Lauri Sippu: Kuvia Suomen luonnosta
#1187. Keskiviikko, 18. toukokuuta 2005 klo 19.40.40, kirjoittanut Jani. 6
Hirviä, karhuja, ahmakin on edustettuna Lauri Sipun upeiden luontokuvien sivustolla. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]6.5.2007 15:22[/klo] Nykyaikaistin tyyliä.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
minä pelkään hirviä, enkä vähiten sen Keski-Suomen museon täytetyn hirven takia. eilen tutustuin museossa Pirkanmaan historiaan (no, “tutustuin”, eli kävelin reippaasti halki parin huoneen…) ja koko ajan pelkäsin, että eteen tulee vastaava täytetty hirviö. mutta siellä ei ollut muuta kamalaa kuin joutsentenraatoja katossa roikkumassa.
exme: Kuinka hellyyttävää, pelätä hirviä! :)
Lienet luonnossakin niitä joskus nähnyt, elävinä? Isoimpina kotimaisina eläiminä ne ovat vaikuttava näky.
Hmh.. Muistan erään kerran räisäläaikoina kun olimme koko luokka käymässä frantsilan yrttitilalla ja paluumatkalla keskellä kauniita peltomaisemia kirkkaassa päivänvalossa juoksi aivan älytön uroshirvi komeine kruunuineen valtatien yli. Ja sanotaanko että n. metrin päästä edellä olevien luokkalaisten autosta, joka sattui olemaan joku pikkunen golf! Voitte kuvitella sitä meidän auton huutamisen määrää, sillä jokainen tajusi, että jos ne olisi osuneet siihen hirveen, olisi se vaan lähinnä kompastunut siihen pikkukaaraan ja lentänyt suoraan meidän tuulilasiin! IIK! Eikä kukaan ollut edes nähnyt koko otusta, ennenku se oli tiellä!
Niin ja toinen kerta ku erään Wiccavelhon kanssa oltiin ajelulla trullevinnokan tiellä kokkolassa (tie on erittäin kiemurainen, kuhmurainen ja kaikkien ralliajelua harrastavien henkensä kanssa mielellään leikkivien lempitie) ja Wiccavelho vähän painoi kaasua, ja meinasimme törmätä kurvissa hirven perseeseen. Onneksi hän ehti painaa jarrua. Se oli lähin etäisyys, jolta koskaan olen elävän hirven perseen nähnyt.
Niin. Ja onhan isoveljeni jutellut kiimaisen naarashirven kanssa huvilalla kronobyyssä kun olin jotain seittämän. Melkoista mylvimistä oli se. Ja hirvi osoitti selkeitä kiinnostuksen merkkejä..
Carma.: Minä en ole onnekseni vielä kertaakaan meinannut hirven kanssa kolarointia olla lähelläkään. Tuli kumminkin mieleeni tapaus, kun sukulaispariskunta oli matkalla pohjoiseen sellaiseen törmännyt, ja hirvi oli lentänyt konepellin ylitse, ja kaiken sen tuloksena konepellillä oli yksi pikkuinen naarmu, jonka huomasi vasta, kun joku sen sormella osoitti. Sarjassamme “ihmeellisiä sattumuksia, joita näytetään jossain 90-luvun alussa tehdyssä amerikkalaisessa pseudodokumentissa, joita näytetään SubTV:llä yöllä kolmelta”.
kukaan ei ota todesta ihmistä, joka pelkää hysteerisesti hirviä!
olen kyllä nähnyt niitä muutamia autosta, mutten onneksi koskaan ilman metallista suojamuuria ympärilläni. en tiedä, mitä tekisin! pakoon ei kannattane juosta, tosin jos kiipeän puuhun, hirvi ei pääse perässä… paras leikkiä kuollutta.
exme: Voit olla varma, että jos nyt et tuon Carmabalin veljen tavoin rupea kiimakutsuja huutelemaan, niin se hirvi on se, joka juoksee pakoon =D