Jan­ne vs. Pale­face verk­ko­foot­ba­gin nelin­pe­lis­sä vii­me vii­kon Hiki-ohjel­mas­sa (jon­ka sivu on tyh­jän­päi­väi­nen flash-här­pä­ke vail­la ras­kaan muo­don oikeut­ta­vaa sisäl­töä). #

 #

On kum­mal­lis­ta liik­kua tuol­la ulkona.
Ihmisiä.
Ihmi­siä, joil­la on suun­ni­tel­mia: työ­suun­ni­tel­mia, opin­to­suun­ni­tel­mia, vapaa-ajan suun­ni­tel­mia. Ihmi­siä, joil­la on pää­mää­riä, aikei­ta: menen sin­ne, kuu­del­ta olta­va siel­lä, pitää käy­dä siel­lä ja sit­ten hoi­taa se ja se asia. Ihmi­siä, joil­la on ihmi­siä: kiva näh­dä, tava­taan sil­loin, men­nään yhdes­sä, näh­dään taas. #

Ja minä.
En ole kos­kaan ollut sii­nä todel­li­suu­des­sa sisäl­lä. Pit­kään uskot­te­lin ole­va­ni, mut­ten ole. Minul­la ei ole suun­ni­tel­mia, pää­mää­riä, ei mitään aikei­ta. Ei ihmi­siä. Vael­lan jou­kos­sa, mene­vi­nä­ni, tule­vi­na­ni, kuin haa­mu, ulko­puo­lel­ta kat­soen ehkä juu­ri ja juu­ri jou­kos­ta erot­tu­mat­ta, vaik­ka sisä­puo­lel­ta­ni poik­kean luul­ta­vas­ti yhdek­säs­tä kym­me­nes­tä ympä­ril­lä­ni ole­vas­ta. En mene min­ne­kään, en tule mis­tään, ja vaik­ka lii­kun, pysyn pai­kal­la­ni. #

Tie­dän etten ole yksin. Tie­dän, että kos­ka se ei minus­ta­kaan näy ulos­päin, voi ohit­se­ni kul­kea saman­lai­sia aavei­ta jokai­sel­la het­kel­lä, minun sii­tä mitään tie­tä­mät­tä. Hel­poim­min kal­tai­sik­se­ni tun­nis­taa kui­ten­kin ne, jois­ta se näkyy ulos­päin: juo­pot (joi­ta vihaan), hul­lut ja kaik­ki ne, jot­ka on teh­ty lasis­ta niin kuin minut­kin, mut­ta jot­ka liik­ku­vat sen vuok­si hyvin hitaas­ti, vält­tääk­seen kol­hu­ja, ja jot­ka ovat uskal­tau­tu­neet ulos­kin vain, kos­ka lääk­keet ovat kovet­ta­neet hau­ras­ta lasia vähän, tar­peek­si. #

Mikä hii­va­tin… mikä rii­va­tun… mikä hal­va­tun…?! Munas­sa­ni on jokin! #

 #

Kanan­kak­kaa? Keit­täes­sä hyy­ty­nyt veriklönt­ti? Haluan­ko minä todel­la­kin tie­tää, mikä tuo on? #

Niin, ja tämä ei ollut edes nii­tä Spar-munia vaan nämä ovat tähän asti täy­del­li­syyt­tä ollei­ta Pirk­ka-munia. Mis­sä on Pirk­ka-muna­blo­gi? Mis­sä? #

Hnnghghhhgg! Hrrghghghghhh!! #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]3.2.2006 19:40[/klo] Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Nyt minä sit­ten kuu­lem­ma kui­ten­kin lop­pu­jen lopuk­si saan sen luot­to­kor­tin. Ota täs­tä nyt sit­ten sel­vä. Joka tapauk­ses­sa joku siel­lä pan­kis­sa nyt on säh­län­nyt oikein kun­nol­la. No en kui­ten­kaan aio valit­taa, jos ker­ran kor­tin saan. #

Luu­lin käm­män­nee­ni tera­pia­tuen­kin kans­sa jo, mut­ta ilmei­ses­ti sii­tä­kin nyt sel­vi­tään. Sen jat­koa ker­ki­ää­kin nimit­täin kuu­lem­ma anoa vie­lä vaik­ka ensi kuus­sa, vaik­ka edel­li­nen pää­tös on voi­mas­sa vain tämän kuun lop­puun saak­ka. Luu­lin aiem­min, että se pitäi­si teh­dä täs­sä kuus­sa, ja kun psy­kiat­ri oli lomal­la, mei­na­si tul­la hätä­pas suru puse­roon. #

Tääl­lä sataa lun­ta. Siis­tiä. #