marginaali

•)) 4 kommenttia postaukselle Kuuden sanan novellinnysä. ↩
  1. #2746. Keskiviikko, 22. kesäkuuta 2005 klo 23.18.40, kirjoittanut Sun äitis.
    Sun äitis

    Eikä lei­vin­jau­het­ta­kaan sovi unohtaa!

    Novel­lis­ta­si tuli mie­lee­ni OPH:n lii­ke­ta­lou­den ja hal­lin­non kou­lu­tusa­las­ta vas­taa­van ope­tus­neu­vos Eli­sa­bet (Hei­kin sis­ko) Kin­nusen legen­daa­ri­nen esi­tys opin­to­ko­ko­nai­suu­den arvo­sa­nan muo­dos­tu­mi­ses­ta. Hänen mukaan­sa kaik­ki­nai­nen opin­to­vii­koil­la pai­no­tet­tu­jen kes­kiar­vo­jen las­ke­mi­nen on vää­rin. Sil­lä “ei kai kukaan voi väit­tää, että onnis­tu­neen kakun kan­nal­ta lei­vin­jau­heel­la on pie­nin mer­ki­tys vain sik­si, että sitä lisä­tään vähem­män kuin munia ja veh­nä­jau­ho­ja?” (Tar­kem­min kat­soen sinä kyl­lä tai­sit teh­dä lät­ty­jä etkä kak­kua, kun ohjees­sa oli muka­na maitoakin.)

    Kau­no­kir­jal­li­suus, jopa kuu­den sanan novel­lit, on sikä­li mer­kit­tä­vä jut­tu, ettei iki­nä voi tie­tää, mitä mie­li­ku­via teks­ti luki­jas­saan herättää!

  2. #2747. Torstai, 23. kesäkuuta 2005 klo 0.51.07, kirjoittanut pnidar.
    pnidar

    Aivan! Sun Äitis heit­tää hyvän! Kysees­sä on kom­mun­kaa­tio­muo­to jos­sa vies­ti on jalos­tet­tu muo­toon jol­la ei ole suo­raa kor­re­laa­tio­ta koet­tuun todel­li­suu­teen. Tai (ja ehkä juu­ri sik­si), sen voi tul­ki­ta vain omien koke­mus­ten kaut­ta, ilman että alku­pe­räi­sen vies­tin luo­jan refe­rens­sit vai­kut­ta­vat vas­taa­not­ta­jan tulkintaan.

    Ambi­gue­teet­tia, moni­se­lit­tei­syyt­tä. Tai­teen, ja pro­pa­gan­dan, lähde.

    Mini­maa­li­suus on moni­ker­tais­ta monimuotoisuutta.

    Ja nyt nukkumaan.

  3. #2748. Torstai, 23. kesäkuuta 2005 klo 12.59.42, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Äiti: Jep, lätyis­tä­hän sii­nä oli tie­tys­ti minun tahol­ta­ni kyse (tämä­hän on mar­gi­naa­li). Mut­ta se, että se herät­ti sinus­sa poh­dis­ke­lu­ja lei­vin­jau­hees­ta, ei ole yhtään vähem­män mer­ki­tyk­sel­li­nen ‘teok­sen’ kan­nal­ta; toi­nen vain sat­tuu ole­maan teki­jän, toi­nen luki­jan tulkinta.

  4. #2749. Torstai, 23. kesäkuuta 2005 klo 13.03.07, kirjoittanut Jani.
    Jani

    pni­dar: Niin! Juu­ri. Par­haat ja syvim­mät oival­luk­set syn­ty­vät usein tuos­sa unen ja val­veen raja­mail­la. Kyl­lä sen tie­si jo Dali marmorikuulineen!

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.