Käy­tiin onki­mas­sa. Kor­pin serk­ku­tyt­tö (ala­va­sem­mal­la ole­vas­sa kuvas­sa) sai sär­jen! #

 #

 #

Sit­ten toi­se­na päi­vä­nä käy­tiin otta­mas­sa mit­taa isos­ta kuuses­ta. Noin pak­sua puu­ta en ole ennen tain­nut luon­nos­sa näh­dä, eivät­kä ne noin poh­joi­ses­sa usein noin isoik­si kas­va­kaan. Kuvas­sa kuuses­ta tukea ottaa P. Uusi­ta­lo (isä­ni). #

 #

Näyt­tä­vät kuu­lem­ma pimeil­tä nämä kuvat aina­kin yhdes­sä moni­to­ris­sa. Omas­sa­ni ovat ok. #

Pai­nan 82,6 kg. Eihän sen näin pitä­nyt men­nä, minun­han piti tur­vo­ta muo­dot­to­mak­si näil­lä her­kuil­la: #

 #

Kyl­lä minä sii­tä kui­va­li­ha­kei­tos­ta­kin luu­lin kuvan otta­nee­ni vaan sen on näkö­jään digi­ka­me­ra nie­lais­sut. #

Tääl­lä koto­na oli­vat lait­ta­neet pyyk­ki­tu­van remont­tiin ja käs­ki­vät käyt­tää naa­pu­ri­ta­lo­jen pyyk­ki­ko­nei­ta. Oli­sin jo käy­nyt varaa­mas­sa vuo­ron, vaan enpä pääs­syt mei­dän talon avai­mil­la sin­ne! Pyyk­kää sii­nä sit­ten. Kyse­lin jo tätä säh­kö­pos­tit­se toi­mis­tos­ta. Tyy­pil­li­ses­ti siel­tä tulee vas­taus, että kyl­lä ne avai­met nii­hin oviin käy, ja sit­ten kun menen kokei­le­maan uudes­taan, niin mys­ti­ses­ti ne sit­ten yhtäk­kiä käy­vät­kin. Tämän var­mis­taak­se­ni yri­tin kyl­lä ryn­kyt­tää nii­tä luk­ko­ja voi­mie­ni takaa. #

Lin­ja-autot­kin oli­vat siir­ty­neet taas kesä­ai­kaan, joten lähi­mar­ke­teil­la pitää taas ruve­ta kul­ke­maan pyö­räl­lä. Mikä on ihan hyvä, noin kun­non kan­nal­ta. #

Olin myös saa­nut Sun äidil­tä hyvän lei­man! Kii­tän sii­tä mitä kau­ni­him­min ja lisään sen sivul­le heti­mi­ten. #

Jes, we´re back in busi­ness! Siir­te­len pik­ku hil­jaa nuo vaih­toeh­to­sai­til­le rus­taa­ma­ni jutut kom­ment­tei­neen tän­ne, joten haa­mu­päi­vi­tyk­siä on odo­tet­ta­vis­sa. #

Toi­saal­ta tuos­sa kai­ken tuot­ta­mi­ses­sa itse, omin käsin, oli jotain niin ker­ta­kaik­ki­sen sek­si­käs­tä, että tai­dan jät­tää tuon vaih­toeh­to­sai­tin­kin pys­tyyn ja tie­dot­te­len siel­lä jat­kos­sa aina­kin näis­tä enna­koi­mat­to­mis­ta pal­ve­lu­kat­kois­ta. #