Kuuden sanan novellinnysä
#1282. Keskiviikko, 22. kesäkuuta 2005 klo 16.34.25, kirjoittanut Jani. 4
Tärkeimmät ovat maito, kananmunat ja vehnäjauhot. #
Tärkeimmät ovat maito, kananmunat ja vehnäjauhot. #
Aivan! Sun Äitis heittää hyvän! Kyseessä on kommunkaatiomuoto jossa viesti on jalostettu muotoon jolla ei ole suoraa korrelaatiota koettuun todellisuuteen. Tai (ja ehkä juuri siksi), sen voi tulkita vain omien kokemusten kautta, ilman että alkuperäisen viestin luojan referenssit vaikuttavat vastaanottajan tulkintaan.
Ambigueteettia, moniselitteisyyttä. Taiteen, ja propagandan, lähde.
Minimaalisuus on monikertaista monimuotoisuutta.
Ja nyt nukkumaan.
Äiti: Jep, lätyistähän siinä oli tietysti minun taholtani kyse (tämähän on marginaali). Mutta se, että se herätti sinussa pohdiskeluja leivinjauheesta, ei ole yhtään vähemmän merkityksellinen ‘teoksen’ kannalta; toinen vain sattuu olemaan tekijän, toinen lukijan tulkinta.
pnidar: Niin! Juuri. Parhaat ja syvimmät oivallukset syntyvät usein tuossa unen ja valveen rajamailla. Kyllä sen tiesi jo Dali marmorikuulineen!
Tämän postauksen kommentointi on suljettu.
Eikä leivinjauhettakaan sovi unohtaa!
Novellistasi tuli mieleeni OPH:n liiketalouden ja hallinnon koulutusalasta vastaavan opetusneuvos Elisabet (Heikin sisko) Kinnusen legendaarinen esitys opintokokonaisuuden arvosanan muodostumisesta. Hänen mukaansa kaikkinainen opintoviikoilla painotettujen keskiarvojen laskeminen on väärin. Sillä “ei kai kukaan voi väittää, että onnistuneen kakun kannalta leivinjauheella on pienin merkitys vain siksi, että sitä lisätään vähemmän kuin munia ja vehnäjauhoja?” (Tarkemmin katsoen sinä kyllä taisit tehdä lättyjä etkä kakkua, kun ohjeessa oli mukana maitoakin.)
Kaunokirjallisuus, jopa kuuden sanan novellit, on sikäli merkittävä juttu, ettei ikinä voi tietää, mitä mielikuvia teksti lukijassaan herättää!