En muis­ta, oli­ko Ava­ran luon­non sivuil­la mui­den kuin Kat­ja Sol­lan ker­to­muk­sia työs­tään vie­lä nii­hin aikoi­hin, kun vaih­doim­me sana­sen Avik­sen tule­vai­suu­des­ta (muis­taak­se­ni Kat­jan kuvaa ei aina­kaan vie­lä sil­loin ollut!), mut­ta joka tapauk­ses­sa nyt siel­lä on. Mui­den muas­sa ainoa aito ja oikea Ava­ra luon­to -selos­ta­ja, Jar­mo Heik­ki­nen ker­too selos­ta­jan­työs­tä. Pik­ku tea­se­ri­na mai­nit­ta­koon täs­sä, että tun­nin doku­ment­tia var­ten on luet­ta­va lähes pari­kym­men­tä lius­kaa! Mmmm­miee­len­kiin­tois­ta! #

Mah­tai­si Vt:tä juhan­nus­huol­toa­se­mal­la nyt kel­jut­taa, jos tämän tie­täi­si. Kjeh kjeh! #

Kuun­te­len täs­sä Yle Radio 1:n Reseptori/Terveydeksi-ohjel­man jak­soa “Per­soo­nal­li­suus­häi­riöi­sen sel­viä­mi­nen työ­elä­mäs­sä” eilis­päi­väl­tä. Ihan mie­len­kiin­toi­nen, tai enem­män­kin lep­poi­sa. Puhu­tel­ta­va­na ole­va psy­kiat­rian eri­kois­lää­kä­ri on oikein ren­to ja pai­koin haus­ka­kin miek­ko­nen. Huo­ma­sin tuo­ta kuun­nel­les­sa­ni, että mie­len­ter­veys on kau­nis sana. #

Oikeas­taan eksyin tuo­ta kuun­te­le­maan, kun äiti nak­ka­si teks­ti­vies­til­lä, että Mar­ja-Lee­na Tuis­kun toi­mit­ta­mas­sa ohjel­mas­sa oli tänään ollut puhet­ta lätyis­tä. En vain aina­kaan vie­lä ole löy­tä­nyt tuo­ta “Nos­tal­gi­aa ja nyky­ai­kaa, kun pul­la ja lätyt tuok­su­vat.” -ohjel­maa kuun­nel­ta­vak­se­ni. #

Jaa­ha, on taas näkö­jään aika yhden yli­kas­va­neen kom­men­tin siir­tä­mi­sen omal­le pals­tal­le. Täl­lä ker­taa ins­pi­raat­to­ri­na oli­vat Uguk­sen huo­les­tu­neet poh­din­nat tuon taan­noi­sen A-stu­dion blo­geis­ta ker­to­neen nysänHei, eihän ‘insert­tiä­kään’ ole suo­men­net­tu! Minä­pä tai­dan­kin kut­sua nii­tä täs­tä läh­tien vaik­ka­pa… las­tuik­si! Sehän on hyvä nimi, oma­pe­räi­nen­kin! “Kan­sa­lais­jour­na­lis­mia! Kan­sa­lais­jour­na­lis­mia!” -huu­te­luis­ta. (BTW: Upei­ta touk­kia, Ugus!) #

Minä en osaa olla kovas­ti huo­lis­sa­ni tämän mei­dän oman pik­ku mar­gi­naa­lim­me (sic!) (no I’m not!) puo­les­ta. No ok, ehkä sen ver­ran, että var­mas­ti se minua­kin kel­jut­taa kun erää­nä päi­vä­nä, kun ker­ron jol­le­kin pitä­vä­ni blo­gia, saan höl­mis­ty­neen ilmeen sijas­ta etee­ni ilmeen, joka kuvas­taa lähin­nä kyl­läs­ty­nei­syyt­tä. Minua ärsyt­täi­si tie­tää, että kuu­li­jan pääs­sä har­ras­tuk­se­ni nimi on asso­sioi­tu­nut tähän kan­sa­lais­jour­na­lis­mi-shait­tiin, jota nyt ei-kan­sa­lais-jour­na­lis­tien toi­mes­ta kan­sa­lai­sil­le tupu­te­taan, ja joka var­mas­ti tule­vi­na vuo­si­na jos­sain mää­rin myös toteu­tuu. #

Mut­ta suur­ten mas­so­jen isket­tyä tora­ham­paan­sa tähän oman, rak­kaan blo­gi-sanam­me mer­ki­tys­si­säl­töön ei sen sen jäl­kei­sen muut­tu­mi­sen ohel­la minun näh­däk­se­ni mikään uhkaa mei­tä sen enem­pää kuin tähän­kään saak­ka ei ole uhan­nut. Minä voin pitää oman lin­ja­ni, mea oman­sa, humo­ris­tit oman­sa ja kan­sa­lais­jour­na­lis­mi-intoi­li­jat oman­sa, ja vaik­ka wan­hat mediat pitäi­si­vät omia blo­ge­jaan, en usko, että niil­lä on tar­jo­ta mitään sel­lais­ta, mitä kan­sa­lais­jour­na­lis­teil­la omis­sa blo­geis­saan (ne kuo­pat ties­sä), humo­ris­teil­la omis­saan, meal­la omas­saan tai mitä minul­la on tar­jot­ta­va­na omas­sa… omis­sa blo­geis­sa­ni. #

Tein jopa hie­man kan­sa­lais­jour­na­lis­tis­ta tut­ki­mus­ta tätä kir­joit­taes­sa­ni: kävin kat­so­mas­sa, miten inte­rak­tii­vi­sik­si Pirk­ka-blo­gien luki­ja­kun­ta on heit­täy­ty­nyt, enkä kyl­lä voi sanoa mon­ta kom­ment­tia siel­lä näh­nee­ni. Pirk­ka-blo­git saat­ta­vat olla hie­man aikaan­sa edel­lä tai sit­ten avain­koh­dey­lei­sön ja käy­te­tyn median välil­lä on poik­keuk­sel­li­sen iso kui­lu, mut­ta toi­saal­ta minus­ta kyl­lä tun­tuu, että tuol­lais­ten iso­jen putiik­kien vää­jää­mät­tä hiu­kan hen­get­tö­mik­si jää­vien tuo­tos­ten kom­ment­ti­pals­to­jen vakio­vie­raik­si ryh­ty­vät kor­kein­taan ano­nyy­mi­häi­ri­köt. Mis­tä­pä sitä vaik­ka­pa rasis­ti­sil­le mie­li­pi­teil­le oli­si­kaan parem­pi huo­mio­ta ker­jä­tä kuin vaik­ka­pa TV-uutis­ten blo­gis­ta? #