas, että sii­hen ei oikeas­taan kukaan pys­ty vas­taa­maan. Läs­nä­olon täy­tyi­si olla mel­kein jat­ku­vaa, pie­ni­kin eros­sa olo voi tun­tua sie­tä­mät­tö­mäl­tä ja herät­tää eri­lai­sia ahdis­tuk­sia, joil­le kui­ten­kin on yhteis­tä minuu­den hajoa­mi­sen uhka. Täl­lä tavoin nar­sis­ti­ses­ti vam­mau­tu­nut jou­tuu pakos­ta­kin koke­maan sie­tä­mä­tön­tä itsen­sä menet­tä­mi­sen uhkaa tai kipua, joka puo­les­taan voi lau­kais­ta masen­nuk­sen. Täs­sä­kin tapauk­ses­sa masen­nus­la­maan­nus toi­mii »hen­ki­sen koko­var­ta­lo­puu­du­tuk­sen« tavoin yri­tyk­se­nä vai­men­taa itsen menet­tä­mi­sen uhkaan liit­ty­vää kipua.” #

Tätä se on, minun elä­mä­ni. #

“Nar­sis­ti­ses­ti vam­mau­tu­nut kokee, ettei hän sel­viä yksin, kos­ka hänel­lä ei ole kyky­jä käsi­tel­lä mui­den itseen­sä koh­dis­ta­mia odo­tuk­sia tai itses­tään kum­pua­via eri­lai­sia halu­ja. Jos näi­tä pai­nei­ta ei saa­da riit­tä­väs­ti puret­tua tyy­dyt­tä­väs­sä vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa tai omia kyky­jä käyt­tä­mäl­lä, seu­rauk­se­na voi olla sie­tä­mä­tön­tä rau­hat­to­muut­ta, joka ker­too minuu­den eheyt­tä ja ole­mas­sao­loa uhkaa­vas­ta epä­mää­räi­ses­tä kiih­ty­mys­ti­las­ta tai ahdis­tuk­ses­ta, joka voi saa­da hypo­kondri­sia muo­to­ja.” #

Tuo “sie­tä­mä­tön rau­hat­to­muus” ja “ole­mas­sao­loa uhkaa­va epä­mää­räi­nen kiih­ty­mys­ti­la” kuvaa­vat täs­mäl­leen sitä, mitä olo­ni on pahim­mil­laan. #

“Jos syn­ty­nyt­tä minuu­den eheyt­tä uhkaa­vaa kiih­ty­mys­ti­laa ei saa­da riit­tä­väs­ti rau­hoit­tu­maan ja psyyk­ki­nen eheys on todel­li­ses­sa hajoa­mis­vaa­ras­sa, astuu kuvaan mukaan erään­lai­se­na vii­mei­se­nä puo­lus­tus­kei­no­na pyr­ki­mys, jos­ta psy­koa­na­lyy­sin pii­ris­sä on puhut­tu mus­ta­na, nega­tii­vi­se­na tai kuo­le­man nar­sis­mi­na. Sen pää­mää­rä­nä on rau­hoit­taa uhkaa­va psyyk­ki­nen kaa­os kei­nol­la mil­lä hyvän­sä seu­rauk­sis­ta välit­tä­mät­tä. Se voi tapah­tua lamaan­nut­ta­mal­la kai­ken­lai­nen psyyk­ki­nen toi­min­ta ja halua­mi­nen. #

Täl­lai­nen ihmi­nen jäh­met­tyy, kivet­tyy, sam­muu, kuo­lee elä­väl­tä. Ulos­päin näyt­tää sil­tä, että hän on lakan­nut koko­naan halua­mas­ta, mikään ei kiin­nos­ta, mil­lään ei ole mitään väliä. Hän näyt­tää vetäy­ty­neen itseen­sä eikä hän ole kiin­nos­tu­nut kans­saih­mi­sis­tä. Hän on olo­ti­las­sa, joka on lähel­lä ole­mat­to­muut­ta ja tyh­jyyt­tä. Sisim­mäs­sään täl­lai­nen ihmi­nen kokee kos­mis­ta yksi­näi­syyt­tä ja ulko­puo­li­suut­ta. Hän on kuin ava­ruu­teen sin­kou­tu­nut yksi­näi­nen kap­pa­le.” #

Whoa! Kuo­le­man mus­ta nar­sis­mi! Siiiiis­tiä! #

Nar­sis­ti­na tun­nen tie­tys­ti vetoa täl­lai­siin äärim­mäi­syyk­siin. #

Jor­ma Myl­lär­nie­mi: “Onko nar­sis­mi sairaus?”
J. Myl­lär­nie­mi (via Tai­mi) #