“Kih­la­kun­nan­syyt­tä­jä­nä Jyväs­ky­län kih­la­kun­nan syyt­tä­jän­vi­ras­tos­sa toi­mi­va vara­tuo­ma­ri Olli San­ta­nen kysee­na­lais­taa suo­ma­lai­sen suo­je­lu­po­lii­sin toi­min­nan. […] San­ta­sen mukaan suo­je­lu­po­lii­sin toi­min­ta ei kes­tä enää päi­vän­va­loa ja sen toi­min­taa tut­ki­maan tuli­si perus­taa poli­tii­kas­ta irti ole­va lau­ta­kun­ta.” #

Näi­hin toi­miin ollaan näh­tä­väs­ti ryh­ty­mäs­sä. Which is nice. #

Suur-Jyväs­ky­län leh­des­sä 25.5.2005 haas­ta­tel­tu San­ta­nen on seu­ran­nut Alpo Rusin vakoi­lue­päi­ly­ta­paus­ta ja jou­tu­nut itse­kin sii­nä sivus­sa tuleen. #

“— Esi­mer­kik­si täs­sä Rusin tapauk­ses­sa kävi niin, että vaik­ka myö­hem­min […] teh­tiin syyt­tä­mät­tä­jät­tä­mis­pää­tös, jäi ihmi­sil­le kyte­mään mie­liin aja­tus, että kai siel­lä taus­tal­la jota­kin kui­ten­kin oli, jos ker­ran oikein suo­je­lu­po­lii­si aloit­ti tut­kin­nan. Asioi­ta seu­raa­vat alka­vat näh­dä, että on tapah­tu­nut vir­he ja Rusi on syy­tön, mut­ta se ei pois­ta sitä vää­rin­kä­si­tys­tä, mikä syn­tyy vähem­män asi­aa seu­raa­vien ihmis­ten mie­lis­sä. […] Alpo Rusi on lei­mat­tu tapauk­sen vuok­si lop­puiäk­si, jos vir­heen tapah­tu­mis­ta ei myön­ne­tä.” #

Mitään vir­het­tä ei haas­tat­te­lus­sa yksi­löi­dä, mut­ta näh­tä­väs­ti San­ta­nen epäi­lee, että supoa käy­tet­tiin poliit­ti­se­na käsi­kas­sa­ra­na, mikä on mel­koi­sen pelot­ta­va ske­naa­rio. #

Rusi on sit­tem­min käy­nyt omaa, surul­lis­ta eril­lis­so­taan­sa hänen tapauk­ses­taan ker­to­nei­ta tie­do­tus­vä­li­nei­tä vas­taan, mikä vai­kut­taa tähä­nas­tis­ten tulos­ten ja San­ta­sen näke­mys­ten valos­sa lähin­nä sanan­saat­ta­jan kimp­puun käy­mi­sel­tä, mut­ta on toi­saal­ta ihan ymmär­ret­tä­vää: jos vir­he teh­tiin­kin suo­je­lu­po­lii­sis­sa, omien oikeuk­sien tai mai­neen­pa­lau­tuk­sen perää­mi­nen sil­tä lie­nee ker­ta­kaik­ki­sen tur­haa. #

San­ta­nen vakuut­taa usko­van­sa suo­ma­lai­sen polii­sin kykyyn hoi­taa teh­tä­vän­sä ja pitää har­mil­li­se­na, jos suo­je­lu­po­lii­sin toi­lai­lut lei­maa­vat koko polii­si­kun­nan. Yksi asia supoa ja mui­ta suo­ma­lai­sia polii­se­ja kui­ten­kin yhdis­tää, ja se on asiak­kai­den men­ta­li­teet­ti: #

“[San­ta­sen mie­les­tä] suo­ma­lai­sia vai­vaa lii­an suu­ri usko esi­val­taan.” #

Tätä aihet­ta sivusin taan­noin itse­kin, sil­lä ei se ole pelk­kää uskoa esi­val­taan, vaan sitä iäni­kuis­ta her­ran­pel­koa ja yli­pään­sä kaik­kien, arvos­sa pide­tyn ase­man (oli se sit­ten poliit­ti­nen, uskon­nol­li­nen tai mikä tahan­sa muu) hal­ti­joi­den pel­koa. #

“San­ta­sen mukaan esi­val­ta­kin tekee vir­hei­tä. #

— Tämän tyyp­pi­nen kes­kus­te­lu puut­tuu koko­naan suo­ma­lai­ses­ta vir­ka­mies­kult­tuu­ris­ta. Suo­ma­lai­nen laki­mies- ja vir­ka­mies­kun­ta on tot­tu­nut sii­hen, että kes­kus­te­luun ei osal­lis­tu­ta. Toi­von, että sii­hen tulee muu­tos, sil­lä esi­mer­kik­si juris­teis­sa ja tuo­ma­reis­sa oli­si pal­jon kes­kus­te­lu­ky­kyi­siä ihmi­siä, jot­ka voi­si­vat ottaa osaa yhteis­kun­nal­li­seen kes­kus­te­luun. Sil­le ei pitäi­si olla mitään estet­tä, mut­ta uuden kes­kus­te­lu­kult­tuu­rin aloit­ta­mi­ses­sa ollaan kovin arko­ja.” #

Aina­kin San­ta­nen itse näyt­tää täs­sä asias­sa kii­tet­tä­väl­lä taval­la esi­merk­kiä. Toi­nen mie­lee­ni välit­tö­mäs­ti tule­va esi­merk­ki on EFFIn pop­poo, jon­ka hal­li­tuk­ses­sa istuu tek­nii­kan ihmis­ten ohel­la oikeus­tie­tei­li­jöi­tä, ja EFFI osal­lis­tuu yhteis­kun­nal­li­seen kes­kus­te­luun omal­la saral­laan var­sin kii­tet­tä­väs­ti. #

“Hän jat­kaa, että viran­omais­toi­min­nan tuli­si olla entis­tä avoi­mem­paa ja siten myös avoi­men kri­tii­kin tavoi­tet­ta­vis­sa.” #

Tähän viit­ta­sin taan­noin lin­ka­tes­sa­ni Kim­mon tapauk­seen: viran­omais­toi­min­nan ei pidä olla alt­tii­na pel­käs­tään laki­mies­ten ja mui­den vir­ka­mies­ten, vaan myös taval­lis­ten ihmis­ten kri­tii­kil­le, ja sii­hen Inter­net tar­jo­aa meil­le aivan uuden­lai­set mah­dol­li­suu­det. Kim­mon jul­kai­se­ma, sivus­taan saa­ma palau­te (vaik­ka onkin toki rajoit­tu­nut sii­hen, mitä Kim­mo on päät­tä­nyt jul­kais­ta) kie­lii sekin sii­tä surul­li­sen syvään juur­tu­nees­ta asen­tees­ta, että jos kan­sa­lai­nen kysee­na­lais­taa vir­ka­mie­hen toi­min­nan, ale­taan ensim­mäi­se­nä puhua sii­tä, että nyt se kan­sa­lai­nen valit­taa tyh­jäs­tä, jos ei perä­ti suo­ras­taan valeh­te­le, sil­lä niin ereh­ty­mät­tö­mä­nä ja kai­ken arvos­te­lun ylä­puo­lel­la ole­va­na vir­ka­mie­hiä pide­tään. #