Pinnistelyä
#1186. Keskiviikko, 18. toukokuuta 2005 klo 13.31.40, kirjoittanut Jani. 30
Kun mielialamittari näyttää viitosta, tässä vinkki: kaupan lätyt lihottavat, mutta vanhentuneet kaupan lätyt laihduttavat. #
I won’t go into details. #
Minulla on vapaaviikko. Tällaisen ei-minkään-tekijän tapauksessa se voi kuulostaa koomiselta, mutta kyse on siitä ainoasta ei-istualtaan harjoitettavasta harrastuksestani, kuntolaitteen kanssa painimisesta: siinä alkoi olla pakonomaisen toiston piirteitä ja edelleen siitä johtuvaa mielipahaa ja haluttomuutta (kuntoilla!), joten päätin, että tällä viikolla ei sitten kuntoilla vaikka kuinka tekisi mieli (kuntoilla!). #
Aargh. Pelkäänpä että mielikuvotus on tehokkaampi kuin tekstikuvaus.
…jäi kaipaamaan analyysia..
Sanottakoon, että se rimmaa erään räppärin kanssa. Rimmaa tosi hyvin. Itse asiassa se on sen kaima.
Voi sitä tuskaa, kun pitkän päivän jälkeen päättää nautiskella kaupan lätyillä vain huomatakseen, että vanhentuneita ovat. Surullisin tilanne on illalla, jolloin kyseistä hetkeä on odoteltu pitkään ja hartaasti, eikä ole mitään mahdollisuutta hankkia tilalle mitään vähintään yhtä hyvää.
Parin kerran jälkeen olen oppinut tarkastamaan joka kerta päiväyksen. Pätee erityisesti lättyihin, limsaan ja lenkkimakkaraan.
LB.: Veit lätyt suustani: vasta illalla minuakin tämä murhenäytelmä kohtasi. Yleensä minäkin tarkistan päiväykset jo kaupassa, mutta kun olin oppinut luottamaan tuohon keskustan K-markettiin tässä suhteessa niin, että jäi tällä kertaa tarkistamatta, niin tämän siitä sai. Ahneella on paskainen loppu (sic!).
Haa, tämä juttu herätti himon. Taidan siis hakea tänään kaupasta lättyjä. Hilloa ja kermavaahtoa unohtamatta.
Lättyjen ilosanoma kiirii ja levittää niiden pyhää, Oikeaa Nimeä ylitse maan!
Lätyistä tulikin mieleeni muuan inttijuttu; Kun saarnasin Lätyn Evankeliumi tupatovereille, niin minua oikeasti häiritsi se, että yksi tovereista puhui aina “letuista”. Piti sitten aina korjata, että se on “lätty”. Lopulta muut tupatoverit oppivat korjaamaan aina Lätyn väärät nimet oikein :)
LB.: Erinomaista! Meidän pitäisi perustaa ihan oikea, lättyjen pyhyyteen perustuva uskonto, jonka ylipappeja olisimme me.
Kunnollinen lättyilijä tosin ostaa kaupasta jauhoja, maitoa, munia sekä rasuvaa ja paistaa prätkäyttää lätyt itse! Ei ole huolta päiväyksistä.
Kaura: Kunnollinen on se avainsana! Epäkuntoinen ei jaksa :(
Mutta lättytaikinan tärkein, salainen ainesosa jäi listaltasi puuttumaan!
Mitä eroa on lätyllä ja letulla..? ja miksi ihmeessä kukaan ostaa niitä Kaupasta Valmiina?
Lettu kuulostaa väärältä. Minulle ne on Lättyjä eikä mitään lettuja saati sitten -fy fan- räiskäleitä. Ja kaupan valmislätyt ovat ihan hyviä, ja niiden valmistaminen kestää pari-kolme minuuttia.
Paljonko letun paisto kestää? Taikinan teko? Saman verran :P Eikä maku ole mitään sinnepäinkään kun kaupan letuissa :| Miksi syödä säilöntaineita jos niitä voi helposti välttää? :)
Jani, vanilja onkin hyvä lisä! Aina ajoittain kokeilen erilaisia mausteita, kardemumma on myös hauskaa vaihtelua, joskin harhauttaa pulla-ajatuksiin. Oleellisinta mun mielestä on seisottaa taikinaa ainakin puoli tuntia.
LB, hyvä jos sulle toimii! Mulle kaupan lätyt ovat aika heikko yritelmä, vaikka kyllä ne jotenkin heräävät henkiin, jos ne kuumentaa pannulla (ilman rasvaa). Olin aikoinaan kesäduunissa Saarioisilla ja siellä lätyt suoraan linjalta maistuivat melkein oikeilta. Eivät kumminkaan yhtä hyviltä kuin kotona paistetut. (Roiskeläpät maistuivat ekalla viikolla melko syötäviltä, mutta loppukesänä ne aiheuttivat lähinnä puistatusta.) Työntekijöillä ei tietenkään ollut lupa syödä mitään linjalta, mutta ehkä rikos on jo vanhentunut.
Mieheni puhuu letuista ja minä lätyistä melko hyvässä sovussa. Kaipa se sana pysyy, jonka on lapsena, parhaassa lättyiässä, oppinut. Yritän siis ymmärtää tuota harhautunutta miesparkaa. Tukiviittomaksi lätty on “piirrä rinkula oikean käden etusormella vasempaan avokämmeneen”.
Eikös muuten Samikki puhu kropsuista? :-)
Pau, isän lätynpaistoa muistellen se kestää puolesta tunnista tuntiin. Ja hän on sentään mestari, minulla menisi varmaan kauemmin, kun täytyisi ihmetellä.
Kaura, siis verrattuna Oikeisiin Lättyihin kaupan lätyt ovat pahoja. Mutta en pidä niitä Oikeina Lättyinä, vaan Kaupan Lättyinä (niitähän kutsutaan myös “ohukaisiksi”, mikä on niinikään nimitys, jota en kuunapäivänä käyttäisi), eikä niiden tarvitsekaan maistua samalta kuin Oikeat Lätyt.
Kaupan lätyissä on kyllä se huono puoli, että niitä on aika vähän yhdessä paketissa. Kaiholla muistelen lukioaikoja, kun oli kaupan lättyjä ruokana. Joka kerta yhteensä jotain 50 lättyä ehkä tuli syötyä (lautanen aivan täyteen, ja sitten vielä santsaamaan)
Tuohon oma vs. kauppa -debattiin haluan nyt sen verran osallistua, että se joka tekee lätyt puolessa tunnissa on valoa nopeampi. Johan se taikinan pitää noustakin sen verran; paisto kestää yleensä lähemmäs tunnin. Ei sellaista jasa. Jos lätynhimo iskee, sen yleensä yrittää tyydyttää jollain nopeammalla juuri aika/vaiva -aspektin vuoksi.
Sitäpaitsi: taikinaa varten pitäisi ostaa hirveästi tavaraa, jota ei normaalisti löydy kotoa ikinä, kuten vehnäjauhoa ja maitoa. Mitä niillä sitten tekee kun lätyt on valmiit?
Tosin en ole ennen tätä edes tiennyt että kaupastakin saa lättyjä. Tämä tieto tekee budjetilleni huonoa.
Letut ovat niitä, mitä satukirjojen lapsille lättyjen sijasta paistetaan. Niillä satukirjojen lapsilla on myös mummin tilalla ‘mummo’, ukin tilalla ‘pappa’, sängyn tilalla ‘vuode’ ja äidin tilalla ‘isän uusi vaimo’. Kaiken kaikkiaan ne siis elävät ihan kummallisessa satumaailmassa.
Kaupan lätyt todellakin ovat, kuten L.B. tuossa jo julisti, toki ihan jotain muuta kuin oikeat lätyt, eli niitä ei pidäkään verrata toisiinsa. L.B.:n kaltaisille lätynpaistoneitsyille tahi itseni kaltaisille, ajoittain apatian syvimpiin syövereihin vajoaville ne ovat kuitenkin äärimmäisen tärkeä korvike, koska ne valmistuvat mikrossa kahdessa minuutissa toisin kuin oikeat lätyt, joista miehen annoksen valmistamiseen taikinoineen todellakin menee minimissään puoli tuntia ja jos taikinan tekee herkän rakkaudellisesti, hellästi ja huolellisesti, niin enemmänkin.
Tosin minä en kyllä koskaan seisota sitä taikinaa: en ole koskaan maistanut mitään eroa lopputuloksessa sen johdosta, joten en ole enää aikoihin tehnyt sitä (seisottanut! taikinaa!).
Ugus: Niistä jäljelle jääneistä aineksista tehdään tietysti lisää lättyjä seuraavana päivänä! Ja seuraavana lisää! Kunnes jokin niistä loppuu, jolloin sitä ostetaan lisää, ja tehdään taas lisää!
Niin, totta. Tuo olisi mahdollista. Ellei olisi niin saamaton vätys, ettei edes oman nautinnon eteen jaksa tehdä samaa työlästä asiaa kuin korkeintaan kerran vuodessa.
Totta puhuen nyt tekee aivan järjettömästi mieli lättyjä.
Lapsuudenkodissa mude teki silloin tällöin valtavan lättytaikinan, josta sai kukin paistaa itselleen sopivan määrän. Seitsemälle lapselle lättyjen paistaminen olisikin järkyttävä ponnistus. Mutta siis lopun lättytaikinan voi tuikata esim. pullossa jääkaappiin, jossa se säilyy pari päivää, mikäli malttaa olla paistamatta. Pullosta se on myös varsin kätevä kaataa pannulle.
Kun taikinaa seisottaa puoli tuntia, sen rakenne paranee ja kun sitä seisottaa vähän pitempään, siihen tulee aavistuksellinen sitruunainen aromi. Mutta kannattaa varoa seisottamasta liian pitkään, ettei tule tuota vanhentuneiden kaupan lättyjen effua.
Kaura: “Seitsemälle lapselle lättyjen paistaminen olisikin järkyttävä ponnistus.”
Puhumattakaan siitä järkyttävästä tunteesta, kun se kauhea kasa katoaa ahneisiin suihin niin, että itse paistaja jää lopulta ilman tai muutaman surkean, palaneen tai palastuneen lätynrääpäleen kanssa!
Olen kyllä joskus miettinyt tuota taikinan valmiiksitekoa, mutta minulle se taikinan tekeminen on kuitenkin tärkeä osa rituaalia, ja siksi teen koko touhun alusta loppuun saakka yhdeltä istumalta. No, tiskaaminen jää yleensä kyllä toiselle päivälle; jostain syystä se ei kuulu siihen rituaaliin yhtä olennaisena osana.
Plus sitten se, että jos sitä taikinaa olisi pullossa siellä jääkaapissa niin ei sitä kuitenkaan malttaisi olla paistamatta heti, tällainen ahne pa… paholainen.
Hyvä jumalani mikä kädenvääntö lätyistä. Olette te miehet kyllä aika vätyksiä, kun minäkin raskaana seitsämännellä kuulla tein ystävilleni lättyjä, kaikkiaan kuudelle ihmiselle, eikä edes väsyttänyt! Tai no vähän, mutta kuitenki! Ja kokeilkaapas laittaa kookoshiutaleita ja kaurahiutaleita lättytaikinaan niin tulee muikeita heti niin pe*****leen täyttäviä lättyjä että! Mutta totta se on - tästä kaikesta lättyväännöstä tulee hävytön lätynhimo!!! Kirottuja olkaatten!
Eikä se oikeasti se lättyjen teko niin kauaa vie. Ajatelkaa nyt, vaikka joutuuki seisottamaan (makuasia) sitä taikinaa, niin on se pieni vaiva vs. kauppavätyslättyjen makuun ja niitten itsetehtyjen. MMMMMMM. Kyllä ne omat lätyskät aina parhaimmilta maistuu..
Kaardemummaa! Kookoshiutaleita! Kaurahiutaleita! Pyhäinhäväistys!
:D Mainittakoon pyhäinhäväistykseen lisäksi; kun laittaa instant-kahvijauhetta ripauksen, ja sitten kaakaota, niin tulee muuten täydellisiä lettuja. Niin, ja soodaa ripaus, tietenkin.
Minun ennätykseni on se, kun majoitin yhden bändin aikoinaan tyttöystävineen jne, niin paistelin reilun neljä litraa taikinaa… Tein nimittäin täytettyjä lettuja jne koko porukalle. Se oli kokemus, jota ehkä en ihan heti ottaisi uusiksi.
Amerikkalaiset tööttää vaikka mitä pancakeihinsa… Me ollaan täällä Marginaalilassa vielä tosi kilttejä.
Ja ne pancaket, ne eivät ole lättyjä nähneetkään! Jos minun paistinpannustani sellaisia joskus sattuu tulemaan, niin minä nimitän niitä epäonnistuneiksi!
Näen sieluni silmin jossain rinnakkaistodellisuudessa pyhät lättysodat (lettusodat) (kropsusodat) (ohukaissodat) (räiskälesodat).
Kaura: Vain lättysodat ovat pyhiä. Nuo muut mainitsemasi ovat epäpyhiä.