Ajat­te­lin ker­toa peril­lä- ja hen­gis­sä­olos­ta­ni ja samal­la tar­jo­ta hiu­kan loh­du­tus­ta Haa­mu­jen­gil­le, joka tääl­lä käy, täl­lai­sen päi­vi­tyk­sen muo­dos­sa. Kii­tok­sia kom­men­teis­tan­ne! Pyrin ennät­tä­mään tuon­ne kom­ment­tio­sas­tol­le itse­kin heti kun aikaa lii­ke­nee ja kor­jaan tuo­ta haa­mui­lua­kin sit­ten jos­sain vai­hees­sa jos vain suin­kin osaan. #

Aihee­na nyt kui­ten­kin siis edel­leen tuo jo mai­nit­tu tapaus Leh­to­vaa­ra sen vuok­si, että Kak­ku­mies aset­tui oppo­si­tioon. En vali­tet­ta­vas­ti ole ehti­nyt täs­sä seu­raa­maan tuon jäl­keen vir­tu­aa­li­suu­teen ilmes­ty­nei­tä teks­te­jä enkä edes noi­ta kaik­kia jäl­kim­mäis­tä kir­joi­tus­ta seu­ran­nei­ta kom­ment­te­ja kun­nol­la, mut­ta sii­tä­kin­pä täs­sä teks­tis­sä on juu­ri kysy­mys. #

Minus­ta oppo­si­tio on hyvä asia ja oppo­si­tio­ta aina tar­vi­taan, mut­ta samaan hen­gen­ve­toon on myös todet­ta­va, ettei mikä tahan­sa oppo­si­tio­ase­ma ole kan­nat­ta­jal­leen kun­niak­si. #

Nimit­täin minä en alle­kir­joi­ta läh­de­kriit­ti­syy­den vaa­ti­mus­ta, mitä tulee blo­gei­hin. On tie­tys­ti eri asia, jos joku, lähin­nä siis var­maan ne kuu­lui­sat kan­sa­lais­jour­na­lis­tit, niin halu­aa tahol­laan teh­dä, ja sil­lä var­mas­ti on oma arvon­sa ja paik­kan­sa blo­gien jou­kos­sa, mut­ta täs­sä juu­ri on tapah­tu­mas­sa se, mitä tuos­sa taan­noi­ses­sa kir­joi­tuk­ses­sa­ni kan­sa­lais­jour­na­lis­mis­ta ajoin takaa: blo­git yri­te­tään nyt samais­taa yksi­no­maan sii­hen kan­sa­lais­jour­na­lis­miin vaa­ti­mal­la blo­geil­le läh­de­kriit­ti­syyt­tä. Minun mie­les­tä­ni se vaa­ti­mus tuli­si kui­ten­kin edel­leen­kin, kuten tähän­kin saak­ka, rajoit­taa kos­ke­maan vain nii­tä kir­joit­ta­jia, jot­ka pyr­ki­vät jour­na­lis­miin tai sit­ten kovaan tie­teen­te­koon. Minä en pyri kum­paan­kaan, enkä sik­si halua alle­kir­joit­taa vaa­ti­mus­ta läh­de­kriit­ti­syy­des­tä. #

Mikä on oikein, mikä vää­rin #

Inter­ne­tis­sä räjäh­dyk­sen­omai­ses­ti tapah­tu­vas­sa tie­don­vä­li­tyk­ses­sä voi ihan yhtä hyvin olla kyse disin­for­maa­tion kuin infor­maa­tion leviä­mi­ses­tä. Olen­nais­ta on vain leviä­mis­no­peus. Sik­si olen jo kau­an kar­sas­ta­nut joi­den­kin (posi­ti­vis­tien?) har­mit­te­lua sii­tä, miten pal­jon “vää­rää” tie­toa Netis­sä levi­ää. Aja­tus sii­tä, että “vää­rää” tie­toa kar­si­mal­la Inter­ne­tin tie­don­si­säl­lön koko­nais­mää­rän “oikeel­li­suut­ta” voi­tai­siin kas­vat­taa, on kui­ten­kin poh­jim­mil­taan vir­heel­li­nen, kos­ka “oike­aa” ja “vää­rää” tie­toa ei ole. Hit­to soi­koon, eihän ole ole­mas­sa edes oike­aa eikä vää­rää! #

Sik­si nopean tie­don­vä­li­tyk­sen pahek­su­mi­nen on kan­nan­ot­to­na teki­jäl­leen yhtä nolos­tut­ta­va kuin vaik­ka­pa älyk­kään suun­nit­te­lun puo­les­ta­pu­hu­mi­nen on kan­nat­ta­jal­leen. Jopa nopei­den, vah­vo­jen (ja samal­la ehkä tar­kis­ta­mat­to­mien­kin) kan­nan­ot­to­jen vält­te­le­mi­nen blo­gin lin­jauk­se­na (a’la vaik­ka­pa meno­paus­si tai Pää auki) on sekin kun­nioi­tet­ta­vam­paa kuin sel­lais­ten teki­jöi­den tuo­mit­se­mi­nen. #

Onkin ris­ti­rii­tais­ta, että Mer­te­niä pee­lot­taa vas­tuu­not­ta­mi­nen samal­la, kun hän itse samai­sen kom­men­tin ylä­puo­lel­la ole­vas­sa teks­tis­sä tekee lin­jauk­sia, jot­ka nime­no­maan vaa­ti­vat sitä vas­tuun­ot­toa. Oikea tapa väl­tel­lä vas­tuu­ta ei ole vaa­tia kaik­kia tar­kis­ta­maan fak­tat (mikä on mah­do­ton vaa­ti­mus kai­kil­le esi­tet­tä­väk­si) ja tut­ki­maan ennen hut­ki­mis­ta, vaan oikea tapa on tämän vaa­ti­muk­sen hyl­kää­mi­nen ja vas­tuun siir­tä­mi­nen lopul­ta­kin lopul­li­ses­ti, niin sano­tus­ti savo­lai­sit­tain, luki­jal­le. Inter­net on ehkä­pä maa­il­man­his­to­rian tähän asti tehok­kain väli­ne tämän tär­keän ope­tuk­sen tako­mi­sek­si ihmis­ten kal­loon: keneen­kään, mihin­kään ei voi luot­taa. #

Itse asias­sa minä jopa toi­voi­sin, että koko tämä jupak­ka pal­jas­tui­si hui­jauk­sek­si (kuten on näkö­jään epäil­ty), sil­lä pait­si, että se vähen­täi­si tämän myö­tä maa­il­mas­sa taas ker­ran pal­jas­tu­nut­ta idioot­ti­mai­suu­den mää­rää, se myös osoit­tai­si kaa­pin pai­kan vakuut­ta­val­la taval­la näil­le, jot­ka suh­tau­tu­vat Inter­ne­tiin näin vaka­vas­ti: räjäh­dys­mäi­ses­sä, pan­de­mia­mai­ses­sa tie­don leviä­mi­ses­sä ei ole kyse fak­to­jen vaan tari­noi­den, mee­mien leviä­mi­ses­tä, eikä Inter­ne­tis­sä ole­van tie­don varaan sik­si kos­kaan, mis­sään olo­suh­teis­sa pidä las­kea mitään. #

Jos tämä oli­si hui­jaus, jon­ka taka­na oli­si­kin Leh­to­vaa­ra itse, se oli­si kai­ken tämän myö­tä hank­ki­man­sa tun­net­tuu­den ja mah­dol­li­sen asia­kas­mää­rien kas­vun ehdot­to­mas­ti ansain­nut. #

Ja hei Mer­ten, vaik­kei se ole­kaan tär­keäm­pää kuin tupak­ka­lak­ko­si, niin täs­sä näet oikein havain­nol­li­ses­ti, miten tämä Inter­net toi­mii: sanot jotain ja pum! se onkin kaik­kial­la. Älä ota sitä niin vaka­vas­ti. Kenen­kään ei pitäi­si. Ei nyt eikä tule­vai­suu­des­sa. #