marginaali

Vaarallinen intohimo

#1342. Maanantai, 11. heinäkuuta 2005 klo 19.54.20, kirjoittanut Jani.

“Rak­kaus on pait­si onnea ja välit­tä­mis­tä myös vaa­ral­li­sia tun­tei­ta. Viha, mus­ta­suk­kai­suus ja sumea himo saat­ta­vat kään­tää auvon het­kes­sä hel­ve­tik­si. Para­dok­saa­li­ses­ti kaik­ki tun­teet, niin rak­kaus kuin viha­kin, ovat evo­luu­tion kulues­sa osoit­tau­tu­neet ihmis­la­jil­le hyö­dyl­li­sik­si. #

Yle: Pris­ma: Vaa­ral­li­nen into­hi­mo #

En kyke­ne kat­so­maan tuo­ta. Mik­sei se jät­kä tap­pa­nut sitä lää­kä­riä kun sai sii­hen noin­kin hyvän tilai­suu­den? Ja kuten se kave­ri sii­nä sanoi, mik­sei myös vai­moa? #

“Pie­ni mää­rä mus­ta­suk­kai­suut­ta on ter­vet­tä ja osa lähes jokais­ta rak­kaus­ta­ri­naa. Jos pel­koa toi­sen menet­tä­mi­ses­tä ei oli­si, pari­suh­teet tus­kin pysyi­si­vät kasas­sa lain­kaan. #

Kun jär­ki sume­nee ja viha ja väki­val­ta saa­vat val­lan, kyse on kui­ten­kin jos­tain val­lan muus­ta.” #

(ed.) #

Vää­rin. Mitä vitun jär­keä evo­luu­tion oli­si kidut­taa ihmis­tä vihan tun­teel­la, jon­ka tar­koi­tuk­se­na ei oli­si saa­da ihmis­tä toi­mi­maan? Ja mikä sen luon­te­vam­pi ilmai­su äärim­mäi­sel­le vihal­le kuin väki­val­ta? #

 
•)) 14 kommenttia postaukselle Vaarallinen intohimo. ↩
  1. #2948. Maanantai, 11. heinäkuuta 2005 klo 20.31.25, kirjoittanut Saara.
    Saara

    Saa­pas näh­dä jou­dun­ko taas tark­kai­luun, mut­ta mitäs vitun jär­keä on sit­ten ollut antaa ihmi­sel­le nii­tä tun­tei­ta, joi­den innoit­ta­ma­na se saa mie­het rais­kaa­maan pie­niä tyt­tö­jä ja poikia?

    Ettäs sii­tä sit­ten vaan, vai? Kun­non relativismia.

    Eikö­hän nykyih­mi­sen tuli­si jol­lain taval­la kye­tä hil­lit­se­mään kaik­kia väki­val­tai­sia tun­te­muk­si­aan. Enää ei todel­la­kaan olla siel­lä luo­las­sa ja teh­dä sitä mitä mil­loin­kin mie­len­puus­kis­saan tulee keksittyä.

    Ter­vet­tä mus­ta­suk­kai­suut­ta ei ole ole­mas­sa­kaan eikä sitä tar­vi­ta lain­kaan pari­suh­tei­den yllä­pi­tä­mi­ses­sä. Päin­vas­toin, mus­ta­suk­kai­suus ajaa lopul­ta parin eril­leen, kos­ka mus­ta­suk­kai­nen ihmi­nen rakas­taa vain itseään.

  2. #2949. Maanantai, 11. heinäkuuta 2005 klo 20.56.21, kirjoittanut -C-.
    -C-

    Kat­soin ohjel­man, mut­ten pys­ty kom­men­toi­maan sitä. (Vaan eihän sitä odo­ta­kaan.) Omia mus­tia suk­kia­ni alkoi ajat­te­lut­ta­maan Saa­ran kom­ment­ti tuos­sa yllä: mus­ta­suk­kai­nen ihmi­nen rakas­taa vain itse­ään. Omat mus­tat suk­ka­ni eivät pys­ty alle­kir­joit­ta­maan tuo­ta väi­tet­tä, mut­ta ne pys­ty­vät­kin puhu­maan vain omas­ta puolestaan.

  3. #2950. Maanantai, 11. heinäkuuta 2005 klo 21.03.18, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Saa­ra: Kuin­ka kau­an sinus­ta on tun­tu­nut sil­tä, että sinua tarkkaillaan? ;)

    Mut­ta aihees­ta: eivät nuo pien­ten tyt­tö­jen ja poi­kien rais­kaa­mi­set joh­du mis­tään tun­teis­ta tai vais­tois­ta vaan nii­den vää­ris­ty­mis­tä. Rais­kaa­mi­ses­ta ei ole urok­sel­le mitään hyö­tyä, jol­lei kysees­sä ole suku­kyp­sä naaras.

    “Eikö­hän nykyih­mi­sen tuli­si jol­lain taval­la kye­tä hil­lit­se­mään kaik­kia väki­val­tai­sia tuntemuksiaan.”

    Ei.

    “Ter­vet­tä mus­ta­suk­kai­suut­ta ei ole ole­mas­sa­kaan eikä sitä tar­vi­ta lain­kaan pari­suh­tei­den ylläpitämisessä.”

    Vaik­ka tämä väit­tä­mä­si onkin enem­män tuo­ta Pris­man teki­jäin tee­siä kuin omia­ni vas­taan, niin väi­tät­kö, ettet kos­kaan ole tun­te­nut pari­suh­tees­sa mus­ta­suk­kai­suut­ta, vai väi­tät­kö, että jos olet tun­te­nut, se on ollut osoi­tus­ta sinun heik­kou­des­ta­si, sai­rau­des­ta­si? (En pois­sul­je kol­mat­ta­kaan vaih­toeh­toa, sil­lä en ole ihan mus­ta­val­koi­nen vaik­ka maa­lai­nen kuin­ka niin väittäisi.)

    “Päin­vas­toin, mus­ta­suk­kai­suus ajaa lopul­ta parin eril­leen, kos­ka mus­ta­suk­kai­nen ihmi­nen rakas­taa vain itseään.”

    Mel­kein teki­si mie­le­ni antaa sinul­le väit­tä­mä, jol­la oli­sit voi­nut lyö­dä minua pal­jon tehok­kaam­min kuin täl­lä: mus­ta­suk­kai­nen ihmi­nen ei kyke­ne rakas­ta­maan itse­ään ja tar­vit­see sik­si tois­ta. Sanoi­sin itse lisäk­si vie­lä­pä, että “sai­raal­loi­sen mus­ta­suk­kai­nen” ja “tar­vit­see tois­ta lii­an pal­jon”, mut­ta kos­ka sinä todel­la­kin tun­nut väit­tä­vän, että kaik­ki mus­ta­suk­kai­suus on sai­ras­ta ja vää­rin, jätin tuon ihan tuolleen.

  4. #2951. Maanantai, 11. heinäkuuta 2005 klo 21.05.41, kirjoittanut Jani.
    Jani

    -C-: “Kat­soin ohjel­man, mut­ten pys­ty kom­men­toi­maan sitä.”

    Minua kiin­nos­tai­si tie­tää, joh­tuu­ko kyvyt­tö­myy­te­si sanot­ta­van puut­tees­ta vai, kuten minul­la, aiheen kivul­loi­ses­ta läheisyydestä?

  5. #2952. Maanantai, 11. heinäkuuta 2005 klo 21.48.42, kirjoittanut Saara.
    Saara

    Olen elä­nyt mus­ta­suk­kais­ten sil­mien alla niin pit­kään, että tie­dän kyl­lä mitä sil­lä saa aikaan. Jos todel­la rakas­taa tois­ta ihmis­tä, tär­kein­tä pitäi­si olla tar­jo­ta sil­le toi­sel­le onnea, eikä vai­no­har­hais­ta suh­det­ta; kal­te­rei­ta ikku­noi­hin ja pal­loa jal­kaan. Sii­nä vai­hees­sa kun et pää­se enää kaup­paan, tie­dät mis­tä on kyse.

    Ihmi­nen rakas­taa niin pal­jon itse­ään, ettei suo toi­sel­le min­kään­lais­ta vapaut­ta, puhu­mat­ta­kaan että tar­joai­si hänel­le onnel­lis­ta pari­suh­det­ta. Mus­ta­suk­kai­suu­den syis­tä kaik­kein sit­kein on pel­ko tul­la lou­ka­tuk­si, hyväk­si­käy­te­tyk­si. Ihmi­nen pitää itse­ään usein niin kovin erin­omai­se­na ja ainutlaatuisena.

    Minul­la on sel­lai­nen peri­aa­te, että se joka käyt­täi­si esim. minua hyväk­seen, on se per­seen­lä­pi. On hänen häpeän­sä olla sel­lai­nen kuin on, ei minun. Sii­nä vai­hees­sa pitää miet­tiä, onko se ihmi­nen edes sel­lai­nen, jon­ka kans­sa haluai­sin elä­mä­ni elää.

    Mitä mus­ta­suk­kai­nen ihmi­nen sit­ten pari­suh­tee­seen antaa? Se lukee teks­ti­vies­te­jä, sala­kuun­te­lee puhe­lui­ta, seu­raa, ahdis­taa, tel­ke­ää sisäl­le jos­kus jopa kym­me­nik­si vuo­sik­si. Yhtäk­kiä sitä herää sit­ten jos­sa­kin nur­kas­sa rie­pu kädes­sään ja miet­tii, onko minul­la omaa elä­mää ollenkaan.

    Mus­ta­suk­kai­nen käyt­täy­tyy juu­ri päin­vas­toin kuin hänen pahim­pien pel­ko­jen­sa val­loit­ta­ja. Pahim­mil­laan hän käy kiin­ni ja hak­kaa akkan­sa tai ukkon­sa sil­loin täl­löin hen­ki­hie­ve­riin, ettei tämä iki­nä uskal­la lähteä.

    Se ei ole minun käsi­tyk­se­ni kes­tä­väs­tä parisuhteesta.

  6. #2953. Maanantai, 11. heinäkuuta 2005 klo 22.20.58, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Saa­ra: Ymmär­rän, että taus­ta­si valos­sa aihe on sinul­le­kin herk­kä. Väis­tit kui­ten­kin samal­la myös kysy­myk­se­ni sii­tä, olet­ko itse kos­kaan tun­te­nut mus­ta­suk­kai­suut­ta? Tuon ker­to­ma­si perus­teel­la veik­kai­sin, että kos­ka olet koke­nut kään­tö­pu­len, eli sen koh­tee­na ole­mi­sen, niin jul­me­tun pahoin, aras­te­let samo­jen tun­tei­den tun­nis­ta­mis­ta ja tun­nus­ta­mis­ta itsessäsi.

    Minä myön­nän suo­raan, ettei minul­la ole koke­mus­ta vai­no­har­hai­ses­ti mus­ta­suk­kai­sen ihmi­sen kah­lit­se­ma­na elä­mi­ses­tä, mut­ta veik­kaan, että sinul­la ei vas­taa­vas­ti ole koke­mus­ta sii­tä, mil­lais­ta on elää ja tun­tea niin jul­met­tua mus­ta­suk­kai­suut­ta toi­ses­ta ihmisestä.

  7. #2954. Maanantai, 11. heinäkuuta 2005 klo 22.37.06, kirjoittanut Saara.
    Saara

    Jaa, noh, ehkä nuo­rem­pa­na sitä ei vie­lä osan­nut aja­tel­la niin, ettei tois­ta voi väki­pa­kol­la vaa­tia itse­ään rakas­ta­maan, jos ker­ran toi­set kiinnostavat.

    Ei se help­poa ole, kyl­lä minä sen tie­dän. Sik­si­kin sii­tä oli­si pyrit­tä­vä poispäin.

  8. #2955. Maanantai, 11. heinäkuuta 2005 klo 22.40.11, kirjoittanut Saara.
    Saara

    Aah, lisä­tään nyt vie­lä, että mus­ta­suk­kai­suu­des­ta voi pääs­tä eroon ja saman suh­teen voi raken­taa ter­veem­mäl­le poh­jal­le, jot­ta se tyy­dyt­tää parem­min molem­pia osapuolia.

  9. #2956. Maanantai, 11. heinäkuuta 2005 klo 23.09.43, kirjoittanut -C-.
    -C-

    Kom­men­toi­mis­ky­vyt­tö­myys joh­tuu aiheen läheisyydestä.

  10. #2957. Tiistai, 12. heinäkuuta 2005 klo 8.24.50, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Saa­ra: Tuol­lai­ses­ta vai­no­har­hai­suu­dek­si ylty­nees­tä mus­ta­suk­kai­suu­des­ta on ehkä joi­den­kin koh­dal­la mah­dol­lis­ta pääs­tä nor­maa­lil­le tasol­le, mut­ta minä en usko, että mus­ta­suk­kai­suu­des­ta sinän­sä voi­si pääs­tä eroon sen enem­pää kuin vaik­ka­pa vihas­ta tai kateu­des­ta. Se on osa ihmistä.

    Jos­ta pää­sem­me­kin takai­sin alku­pe­räi­seen tee­sii­ni: tyy­pil­lä, jon­ka mus­ta­suk­kai­set pelot osoit­tau­tu­vat todek­si kun kump­pa­ni tun­nus­taa pet­tä­neen­sä, on minus­ta täy­si oikeus (vrt. into­hi­mo­ri­kos) toteut­taa sen herät­tä­mät impuls­sit, mukaan­lu­kien murha.

    Vaik­ka­kin mur­haa oikeu­den­mu­kai­sem­pi tapa käsi­tel­lä pet­tu­rei­ta oli­si hei­dän sito­mi­sen­sa ja sen jäl­keen kidut­ta­mi­sen­sa kuu­mil­la rau­doil­la, hapoil­la, pis­tä­vil­lä ja pure­vil­la hyön­tei­sil­lä, huul­ten viil­te­lyl­lä, neu­lo­jen työn­tä­mi­sel­lä kyn­sien alle, kyn­sien repi­mi­sel­lä, sen jäl­keen sor­mien ja var­pai­den repi­mi­sel­lä, sit­ten käsien ja jal­ko­jen, sit­ten kyy­när­var­sien ja sää­rien, sit­ten olka­var­sien ja rei­si­lui­den repi­mi­sel­lä. Ja sen jäl­keen käy­täi­siin sukue­lin­ten kimp­puun. Mut­ta nyt minä eksyn aiheesta.

  11. #2958. Tiistai, 12. heinäkuuta 2005 klo 9.30.37, kirjoittanut Saara.
    Saara

    “Jos­ta pää­sem­me­kin takai­sin alku­pe­räi­seen tee­sii­ni: tyy­pil­lä, jon­ka mus­ta­suk­kai­set pelot osoit­tau­tu­vat todek­si kun kump­pa­ni tun­nus­taa pet­tä­neen­sä, on minus­ta täy­si oikeus (vrt. into­hi­mo­ri­kos) toteut­taa sen herät­tä­mät impuls­sit, mukaan­lu­kien murha.”

    Heh­heh, jo on itse­ra­kas aja­tus, että joku toi­nen oli­si ole­mas­sa pel­käs­tään sinua var­ten. Ja jos niin ei ole ikui­ses­ti, sen toi­sen voi­kin sit­ten murhata.

  12. #2959. Tiistai, 12. heinäkuuta 2005 klo 12.17.05, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Saa­ra: Ei täs­sä ole kyse aja­tuk­sis­ta vaan tun­teis­ta, teois­ta ja var­sin­kin tun­teis­ta seu­raa­vis­ta teoista.

  13. #2960. Tiistai, 12. heinäkuuta 2005 klo 23.21.41, kirjoittanut Saara.
    Saara

    Ihmi­sel­lä on käsit­tääk­se­ni molem­mat, sekä jär­ki että tunteet.

  14. #2961. Torstai, 21. heinäkuuta 2005 klo 18.24.48, kirjoittanut Carmabal.
    Carmabal

    Viha voi olla äärim­mäi­sen puh­dis­ta­va tun­ne, mut­ta en minä­kään mil­lään taval­la suo­sit­te­le sitä, että pur­kai­si mus­ta­suk­kai­suu­den tun­teen­sa sit­ten tap­pa­mal­la se, joka pet­ti. Ei se sitä kipua sii­tä tapah­tu­nees­ta kyl­lä paran­na - olen aivan varma.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.