Alkaa se hii­va­tin hikoi­lu­kausi. Eilen rikot­tiin hel­le­ra­ja eikä hel­po­tus­ta ole näky­vis­sä. Onnek­si eili­sil­ta­na sen­tään satoi vähän. Poh­joi­ses­sa oli ollut oikein kun­non ukko­nen ja rae­sa­de, tuli­si tän­ne siel­tä! #

 #

Ilma­tie­teen lai­tos #

Ikään kuin hikoi­lus­sa ei oli­si tar­peek­si, täl­lai­sel­la ilmal­la kadut (ryysk-ryysk, örr-örr!) ja par­vek­keet (puff-puff, köhh-köhh!) kai­pai­si­vat taas kun­non napal­mia. #

“Kär­sin ja häpe­sin omaa kyvyt­tö­myyt­tä­ni, mut­ta en mah­ta­nut mitään sil­le, että masen­nus aiheut­ti minul­le myös pal­jon käy­tän­nön han­ka­luuk­sia, joi­ta ei oikein voi­nut toi­sil­le ymmär­ret­tä­väs­ti selit­tää.” #

Tar­ja Kivi­niit­ty: “Elä­män puutarhuri”
[#] Mer­ja Urpo­nen-Tuuk­ka­nen (toim.): Sai­rau­te­ni nimi on masen­nus, s. 24 #

Täs­sä­pä sit­ten vaih­teek­si ensim­mäis­ten sivu­jen perus­teel­la mai­nio kir­ja. Tun­nen sitä pait­si suur­ta sym­pa­ti­aa toi­mit­ta­jaa koh­taan, sil­lä pait­si, että on masen­nuk­sen koke­nut hän­kin, Urpo­nen-Tuuk­ka­nen perus­te­lee halu­aan tämän kir­jan kokoa­mi­seen sil­lä, että huo­li­mat­ta teo­reet­ti­sen kir­jal­li­suu­den run­sau­des­ta ja jul­ki­suu­den­hen­ki­löi­den ker­to­muk­sis­ta… #

“En löy­tä­nyt koh­ta­lo­to­ve­rei­de­ni kir­joi­tuk­sia, taval­lis­ten suo­ma­lais­ten sie­lun­sis­ko­jen ja -vel­jien ker­to­muk­sia. Sel­lais­ten ihmis­ten tili­tyk­siä, jot­ka kum­pua­vat täs­tä suo­ma­lai­ses­ta mar­ras­kuun hämä­ryy­des­tä ja yöt­tö­mis­tä öis­tä, lute­ri­lai­sen työ­mo­raa­lin pakot­ta­mas­ta aher­ruk­ses­ta ja ora­van­pyö­rän tek­no­lo­gi­sis­ta hie­nouk­sis­ta, sano­mat­to­mis­ta sanois­ta ja itke­mät­tö­mis­tä itkuis­ta.” #

ed., s. 5 #

Juu­ri täl­lais­ta ker­to­mus­ta kun pyrin omal­ta osal­ta­ni tuot­ta­maan tääl­lä netis­sä, kai­ken muun tän­ne suol­ta­ma­ni ohes­sa. #

“Ilta-Sano­mien vas­taa­va pää­toi­mit­ta­ja Ant­ti-Pek­ka Pie­ti­lä perää minul­le osoit­ta­mas­saan avoi­mes­sa kir­jees­sä 23.05.2005 minua yksi­löi­mään väit­tee­ni 18 vää­räs­tä väit­tees­tä ja louk­kaa­vas­ta vih­jai­lus­ta. Olen lis­tan­nut vää­rät väit­teet ja perus­tel­lut ne. Tar­kis­tus­las­ken­nas­sa vää­riä väit­tei­tä osoit­tau­tui ole­van 27. Näi­den väit­tei­den lisäk­si pää­toi­mit­ta­ja Pie­ti­lä vih­jaa louk­kaa­vas­ti.” #

T. Kar­pe­la (via just­so­pi­vas­ti) #

Kar­pe­lal­la­kaan ei ole mitään iki­link­kien tapais­ta­kaan, mut­ta myös IS:n sivut ovat niin per­sees­tä, ettei ole toi­voa­kaan, että siel­tä tuo­ta pää­toi­mit­ta­jan kir­jet­tä nyt tähän hätään löytyisi.Hakusana ‘kar­pe­la’ ei tuo­ta yhtään tulos­ta. Eivät­kö ne ole kir­joit­ta­neet sii­tä yhtään mitään? Mis­tä ihmees­tä se sit­ten on vetä­nyt her­neen nenään­sä? #

Esi­merk­ki Kar­pe­lan lis­tas­ta: #

“Kar­pe­lal­la ei ole elä­vää kiin­nos­tus­ta kult­tuu­riin.” #

Vää­rä väi­te 4. Ei pidä paik­kaan­sa. #

Voi tai­vas. #

Posi­tii­vis­ta täs­sä on kui­ten­kin se, että tätä sotaa on tähän saak­ka käy­ty pel­käs­tään sanoil­la. Jos oli­si jot­kin takeet sii­tä, että sil­lä tasol­la tul­laan pysy­mään­kin, niin se oli­si vie­lä mah­ta­vam­paa: sil­lä taval­la sivis­ty­neet ihmi­set asioi­ta rat­ko­vat, eivät­kä [tämän­het­ki­ses­sä tilan­tees­sa­ni minun ei ehkä kan­na­ta kir­joit­taa tätä lauset­ta lop­puun]. #

“Täl­lai­nen väis­tä­mä­tön krii­si näyt­tää jul­mal­ta ansal­ta, jos­ta ei ole ulos­pää­syä. Kuin oli­si syvän, syn­kän rot­kon reu­nal­la, täy­del­li­sen perik­sian­ta­mi­sen par­taal­la. Syvin krii­si on samal­la myös uudes­ti­syn­ty­mi­nen. Sil­loin kuo­lee van­ha tur­ha­mai­nen Minä, joka saat­toi hyväk­syä itsen­sä vain menes­ty­vä­nä ja kau­niin, tah­rat­to­man jul­ki­si­vun omaa­va­na. Syn­tyy uusi Minä, joka omak­suu uudet arvot, todel­li­sen rak­kau­den ja liit­ty­mi­sen yhteen pie­nim­pien ja hei­koim­pien kans­sa. Rot­kot muut­tu­vat kuk­ku­loik­si, pimeys valok­si, perik­si anta­mi­nen valin­nan vapau­dek­si. Kun on kai­ken menet­tä­nyt on voit­ta­nut kai­ken.” #

J. Pre­kop: Oli­sit­pa pitä­nyt minus­ta tiu­kas­ti kiin­ni, s:t 52-53 #

Ei! Ei taas! Mik­si aina… aina tätä hal­le­lu­jaa-pas­kaa? #

“Kirk­ko­her­ra, joka tus­kai­sa­na rai­va­si tien­sä läpi spi­raa­lin kaik­kien kier­tei­den aina ongel­man, mon­go­loi­di­lap­sen, hyväk­sy­mi­seen saak­ka, oli löy­tä­nyt tuken­sa ennen kaik­kea Juma­las­ta. Hänen kos­ke­tuk­sen­sa pap­pi kui­ten­kin tun­si vas­ta sit­ten, kun hän oli kiron­nut Juma­lan ja sii­tä huo­li­mat­ta tun­si hänen lähei­syy­ten­sä, vas­ta kun hän jät­täy­tyi Juma­lan varaan uskoen hänen lop­pu­mat­to­maan rak­kau­teen­sa ja hänen vii­sai­siin suun­ni­tel­miin­sa. Kai­ken kaik­ki­aan syväs­ti usko­vien kris­tit­ty­jen on olen­nai­ses­ti hel­pom­paa sopeu­tua krii­siin. Kris­tuk­sen ehdo­ton rak­kaus perus­tuu todel­li­seen itsen­sä hyväk­sy­mi­seen […]” #

ed., s. 59 #

Jaa­ha, nyt sitä ope­te­taan­kin teo­lo­gi­aa? Minä kun luu­lin, että tämä on kir­ja kiin­ni­pi­tä­mi­ses­tä tera­pia­muo­to­na. Mon­go­loi­di­lap­si oli ongel­ma? Rukoil­laan, että se on kään­tä­jän köm­mäh­dys. #

“[…] vas­tak­kai­suuk­sien lain ja siten myös ahdis­tuk­sen ja krii­sin hyväk­sy­mi­seen itses­sään uudes­ti­syn­ty­mi­sen tin­ki­mät­tö­mä­nä edel­ly­tyk­se­nä. Ris­tiin­nau­lit­se­mis­ta edel­tä­vän ilta­na Jee­sus […]” #

ed., s:y 59-60 #

Ei Jee­sus! Nyt saa kyl­lä riit­tää tätä kir­jaa minul­le. Hal­le­lu­jaa! #

Tuo­re mes­ta­ri loi nah­kan­sa: Jan­nen uusi, veh­reäm­pi jul­kai­su toi­mii WP:llä ja sal­lii näin ollen myös kom­men­toin­nin. #