Baloo
#1223. Tiistai, 7. kesäkuuta 2005 klo 9.41.22, kirjoittanut Jani. 11
Painan 82,6 kg. Eihän sen näin pitänyt mennä, minunhan piti turvota muodottomaksi näillä herkuilla: #
Kyllä minä siitä kuivalihakeitostakin luulin kuvan ottaneeni vaan sen on näköjään digikamera nielaissut. #
Täällä kotona olivat laittaneet pyykkituvan remonttiin ja käskivät käyttää naapuritalojen pyykkikoneita. Olisin jo käynyt varaamassa vuoron, vaan enpä päässyt meidän talon avaimilla sinne! Pyykkää siinä sitten. Kyselin jo tätä sähköpostitse toimistosta. Tyypillisesti sieltä tulee vastaus, että kyllä ne avaimet niihin oviin käy, ja sitten kun menen kokeilemaan uudestaan, niin mystisesti ne sitten yhtäkkiä käyvätkin. Tämän varmistaakseni yritin kyllä rynkyttää niitä lukkoja voimieni takaa. #
Linja-autotkin olivat siirtyneet taas kesäaikaan, joten lähimarketeilla pitää taas ruveta kulkemaan pyörällä. Mikä on ihan hyvä, noin kunnon kannalta. #
Olin myös saanut Sun äidiltä hyvän leiman! Kiitän siitä mitä kaunihimmin ja lisään sen sivulle hetimiten. #
Kiihnelit on hyviä vain siksi, että kermavaahtoa voi syödä niiden päällä hyvin omintunnoin. Mutta tuotapa en olekaan keksinyt, että kumijuuston kanssakin voi syödä kermistä, hetimmiten ohjelmaan tuo. Tosin minä kyllä lämmitelisin hiukan kumijuustoa, tulee jos mahdollista parempaa siitä niin.
Mun pikkuveli sanoi lakkahilloa muurahaishilloksi [muurame, nääs]. Minusta se on aikuisten hilloa.
[muurame, nääs]. , vai sittenkin muurain? Muurahaishillo on joka tapauksessa oiva väännös!
Me mentiin aina muurameen, kun niitä muuramia mentiin poimimaan. Vai olisko ne sittenkin olleet muuraimia. Ja yksikkömuoto olisi siis muurain kuitenkin. Vaan kun niitä oli ämpäritolkulla, niin yksikkömuotoa ei koskaan tullut käyttäneeksi. Lakkoja nyt ei kuitenkaan.
Kiihneli on täyttämätön tietolokero! Mutta onkos tässä nyt kyse hilloista? Hilla on hilla on hilla. Mutta kyllä se tosiaan on lakka eli hilla eli suomuurain. Löysin jonkun sivunkin, jossa tämä litania mainittiin, mutta sen webmasterointi oli freimeineen niin idioottimainen, että jätänpä linkkaamatta.
Ai niin, ja kyllä tuo juusto olisi tosiaan lämmitystä kaivannut ja kun hillatkin olivat pakasteesta, jäisiä, niin ei tuo kovin häävi cocktail ollut loppujen lopuksi. Lämmin juusto ja tuoreet hillat niin vot!
No tässä se sivu on esiin puserrettuna. Mitä järkeä on laittaa tietoa nettiin ja sitten yrittää tehdä kaikkensa, jotta siihen käsiksi pääseminen olisi mahdollisimman vaikeaa? Ei voi tajuta.
Liekö tässäkin niitä murrealueeseen liittyviä juttuja. Minulle lakkaa on ollut vain liköörissä ja kuningatartuutissa. Marjat ovat olleet suomuuraimia. Ja Hilla oli naapurintytön nimi.
Hillaa se on kaikessa muussa paitsi hillossa, kun hillahillo kuulostaisi pöljältä :) Ja on muutes superhyvää kun leipäjuustoa lämmittää (tai uunissa hauduttaa vähän aikaa vaniljakastikkeessa) ja sitten syö hillojen kanssa :D
Äiti: Minulle lakka on sitä, mitä vedellään puupintoihin, ja koska hilla-sanan monikko on sama kuin hillo-sanan monikko, olisi (suo)muurain kaikkein järkevin nimi. Mutta näinhän se on, että murrealuejuttuja. Hillat eivät ole yhtä lähellä sydäntäni kuin lätyt, joten tässä nimiasiassa olen valmis jopa antamaan jonkin verran periksi!
Outi: Koetin vältellä tuota hillahillo-sanaa, jotten joutuisi myöntämään, että hilla-sana ei olekaan täydellinen! Mutta kyllähän ne mullekin hillat ovat hilloja, eihän siitä pääse yli eikä ympäri.
Näin sitä pitää. Kannattaa aina kirjoittaa ruuasta päivällä niin sitten kun lukee ihmisten kommentteja illalla niin iskee syömishimo.
Kyllä se lakka on. Ja hassua, opin kuustoista vuotiaana vasta kajaanissa lukiossa ollessani, että narskujuuston kanssa syödään lakkahilloa. Paras anti sieltä paikasta! Lukuunottamatta legendaariasia pissiltä maistuneita auringonkukanversoja. ÄH.