Nyt meil­lä on tääl­lä kokoel­ma rat­ki­rie­muk­kai­ta ruot­sa­lais­vit­se­jä! Kokoel­man ins­pi­raa­tio­na oli yli­kons­taa­pe­li Ilpo Liik­ka­sen sut­kau­tus ruot­sa­lais­vit­seis­tä. #

- Ket­kä ovat maa­il­man suu­rim­mat opti­mis­tit?
- Ruot­sa­lai­set. He leik­kaa­vat hie­man itses­tään, ennen­kuin he tie­tä­vät, kuin­ka suu­ri sii­tä tulee! #

- Kuin­ka ruot­sa­lai­sen saa hul­luk­si?
- Lait­taa hänet pyö­re­ään huo­nee­seen ja sanoo, että yhdes­sä nur­kas­sa on por­saan­pais­tia. #

- Kuin­ka mon­ta ruot­sa­lais­ta osal­lis­tui Ber­lii­nin olym­pia­lai­siin 1936?
- 40.000. 20.000 juok­su­ra­taan ja 20.000 olym­pia­tu­leen. #

- Kuin­ka mon­ta ruot­sa­lais­ta saa­daan mah­tu­maan kupla­volk­ka­riin?
- 55. Kak­si eteen, kol­me taak­se ja loput tuh­ka­kup­piin. #

- Mik­si ruot­sa­lai­set eivät syö sian­li­haa?
- Eivät he sen­tään kan­ni­baa­le­ja ole! #

- Mik­si ruot­sa­lai­set vael­si­vat erä­maas­sa nel­jä­kym­men­tä vuot­ta?
- Joku oli hukan­nut koli­kon. #

- Mik­si ruot­sa­lai­sil­la on iso nenä?
- Ilma ei mak­sa mitään. #

- Mik­si ruot­sa­lai­sil­la on niin har­voin rikos­re­kis­te­ri?
- Kos­ka rikos ei kan­na­ta. #

- Mik­si ruot­sa­lai­sil­la on niin pit­kä nenä?
- Ilma on ilmais­ta. #

- Mik­si ruot­sa­lai­sil­la on niin pit­kä nenä?
- Kun Mår­ten veti nii­tä nenäs­tä 40 vuot­ta pit­kin Sii­nain erä­maa­ta. #

- Mik­si kut­su­taan ympä­ri­leik­kaa­mat­to­mia ruot­sa­lais­lap­sia?
- Tytöik­si. #

- Mikä on ruot­sa­lai­nen dilem­ma?
- Ilmais­ta kink­kua. #

- Mikä on ruot­sa­lais­ten lem­piur­hei­lu­la­ji?
- Sadan met­rin säh­kö­ai­dat. #

- Mikä on ruot­sa­lais­ten pyhä kir­ja?
- Uuni Tes­ta­ment­ti. #

- Mikä on ruot­sa­lais­ten suo­sik­kie­lo­ku­va?
- Kaa­sua, komi­saa­rio Pal­mu. #

- Mikä on maa­il­man ohuin kir­ja?
- Ruot­sa­lai­nen lii­ke­mie­se­tiik­ka. #

- Mikä tekee ruot­sa­lai­set hul­luk­si?
- Ilmai­nen kink­ku. #

- Mil­lai­nen on ruot­sa­lai­nen esi­leik­ki?
- Käyn­ti kul­ta­kau­pas­sa. #

- Mil­lai­nen on ruot­sa­lai­nen esi­leik­ki?
- Puo­li tun­tia rui­naa­mis­ta. #

- Min­kä nimi­nen on ruot­sa­lais­nuor­ten tek­no­dis­ko?
- Kirk Go-Go. #

- Mis­tä tie­de­tään, että Jee­sus oli ruot­sa­lai­nen?
- Sii­tä että hän asui van­hem­pien­sa luo­na vie­lä kol­me­kymp­pi­se­nä, oli isän­sä töis­sä, hänen äitin­sä piti hän­tä juma­la­na ja hän itse kuvit­te­li äitin­sä ole­van neit­syt. #

- Mis­tä tun­tee ruot­sa­lai­sen namuse­dän?
- Hän sanoo: “Hei pik­kui­nen, haluai­sit­ko ostaa kar­kin?” #

- Miten mah­tuu 30 ruot­sa­lais­ta kupla­volk­ka­riin?
- Kak­si eteen, kol­me taak­se ja 25 tuh­ka­kup­piin. #

- Miten syn­tyi lim­bo­tans­si?
- Sen kek­si­vät ruot­sa­lai­set, kun rau­ta­tie­a­se­mien WC:t muut­tui­vat mak­sul­li­sik­si. #

- Mit­kä ovat ruot­sa­lais­ten lem­pi­leh­tiä?
- Avo­tak­ka ja Koti­lie­si. #

- Mit­kä ovat ruot­sa­lais­ten lem­pi­lei­kit?
- Vii­mei­nen pari uunis­ta ulos ja polt­to­pal­lo. #

- Mitä eroa on jou­lu­pu­kil­la ja ruot­sa­lai­sel­la?
- Jou­lu­puk­ki menee savu­pii­pus­ta sisään ja ulos, mut­ta ruot­sa­lai­nen vain ulos. #

- Mitä eroa on ruot­sa­lai­sel­la ja kak­ku­poh­jal­la?
- Kak­ku­poh­ja ei rääy kun sen työn­tää uuniin. #

- Mitä eroa on kato­li­sel­la vai­mol­la ja ruot­sa­lai­sel­la vai­mol­la?
- Kato­li­sel­la vai­mol­la orgas­mit ovat aito­ja ja jalo­ki­vet vää­ren­net­ty­jä. #

- Mitä Jee­sus sanoi ruot­sa­lai­sil­le kun hänet ris­tiin­nau­lit­tiin?
- Hei jät­kät, pun­tit taso­te­taan vuon­na 1940! #

- Mitä ruot­sa­lai­nen sanoo uima­hal­lis­sa?
- Kloo­ria, kloo­ria, hal­le­lu­jaa! #

- Mitä ruot­sa­lai­set huu­ta­vat bus­sin­kul­jet­ta­jal­le?
- Lisää kaa­sua! #

- Mitä ruot­sa­lai­set teke­vät, kun heil­le tulee kyl­mä?
- He istu­vat kynt­ti­län ympä­ril­lä.
- Entä mitä ruot­sa­lai­set teke­vät, kun heil­le tulee todel­la kyl­mä?
- He sytyt­tä­vät kynt­ti­län. #

- Mitä kak­si ruot­sa­lais­ta sanoi, kun he tör­mä­si­vät toi­siin­sa las­ket­te­lu­rin­tees­sä?
- Sla­lom. #

- Mitä leik­kiä ruot­sa­lai­set leik­ki­vät mie­lel­lään?
- Vii­mei­nen pari uunis­ta ulos. #

- Mitä tapah­tuu, jos ruot­sa­lai­nen, jol­la on erek­tio tör­mää sei­nään?
- Nenä mur­tuu. #

- Mon­ta­ko ruot­sa­lais­ta lii­ke­mies­tä tar­vi­taan vaih­ta­maan lamp­pu?
- Kak­si. Yksi ostaa uuden huo­mat­ta­val­la alen­nuk­sel­la ja toi­nen myy van­han hyväl­lä voi­tol­la. #

Ame­rik­ka­lai­nen, aasia­lai­nen, puo­la­lai­nen ja ruot­sa­lai­nen istui­vat ravin­to­las­sa viet­tä­mäs­sä iltaa. Hei­dän pöy­tään­sä tup­pau­tui haas­tat­te­lu­tut­ki­muk­sen teki­jä.
- Anteek­si, mut­ta voi­sit­te­ko ker­toa mie­li­pi­teen­ne elin­tar­vi­ke­pu­las­ta?
- Olen pahoil­la­ni, mut­ta en ymmär­rä, mitä tar­koi­tat­te pulal­la, sanoi ame­rik­ka­lai­nen.
- Mikä on elin­tar­vi­ke? kum­mas­te­li puo­les­taan aasia­lai­nen?
- Mie­li­pi­de? Mikä se on? kysyi taas puo­la­lai­nen.
- Mitä tar­koit­taa anteek­si? ihmet­te­li ruot­sa­lai­nen. #

Erääl­lä ruot­sa­lais­per­heel­lä oli kak­si todel­la kuri­ton­ta poi­kaa. Kun van­hem­mat eivät enää mah­ta­neet pojil­le mitään, päät­ti­vät he lähet­tää nämä papin puhut­te­luun. Pap­pi otti pojat vas­taan yksi­tel­len. Ensin nuo­rem­pi pojis­ta meni papin huo­nee­seen. Tämä pis­ti pojan sei­so­maan nurk­kaan ja kysyi täl­tä:
- Mis­sä on juma­la?
Poi­ka ei sano­nut mitään, kat­se­li vain ympä­ril­leen. Pap­pi astui lähem­mäk­si, osoit­ti poi­kaa sor­mel­la ja sanoi kovem­mal­la äänel­lä:
- Mis­sä on juma­la?
Tähän­kään poi­ka ei rea­goi­nut, pälyi­li vain hie­man huo­les­tu­nee­na ympä­ril­leen. Sil­loin pap­pi tuli aivan pojan eteen ja jyli­si:
- MISSÄ ON juma­lA?
Sil­loin poi­ka ryn­tä­si ulos huo­nees­ta, kis­koi vel­jen­sä ulos 3 ja kuis­ka­si täl­le:
- Nyt me olem­me todel­la pulas­sa.
- Miten niin? Aina­han me olem­me kai­kes­ta sel­vin­neet, veli ihmet­te­li.
- Ei, nyt ollaan ihan oikeas­ti lie­mes­sä! juma­la on kadon­nut ja mei­tä epäil­lään sii­tä­kin. #

Jens, Jens! Joku tekee vai­mol­le­si tem­put hal­ko­pi­non pääl­lä! huusi ruot­sa­lai­nen toi­sel­le.
- Kum­man pinon? Oikea vai vasen?
- Vasem­man pinon pääl­lä!
- Ei ole minun pino­ni, minun on oikea… #

- Hei Urpo! Sinun uusi tum­ma vai­mo­si näyt­tää tosi upeal­ta. Onko hän ruot­sa­lai­nen?
- Joo. Me men­tiin nai­mi­siin kym­me­nen päi­vää sit­ten. On näet niin, että jokin aika sit­ten lää­kä­ri lupa­si minul­le kuusi kuu­kaut­ta elin­ai­kaa, ja hän huo­ma­si heti masen­tu­mi­se­ni. Niin­pä hän sanoi minul­le: Älä ole huo­lis­sa­si Urpo, mene nai­mi­siin ruot­sa­lai­sen kans­sa, ja huo­maat kuin­ka tämä kuusi kuu­kaut­ta tun­tuu loput­to­mal­ta. #

Her­ra oli luo­nut kym­me­nen käs­kyä ja yrit­ti saa­da eri kan­sat hyväk­sy­mään ne. Aluk­si hän tar­jo­si ita­lia­lai­sil­le käs­kyä “Älä tapa”. Het­ken kes­kus­tel­tu­aan ita­lia­lai­set tote­si­vat:
- Ei tule kuu­loon­kaan. Kan­sal­li­seen eri­kois­luon­tee­seem­me kuu­luu mafia, ja mitä sii­tä tuli­si, jos tot­te­li­sim­me mois­ta käs­kyä.
Seu­raa­vak­si Her­ra meni Rans­kaan ja yrit­ti kau­pa­ta rans­ka­lai­sil­le käs­kyä “Älä tee huo­rin”. Rans­ka­lai­set neu­vot­te­li­vat asias­ta ja sanoi­vat:
- Ei tule kuu­loon­kaan. Miten voim­me pitää yllä mai­net­tam­me maa­il­man suu­rim­pi­na rakas­ta­ji­na ja eroot­ti­sim­pa­na kan­sa­kun­ta­na, jos nou­da­tam­me mois­ta käs­kyä.
Sit­ten Her­ra meni Venä­jäl­le ja yrit­ti saa­da venä­läi­set nou­dat­ta­maan käs­kyä “Älä varas­ta”. Koko kan­sa alkoi huu­taa suo­raa huu­toa:
- Ei tule kuu­loon­kaan. Mil­lä me eläi­sim­me, jos nou­da­tam­me tuol­lais­ta käs­kyä, kun pal­kat ja eläk­keet mak­se­taan mil­loin sat­tuu?
Sit­ten Her­ra meni masen­tu­nee­na ruot­sa­lais­ten luo ja sanoi:
- Voit­te vali­ta ihan min­kä käs­kyn haluat­te ja mikä teil­le par­hai­ten sopii.
Ruot­sa­lai­set neu­vot­te­li­vat vähän aikaa. Sit­ten hei­dän puhe­mie­hen­sä astui esiin ja kysyi:
- Mikä on käs­ky­jen kap­pa­le­hin­ta?
- Ne ovat ilmai­sia, Her­ra vas­ta­si.
- Hyvä. Sit­ten otam­me ne kaik­ki, ruot­sa­lais­ten puhe­mies sanoi. #

Irlan­ti­lai­nen ja ruot­sa­lai­nen oli­vat teh­neet kaup­po­ja. Nyt irlan­ti­lai­nen tah­toi rahaa tava­rois­taan. Neu­vot­te­lua kes­ti, mut­ta lopul­ta ruot­sa­lai­nen lupau­tui anta­maan irlan­ti­lai­sel­le etuoi­keu­te­tun saa­ma­mie­hen ase­man. Irlan­ti­lai­nen sai läh­teä nii­ne hyvi­neen. Hän meni kotiin, ajat­te­li asi­aa ja meni seu­raa­va­na päi­vä­nä uudes­taan tapaa­maan ruot­sa­lais­ta.
- Seli­tä minul­le, mitä oikeas­taan tar­koit­taa etuoi­keu­tet­tu saa­ma­mies?
- Seli­tän­hän minä, vas­ta­si ruot­sa­lai­nen. Et saa mitään, mut­ta muut vel­ko­jat saa­vat tie­tää täs­tä vas­ta kah­den kuu­kau­den pääs­tä! #

Ruot­sa­lai­sen Bör­jen poi­ka oli Yhdys­val­lois­sa opis­ke­le­mas­sa. Erää­nä aamu­na hänel­tä tuli säh­ke:
- Olen men­nyt nai­mi­siin. Kos­ka tyt­tö ei halua ruot­sa­lais­ta mies­tä, kään­nyin kris­ti­tyk­si. Anteek­si isä.
Isä oli suun­nil­taan ja meni alt­ta­ril­le rukoi­le­maan ja voih­ki­maan:
- Voi Her­ra, poi­ka­ni on hylän­nyt uskon­ton­sa pääs­täk­seen jon­kun tytön housui­hin! Kuin­ka hän voi teh­dä niin?
Sil­loin tai­vaas­ta vas­ta­si ukko­sen ääni:
- Älä sure Bör­je. Minä tein itse samoin kuin poi­ka­si jo 2000 vuot­ta sit­ten. #

Ruot­sin hal­li­tus on suos­tu­nut myön­ny­tyk­siin pales­tii­na­lais­ky­sy­myk­ses­sä. Jopa itku­muu­ri suos­tu­taan jaka­maan pales­tii­na­lais­ten ja ruot­sa­lais­ten kes­ken. Ruot­sa­lai­set saa­vat muu­rin, pales­tii­na­lai­set itkun. #

Ita­lia­lai­nen äiti:
- Syö ruo­ka­si tai tapan sinut! Ruot­sa­lai­nen äiti:
- Syö ruo­ka­si tai tapan itse­ni! #

Jouk­ko ruot­sa­lai­sia odot­te­li kes­ki­tys­lei­ril­le mene­vää junaa toi­sen maa­il­man­so­dan aikai­ses­sa Sak­sas­sa. Odo­tus kat­ke­si, kun ylväs­ryh­ti­nen SS-evers­ti mars­si pai­kal­le ja ryh­tyi puhu­maan:
- Siat, te saas­tat! Minul­la on teil­le sekä hyvä että huo­no uuti­nen. Hyvä on se, että vain osa teis­tä jou­tuu Auschwitziin, osa pää­see Ber­lii­niin. Ja huo­no uuti­nen on se, että teis­tä jou­tuu alao­sa Auschwitziin, ylä­osa vie­dään Ber­lii­niin! #

Jouk­ko Roma­nian ruot­sa­lai­sia oli kut­sut­tu kor­kean hal­li­tus­vi­ran­omai­sen eteen.
- On sii­vo­ton­ta, mitä Ame­ri­kan ruot­sa­lai­set puhu­vat olois­tam­me! Sii­tä on teh­tä­vä lop­pu. Tei­dän on kir­joi­tet­ta­va uskon­vel­jil­len­ne Yhdys­val­toi­hin, että te ja muut ruot­sa­lai­set tääl­lä voit­te hyvin, että tääl­lä kaik­ki on hyvin, lois­ta­vas­ti. Ymmär­rät­te­kö? Ymmär­si­vät­hän ruot­sa­lai­set. He laa­ti­vat kir­jeen, jos­sa kehui­vat olo­jan­sa maas­ta tai­vaa­seen.
- Emme tar­vit­se yhtään mitään, meil­lä on kaik­kea. Mut­ta jos mie­lit­te jota­kin lähet­tää, lähet­tä­kää soke­ria ja kynt­ti­löi­tä!
Tämä kir­je annet­tiin kor­kean vir­ka­mie­hen luet­ta­vak­si.
- Mitä hit­toa te tar­koi­tat­te ker­jää­mäl­lä soke­ria ja kynt­ti­löi­tä? ärjyi vir­ka­mies.
- Kat­so­han, tove­ri, jos sanom­me, että kaik­ki on tavat­to­man hyvin, uskon­vel­jem­me Ame­ri­kas­sa eivät usko mei­tä! selit­ti eräs ruot­sa­lai­sis­ta.
- Tjaah, tuo­han tun­tuu uskot­ta­val­ta… Hyvä, lähet­tä­kää kir­je…
Ame­ri­kan ruot­sa­lai­set sai­vat kir­jeen. Sen sisäl­töä mie­tit­tiin ja muu­an pap­pi sanoi:
- He kir­joit­ta­vat tar­vit­se­van­sa soke­ria ja kynt­ti­löi­tä… Se tar­koit­taa, että he elä­vät kat­ke­ruu­des­sa ja pimey­des­sä… #

Junas­sa nuo­ri mies kysyy van­hem­mal­ta ruot­sa­lai­sel­ta kel­lon­ai­kaa. Tämä ei vas­taa, vaik­ka hänen ran­tees­saan näkyy kul­ta­kel­lo. Nuo­ru­kai­nen kysyy kovem­mal­la äänel­lä. Van­hus ei vas­taa vie­lä­kään. Vas­ta kol­man­nel­la ker­ral­la mies suos­tuu ker­to­maan kel­lon­ajan.
- Mik­si se kes­ti niin kau­an?
- Kuul­kaa­han, nuo­ri­mies. Jos me jou­dum­me puhei­siin kes­ke­näm­me, me ystä­vys­tym­me. Jos ystä­vys­tym­me, pääs­tyäm­me Wie­niin minä pyy­dän sinua meil­le päi­väl­li­sel­le. Jos tulet meil­le päi­väl­li­sel­le, tapaat kau­niin tyt­tä­re­ni. Jos tapaat tyt­tä­re­ni, te rakas­tut­te. Jos rakas­tut­te toi­siin­ne, haluat­te nai­mi­siin. Ja minä en halua vävyä jol­la ei ole edes kel­loa! #

Ruot­sa­lai­nen ase­kaup­pias myi Irlan­nin polii­sil­le luo­din­kes­tä­viä lii­ve­jä. Saa­dak­seen lii­vit kau­pak­si, hän lupa­si niil­le takuun. Hän ilmoit­ti:
- Jokai­nen käyt­tä­jä, joka voi tode­ta, ettei­vät lii­vit toi­mi­neet, voi hakea minul­ta Dubli­nis­ta rahat takai­sin. #

Ruot­sa­lai­nen ja ara­bi istui­vat vie­rei­sil­lä pai­koil­la len­to­ko­nees­sa. Ruot­sa­lai­nen kysäi­si:
- Anteek­si, voi­sit­te­ko hakea minul­le lasil­li­sen tuo­re­me­hua. Tääl­tä ikku­na­pai­kal­ta on niin vai­kea pääs­tä liik­keel­le.
Ara­bi toteut­ti pyyn­nön. Kos­ka hän oli rii­su­nut ken­kän­sä mat­kan ajak­si, ruot­sa­lai­nen syl­käi­si nii­hin hänen pois­saol­les­saan. Vas­ta kun len­to­ko­ne las­keu­tui ja ara­bi lait­toi ken­kiä jal­kaan­sa, hän huo­ma­si, mitä ruot­sa­lai­nen oli teh­nyt. Hän purs­kah­ti valit­ta­maan:
- Voi, mil­loin tämä kau­hea viha oikein lop­puu? Tap­pa­mi­nen, mel­la­kat, sala­mur­hat, inti­fa­da, ter­ro­ris­mi, pako­lais­lei­rit, len­to­ko­ne­kaap­pauk­set, ken­kiin syl­ke­mi­nen, tuo­re­me­huun kuse­mi­nen… #

Ruot­sa­lai­nen ja pales­tii­na­lai­nen omis­ti­vat yhdes­sä pik­ku­ti­lan. Pales­tii­na­lai­sen muut­taes­sa Jor­da­ni­aan piti omai­suus jakaa. Sitä oli yksi vuo­hi, leh­mä ja kana.
- Ota sinä kana, ja minä otan vuo­hen ja leh­män.
- Ei, en minä tuol­lai­seen voi suos­tua.
- No, ota sinä vuo­hi ja minä otan leh­män ja kanan.
- Ei.
- No, okei. Syö­dään leh­mä nyt, ja minä otan sit­ten vuo­hen.
- Ei, mut­ta jos­pa sinä otat vuo­hen, ja minä ja leh­mä otam­me kanan. #

Ruot­sa­lai­nen jou­lu­puk­ki tuli jou­lu­aat­to­na taloon ja kysyi:
- Onko talos­sa kilt­te­jä lap­sia, joil­la oli­si varaa ostaa lah­jo­ja? #

Ruot­sa­lai­nen lii­na­vaa­te­kaup­pias meni Ku Klux-klaa­nin kokouk­seen. Klaa­ni­lai­set sanoi­vat:
- Ei me tän­ne ruot­sa­lai­sia huo­li­ta!
- En minä ole­kaan kiin­nos­tu­nut klaa­nis­tan­ne vaan sii­tä, mis­tä te han­kit­te hup­pun­ne. #

Ruot­sa­lai­nen mies meni Tuk­hol­mas­sa rää­tä­liin ja halusi erit­täin kireät housut.
- Haluan housut, jot­ka ovat niin kireät, että niis­tä näkyy suku­puo­le­ni, mies ilmoit­taa.
Muu­ta­man vii­kon pääs­tä housut ovat val­miit, ja mies menee sovit­ta­maan nii­tä. Hän ei kui­ten­kaan ole aivan tyy­ty­väi­nen ja sanoo rää­tä­lil­le:
- Näi­den­hän piti olla niin kireät, että niis­tä näkyy suku­puo­le­ni!
- Kuul­kaas hyvä her­ra, rää­tä­li sanoo hie­man louk­kaan­tu­nee­na, jos housut oli­si­vat vie­lä kireäm­mät, niis­tä näkyi­si myös uskon­ton­ne. #

Ruot­sa­lai­nen sopeu­tu­mi­ses­ta Neu­vos­to­liit­toon: Jos et kuo­le, totut kyl­lä sii­hen. Tai jos et totu, kuo­let kyl­lä. #

Ruot­sa­lai­nen vai­kean pul­man edes­sä: Ilmais­ta por­sas­ta! #

Ruot­sa­lais­poi­ka istui junan ravin­to­la­vau­nus­sa. Äkkiä eräs huma­li­kas alkoi rähis­tä, että kaik­ki ruot­sa­lai­set pitäi­si tap­paa.
- Min­kä ihmeen takia? poi­ka kysyi.
- No, kun ne tap­poi­vat Jee­suk­sen.
- Mut­ta sii­tä­hän on jo 2000 vuot­ta.
- Niin, mut­ta kun mä kuu­lin sii­tä vas­ta eilen! #

Ruot­sa­lai­ses­sa kou­lus­sa ope­tet­tiin jouk­ko-oppia. Opet­ta­ja teki tau­lul­le las­kue­si­mer­kin ja kysyi lopuk­si:
- Staf­fan, jos kaup­pias saa täs­tä kau­pas­ta voit­toa nel­jä pro­sent­tia, niin pal­jon­ko se on?
Pik­ku Staf­fan vas­ta­si:
- Nel­jä pro­sent­tia mis­tä tahan­sa kau­pas­ta ei ole pal­jon mitään. #

Ruot­sa­lai­ses­sa kou­lus­sa opet­ta­ja kysyi pik­ku-Mikae­lil­ta:
- Jos sinul­la on kah­dek­san pen­niä ja mene­tät niis­tä kol­me, niin mitä sinul­le jää?
- Vii­si pen­niä ja koko suvun hal­vek­sun­ta. #

Ruot­sa­lais­poi­ka menee isän­sä luo ja kysyy:
- Saan­ko lai­na­ta sinul­ta 50 mark­kaa?
- Nel­jä­kym­men­tä mark­kaa! Mihin ihmee­seen tar­vit­set kol­mea­kym­men­tä mark­kaa? Ei minul­la ole kah­ta­kym­men­tä mark­kaa! #

Ruot­sa­lais­poi­ka osoit­tau­tui kou­lus­sa tosi häi­ri­kök­si. Hän sai pot­kut kai­kis­ta kou­luis­ta, joi­hin hänen van­hem­pan­sa vei­vät hänet: kan­sa­kou­lus­ta, ruot­sa­lai­ses­ta kou­lus­ta, jopa soti­las­kou­lus­ta. Lopul­ta epä­toi­voi­set van­hem­mat lait­toi­vat lap­sen­sa kato­li­seen kou­luun. Kaik­ki alkoi sujua hyvin! Pojas­ta tuli vähi­tel­len suo­ras­taan mal­liop­pi­las. Lopul­ta häm­men­ty­nyt äiti kysyi lap­sel­taan:
- Kuu­le, min­kä takia sinä olit hir­veä häi­rik­kö niis­sä muis­sa kou­luis­sa, mut­ta kato­li­ses­sa kuin pik­ku enke­li?
- No, tota, heti kun mä menin sisään tähän vii­mei­seen kou­luun, niin ensim­mäi­sek­si mä näin kuvan häis­käs­tä, joka oli nau­lat­tu ris­til­le! Mä vähän hät­käh­din ja arve­lin, että nää tyy­pit on tosis­saan! #

Ruot­sa­lais­seu­rue meni ravin­to­laan. He päät­ti­vät ruo­ka­lis­taa tut­kail­tu­aan antaa perik­si ute­liai­suu­den kiusauk­sel­le. He tila­si­vat koko­nai­se­na pais­te­tun por­saan, joka oli koris­tet­tu ome­noil­la. Jon­kin ajan kulut­tua ruo­ka tuo­tiin hei­dän pöy­tään­sä. Sii­nä samas­sa kun kupu oli nos­tet­tu ruo­ka­tar­jot­ti­men yltä, huo­ma­si­vat he kau­huk­seen pap­pin­sa istu­van vie­rei­ses­sä pöy­däs­sä. Nok­ke­lin heis­tä ehät­ti sano­maan:
- Voi hyvä tava­ton! Emme­hän me voi­neet tie­tää, että tääl­lä lai­te­taan pais­te­tut ome­nat tar­jol­le täl­lä taval­la! #

Kak­si ruot­sa­lais­ta kes­kus­te­li kom­mu­nis­ti­maas­sa:
- Kuu­le, kyl­lä sinä olet vää­räs­sä aina vali­tel­les­sa­si ja par­ja­tes­sa­si nykyi­siä olo­ja. Ajat­te­les: ennen, kun sinä ostit huo­ne­ka­lu­ja, kuka sai rahat? Kapi­ta­lis­ti! Ja kun sinä ostit vaat­tei­ta, kuka sai rahat? Kapi­ta­lis­ti!
- Ohhoh! Mut­ta nykyi­sin…
- Nykyi­sin kun sinä myyt huo­ne­ka­lu­ja­si, niin kuka saa rahat? Sinä! Ja kun sinä myyt puki­mia­si, niin kuka saa rahat? Sinä, vain sinä! #

Kak­si ruot­sa­lais­ta pyr­ki tai­vaa­seen. Tai­vaan kul­ta­por­teil­la he tapa­si­vat pyhän Pie­ta­rin. Ruot­sa­lai­set ilmoit­ti­vat tah­to­van­sa tai­vaa­seen, mut­ta pyhä Pie­ta­ri sanoi tylys­ti, että kos­ka he oli­vat ruot­sa­lai­sia, niin asia ei vain nyt käy. Pie­ta­ri läh­ti por­til­ta ja tapa­si Jee­suk­sen, jol­le hän ylpeä­nä ker­toi kään­nyt­tä­neen­sä kak­si ruot­sa­lais­ta tai­vaan kul­ta­por­teil­ta. Jee­sus kat­soi Pie­ta­riin ja sanoi:
- Minä­hän olen opet­ta­nut lau­peut­ta ja anteek­sian­toa. Käy heti hake­mas­sa ne ruot­sa­lai­set takai­sin!
Pie­ta­ri läh­ti juok­su­jal­kaa takai­sin por­til­le, pala­si muu­ta­man minuu­tin kulut­tua Jee­suk­sen luo ja sanoi:
- Ne ovat kadon­neet!
- Ne ruot­sa­lai­set vai? kysyi Jee­sus.
- Kyl­lä ja tai­vaan kul­ta­por­tit myös. #

Kak­si Odes­san ruot­sa­lais­ta tapa­si toi­sen­sa. Van­hem­pi sanoi nuo­rem­mal­le:
- Johan, sinul­la on kuu­lem­ma veli Ruot­sis­sa. Mik­set ole kos­kaan ker­to­nut, että sinul­la on suku­lai­sia ulko­mail­la?
- Ulko­mail­la, eihän minun vel­je­ni asu ulko­mail­la. Minä asun ulko­mail­la! #

Kak­si pik­ku­poi­kaa on Göte­bor­gis­sa pis­sal­la sei­nän vie­res­sä. Toi­nen vil­kai­see kave­ri­aan ja sanoo:
- Sinua­han ei ole vie­lä ympä­ri­lei­kat­tu!
- Ei ole­kaan, toi­nen vas­taa. Isä ei näet ole vie­lä päät­tä­nyt, jääm­me­kö me tän­ne. #

Kato­li­nen pap­pi, lute­ri­lai­nen teo­lo­gi ja ruot­sa­lai­nen pap­pi kes­kus­te­li­vat sii­tä, mil­loin elä­mä alkaa. Kato­li­nen pap­pi sanoi:
- Elä­mä alkaa hedel­möi­tys­het­kel­lä. Täl­löin juma­la istut­taa sie­lun ja elä­män kipi­nän siki­öön.
Lute­ri­lai­nen teo­lo­gi jat­koi:
- Me uskom­me, että elä­mä alkaa syn­ty­mäs­tä, kos­ka sil­loin vau­vas­ta tulee itse­näi­nen yksi­lö ja se kyke­nee teke­mään omia pää­tök­si­ään ja alkaa oppia syn­nis­tä.
Pap­pi pudis­te­li pää­tään ja sanoi:
- Te olet­te molem­mat vää­räs­sä. Elä­mä alkaa, kun lap­set ovat val­mis­tu­neet ammat­tiin ja muut­ta­neet pois kotoa. #

Kol­me ruot­sa­lai­säi­tiä New Yor­kin Cent­ral Par­kis­sa:
- Poi­ka­ni asuu Flo­ri­das­sa ja kir­joit­taa minul­le joka päi­vä, kehai­see yksi.
- Minun poi­ka­ni asuu Euroo­pas­sa ja soit­taa minul­le joka päi­vä, ylis­tää toi­nen.
- Minun poi­ka­ni käy Man­hat­ta­nin kal­leim­mal­la psy­ko­te­ra­peu­til­la. Ja kenes­tä hän siel­lä puhuu? Minus­ta vain! #

Len­to­ko­ne menet­ti kor­keut­taan. Len­tä­jä kuu­lut­ti:
- Mei­dän on keven­net­tä­vä painoa!
Rans­ka­lai­nen käve­lee ovel­le, huu­taa “Vive la France!” ja hyp­pää. Englan­ti­lai­nen ei halua olla rans­ka­lais­ta huo­nom­pi vaan käve­lee ovel­le, huu­taa “God Save the Queen!” ja hyp­pää. Mut­ta sekään ei rii­tä. Len­tä­jän jat­kaes­sa vaa­ti­muk­si­aan ame­rik­ka­lai­nen nousee, hei­lut­te­lee sete­li­tuk­koa ja sanoo:
- Mak­san nämä rahat sil­le, joka hyp­pää puo­les­ta­ni!
Puo­la­lai­nen nousee, muti­see “mehän täs­sä aina jou­dum­me kär­si­mään” ja ottaa tar­jouk­sen vas­taan. Kun hän on ovel­la, ruot­sa­lai­nen sanoo hänel­le nopeas­ti:
- Kuu­le, minä voin säi­lyt­tää raho­ja­si sil­lä aikaa kun sinä hyp­päät. #

Mat­hias Svart ja Anders Gul­berg tapa­si­vat Hit­le­rin Sak­sas­sa. He oli­vat molem­mat men­neet aikoi­naan nai­mi­siin arja­lai­sen nai­sen kans­sa.
- Tämä alkaa käy­dä kiusal­li­sek­si. Vai­mo­ni puhuu nykyi­sin vain ensim­mäi­ses­tä avio­mie­hes­tään, joka oli arja­lai­nen.
- Mitäs tuo. Minun haas­te­lee vain tule­vas­ta avio­mies­tään, joka on kan­sal­lis­so­sia­lis­ti. #

Mat­hias käve­lee kol­man­nen val­ta­kun­nan alkuai­koi­na kadul­la ja lähes­tyy jää­te­lö­kaup­pias­ta. Tul­les­saan kojun vie­reen hän när­käs­tyk­sek­seen näkee kyl­tin: En myy ruot­sa­lai­sil­le!
- Minä­hän tun­nen sinut, Mat­hias sanoo jää­te­lö­kaup­pi­aal­le. Etkö sinä ole itse­kin ruot­sa­lai­nen, Anders Kyr­kos­ten?
- Kyl­lä olen, jää­te­lö­kaup­pias vas­taa.
- Etkö sinä sit­ten yhtään häpeä? Mat­hias sät­tii myy­jää. Ajat­te­le, mitä kaik­kea me olem­me saa­neet kär­siä ja nyt sinä itse kiel­täy­dyt myy­mäs­tä jää­te­löä ruot­sa­lai­sil­le!
Anders vil­kai­see ympä­ril­leen ja vas­taa kuis­kaa­mal­la toi­ses­ta suu­pie­les­tään:
- Et var­maan­kaan ole vie­lä mais­ta­nut tätä jää­te­löä? #

Nel­jä pap­pia väit­te­li nii­tyl­lä teo­lo­gi­sis­ta kysy­myk­sis­tä. Kun asias­ta ei pääs­ty yksi­mie­li­syy­teen, äänes­tet­tiin. Tulos oli 3-1. Vähem­mis­töön jää­nyt pap­pi sanoi:
- Omas­sa­tun­nos­sa­ni tie­dän ole­va­ni oikeas­sa. Niin­pä minä nyt rukoi­len Her­ral­ta jotain merk­kiä sii­tä.
Oitis aurin­gon eteen ilmes­tyi mus­ta pil­vi, joka ver­ho­si aurin­gon niin, että vain yksi valon­sä­de valai­si vähem­mis­töön jää­neen papin. Het­ken kulut­tua pil­vi haih­tui taas tyh­jään. Enem­mis­tö­pap­pien keu­la­mies kui­ten­kin vähek­syi tapah­tu­maa. Vähem­mis­tö­pap­pi rukoi­li:
- Oi Her­ra, anna minul­le voi­mak­kaam­pi merk­ki, että olen oikeas­sa.
Sii­nä samas­sa nousi val­ta­va uko­nil­ma. Sala­ma iski lähel­lä ole­vaan puu­hun. Sade kas­te­li kai­ken, pait­si merk­kiä pyy­tä­neen papin liti­mä­räk­si. Enem­mis­tön puhe­mies­pap­pi tote­si:
- Täl­lais­ta sattuu.
Vähem­mis­tö­pap­pi rukoi­li:
- Oi Her­ra, anna minul­le sel­lai­nen merk­ki, että nuo toi­set uskoisivat.
Sii­nä samas­sa tai­vas auke­ni. Näkyi val­ta­va, hui­kai­se­va valo ja huu­maa­van voi­ma­kas ääni sanoi:
- Hän on oikeas­sa!
Enem­mis­tö­pap­pi oli het­ken hil­jaa ja sanoi sit­ten:
- No, hyvä on: 3-2. #

Osta uusia Adolf-muro­ja. Joka pak­kauk­ses­sa vek­ku­li pik­ku ruot­sa­lais­nuk­ke. Kerää koko kes­ki­tys­lei­ri ja voi­ta mat­ka Auschwiziin. #

Pap­pi meni par­tu­riin, ja kun hiuk­set oli lei­kat­tu, hän kiit­ti ja kysyi par­tu­ril­ta pal­jon­ko työ mak­soi.
- Isä, te olet­te pyhä mies ja teet­te pal­jon hyvää. Talo tar­jo­aa tämän.
Pap­pi kiit­ti par­tu­ria ja pois­tui. Seu­raa­va­na aamu­na par­tu­rin tul­les­sa töi­hin por­tail­la oli kak­si­tois­ta kul­ta­ko­lik­koa. Par­tu­ri ihmet­te­li ja ilos­tui, ja jat­koi töi­tään hyväl­lä mie­lel­lä. Seu­raa­val­la vii­kol­la par­tu­riin tuli imaa­mi. Par­tu­ri trim­ma­si täl­tä par­ran ja tasoit­te­li hiuk­sia. Kun imaa­mi aikoi mak­saa, par­tu­ri sanoi:
- Ei, ei. Te olet­te hen­ki­nen joh­ta­ja ja kan­san mies. Vaik­ka en kuu­lu kirk­koon­ne, kun­nioi­tan työ­tän­ne ja vakau­mus­tan­ne, enkä voi ottaa teil­tä rahaa. Talo tar­jo­aa tämän.
Seu­raa­va­na aamu­na par­tu­rin tul­les­sa töi­hin por­tail­la oli kak­si­tois­ta rubii­nia. Par­tu­ri ihmet­te­li tätä, ja jat­koi työ­tän­sä iloi­ten hyväs­tä onnes­ta. Seu­raa­val­la vii­kol­la pap­pi tuli par­tu­riin. Myös täl­le par­tu­ri sanoi:
- Te olet­te oppi­nut ja vii­sas mies ja käy­tät­te vii­sau­ten­ne seu­ra­kun­tan­ne ja sen ihmis­ten hyväk­si. En voi pyy­tää teil­tä mak­sua. Talo tar­jo­aa tämän.
Seu­raa­va­na aamu­na par­tu­rin tul­les­sa töi­hin por­tail­la oli kak­si­tois­ta pap­pia odot­ta­mas­sa hius­ten­leik­kuu­ta. #

Pekin­gis­sä lii­ke­mat­kal­la ole­va ruot­sa­lai­nen saa kuul­la, että kau­pun­gis­sa on ruot­sa­lai­nen seu­ra­kun­ta. Hän pää­see tak­sil­la oike­aan osoit­tee­seen ja menee kirk­koon rukoi­le­maan, herät­täen pai­kal­lis­ten usko­vais­ten huo­mio­ta. Kii­na­lai­nen pap­pi aste­lee hänen luok­seen ja kysyy:
- Mitä te tääl­lä teet­te?
- Tot­ta­kai tulen kirk­koon aina kun vain mah­dol­lis­ta.
- Olet­te­ko te ruot­sa­lai­nen?
- Kyllä.
Kii­na­lai­nen pap­pi kur­tis­taa kul­mi­aan:
- Te ette näy­tä ruot­sa­lai­sel­ta. #

Pie­ta­ris­sa asui samas­sa talos­sa kris­tit­ty ja ruot­sa­lai­nen, ja he kinas­te­li­vat usein usko­n­asiois­ta. Ker­ran kris­tit­ty päät­ti teh­dä ruot­sa­lai­sel­le pal­ve­luk­sen ja pesi yöl­lä hänen aina likai­sen Ladan­sa. Seu­raa­va­na ilta­na hän kuu­li pihal­ta kit­kut­ta­vaa ään­tä ja näki ruot­sa­lai­sen kumar­tu­nee­na hänen auton­sa puo­leen. Kun kris­tit­ty meni auton­sa luo, ruot­sa­lai­nen sei­soi siel­lä rau­ta­sa­ha kädes­sä ja sanoi:
- Kun sinä ker­ran kas­toit minun auto­ni, pää­tin minä ympä­ri­lei­ka­ta sinun auto­si! #

Rikas ame­rik­ka­lai­nen kuk­ka­hat­tu meni kuol­leen kis­san­sa kans­sa papin luok­se ja pyy­si hän­tä siu­naa­maan ja hau­taa­maan kis­san.
- Hyvä rou­va, uskon­tom­me ei sal­li mei­dän hau­taa­van lem­mik­kie­läi­miä.
- Ja minä kun olin aja­tel­lut lah­joit­taa kir­kol­le vii­si­tu­hat­ta dol­la­ria.
- Hyvä rou­va, mik­set­te heti ker­to­nut kis­san­ne ole­van ruot­sa­lai­nen! #

Sii­nain erä­maas­ta on löy­det­ty van­ha per­ga­ment­ti, joka selit­tää sen, mik­si kym­me­nen käs­kyä kir­joi­tet­tiin kah­del­le kivi­tau­lul­le. Juma­la tar­jo­si nii­tä ensin erääl­le sak­sa­lai­sel­le turis­ti­ryh­mäl­le. Turis­ti­ryh­mä kai­voi omat eväät lau­kus­taan, lukai­si läpi kym­me­nen käs­kyä ja he tote­si­vat:
- Ei käy, emme me nii­tä huo­li. Sii­nä­hän lukee, että älä tapa. Tap­pa­mi­nen on luon­nol­lis­ta. Se on arja­lai­sil­la kul­ke­nut vuo­si­sa­to­ja veren­pe­rin­tö­nä.
Seu­raa­vak­si juma­la tar­jo­si kym­men­tä käs­kyä rans­ka­lai­sel­le ryh­mäl­le. Ryh­mä kai­voi vii­ni­pul­lot lau­kus­taan ja lukai­si käs­kyt läpi. Ryh­män joh­ta­ja tuli kal­pea­na juma­lan luo ja sanoi:
- Ei käy, niis­sä­hän kiel­le­tään rakas­te­le­mi­nen. Rakas­te­le­mi­nen on kul­ke­nut tuhan­sia vuo­sia gal­lia­lais­ten veren­pe­rin­tö­nä. Madre, ei käy!
Seu­raa­vak­si tuli ruot­sa­lai­nen kaup­pa­rat­su pai­kal­le, ja juma­la tar­jo­si kym­men­tä käs­ky­ään hänel­le. Kaup­pa­rat­su lukai­si ensim­mäi­sen tau­lun ja kysyi juma­lal­ta:
- Mitä tau­lu mak­saa?
juma­la vas­ta­si, että tau­lu on ilmai­nen, jol­loin ruot­sa­lai­nen tote­si:
- Hyvä on, sii­hen hin­taan minä otan nii­tä kak­si! #

Sodan aika­na kak­si ruot­sa­lais­mies­tä pää­tyy sak­sa­lai­sen teloi­tus­komp­pa­nian eteen. Kun hei­dän sil­mil­leen ollaan lait­ta­mas­sa sidet­tä, toi­nen kiro­aa ja kiel­täy­tyy. Toi­nen kuis­kaa hädis­sään:
- Shh! Älä nyt aiheu­ta enää lisää vai­keuk­sia! #

Todis­teet sii­tä, että kris­tus oli ruot­sa­lai­nen:
- Hän asui van­hem­pien­sa kans­sa sii­hen asti, kun täyt­ti 33 vuot­ta.
- Hän työs­ken­te­li isän­sä kans­sa samas­sa yri­tyk­ses­sä.
- Hänen äitin­sä uskoi juma­laan. #

Toi­sen maa­il­man­so­dan aikaan oli ame­rik­ka­lais­jouk­ko­ja sijoi­tet­tu myös Poh­jois-Austra­li­aan. Tuki­koh­dan lähel­lä sijait­si vau­ras maa­ti­la, jon­ka les­ki­rou­va tun­si olon­sa yksi­näi­sek­si ja soit­ti tuki­koh­dan komen­ta­jal­le.
- Her­ra evers­ti, olkaa hyvä ja lähet­tä­kää kol­me yksi­näis­tä soti­las­ta päi­väl­lis­seu­rak­se­ni. Ei kui­ten­kaan ruot­sa­lai­sia, olkaa hyvä!
- Hyvä on, rou­va. Arvos­tam­me vie­raan­va­rai­suut­tan­ne.
Illan­koit­tees­sa rou­van ovel­le kopu­tet­tiin. Kyn­nyk­sel­lä sei­soi kol­me hii­len­mus­taa sota­mies­tä. Rou­va sai vai­voin sano­tuk­si:
- Tuo­ta… täs­sä täy­tyy olla jokin vää­rin­kä­si­tys…
- Ei, rou­va, mei­dän evers­ti Gulls­ten ei tee ereh­dyk­siä! #

Vaa­te­kaup­paa pitä­vä van­ha ruot­sa­lai­nen teki kuo­le­maa. Per­he oli kokoon­tu­nut hänen vuo­teen­sa ympä­ril­le. Van­hus ava­si äkkiä sil­män­sä ja kaik­ki tun­gek­si­vat lähem­mäk­si kuul­lak­seen, mitä papal­la oli sanot­ta­vaa:
- Onko mam­ma tääl­lä? van­ha kaup­pias sai vai­voin kysy­tyk­si.
- Kyl­lä, pap­pa.
- Onko tyt­tä­re­ni Sara tääl­lä?
- Kyl­lä, pap­pa.
- Onko poi­ka­ni Ing­mar tääl­lä?
- Kyl­lä, pap­pa.
- Onko poi­ka­ni Mår­ten tääl­lä?
- Kyl­lä, pap­pa.
- Ovat­ko miniä­ni ja vävy­ni tääl­lä?
- Kyl­lä, pap­pa.
Sil­loin ukko kohot­tau­tui rajus­ti istu­maan ja huusi:
- Kuka sit­ten pitää huol­ta kau­pas­ta! #

Van­ha her­ras­mies menee kato­li­seen kirk­koon tun­nus­ta­maan syn­tin­sä.
- Isä, olen 75-vuo­tias. Olen ollut nai­mi­sis­sa vii­si­kym­men­tä vuot­ta. Kaik­ki nämä vuo­det olen ollut uskol­li­nen vai­mol­le­ni, mut­ta eilen iskin pari­kymp­pi­sen tytön.
- Kos­ka olet vii­mek­si tun­nus­ta­nut syn­ti­si?
- En ole kos­kaan tun­nus­ta­nut syn­te­jä­ni. Olen ruot­sa­lai­nen.
- Mik­si sit­ten tulet kirk­koon ker­to­maan tämän minul­le?
- Minä ker­ron täs­tä kai­kil­le! #

Van­ha ruot­sa­lai­nen sanan­las­ku kuu­luu:
Kun näet sokean mie­hen, voit hyvin pot­kais­ta hän­tä. Mik­si sinun pitäi­si olla armol­li­sem­pi kuin juma­la? #

Van­ha ruot­sa­lais­mies käve­lee ran­nal­la pojan­poi­kan­sa kans­sa. Val­ta­va hyö­ky­aal­to pyyh­käi­see pojan­po­jan mereen. Van­hus pol­vis­tuu ran­nal­le ja huu­taa tai­vaa­seen:
- Hyvä juma­la, hän oli ainoa pojan­poi­ka­ni! Miten saa­tat teh­dä minul­le tämän?
Yhtäk­kiä hän huo­maa, että seu­raa­va aal­to heit­tää pojan­po­jan vahin­goit­tu­mat­to­ma­na ran­nal­le. Van­ha mies huu­taa tai­vaa­seen nyrk­kiä pui­den:
- Mitä sinä teit hänen hatul­leen? #

Van­hal­la ruot­sa­lai­sel­la mak­ka­ra­teh­tai­li­jal­la Ander­sil­la oli vain yksi peril­li­nen, poi­ka nimel­tä Håkan. Hän opis­ke­li filo­so­fi­aa ja ant­ro­po­lo­gi­aa Mos­ko­van yli­opis­tos­sa. Isä Anders oli jo mon­ta vuot­ta yrit­tä­nyt saa­da pojas­taan jat­ka­jaa, mut­ta huo­nol­la menes­tyk­sel­lä. Jäl­leen isä yrit­ti esi­tel­len samal­la täy­sin auto­maat­tis­ta lenk­ki­mak­ka­ra­ko­net­ta:
- Tämä on täy­sin auto­maat­ti­nen ja idioot­ti­var­ma kone, jota sinä­kin poi­ka­ni Håkan osaat käyt­tää! Se on näin help­poa. Kun työn­nät täs­tä pääs­tä aasin sisään, tulee tuol­ta pääs­tä val­mis mak­ka­ra ulos!
Poi­ka, filo­so­fi­nen snob­bai­li­ja, kek­si kysäis­tä:
- Mut­ta onko sinul­la, isä­uk­ko, myös sel­lai­nen kone, että kun sii­hen työn­tää lenk­kiä sisään, tulee toi­ses­ta pääs­tä aasi ulos?
- Kyl­lä, se on sinun äiti­si… #

“Ker­ro sii­tä ora­vas­ta. Sai­ko se panii­kit sut näh­des­sään? Ne saa­vat usko­mat­to­man tuhon aikaan saa­des­saan sisäl­lä panii­kit.” #

Veloe­nan pyyn­nös­tä muis­te­lin hiu­kan sitä ora­vaa. Se piris­ti, joten täs­sä ker­ron sii­tä ora­vas­ta. #

Se oli hupai­sa! Ihmet­te­lin, että mikä siel­lä olo­huo­nees­sa rapi­see. Aavis­te­lin vie­rai­ta, joten men­nä rymis­te­lin sin­ne vähän sii­hen mal­liin, etten aina­kaan yllät­tä­mään pää­si­si sitä ja säi­kyt­tä­mään pahan­päi­väi­ses­ti yllät­tä­mäl­lä vie­ras­ta­ni pahan­teos­sa. Se oli kui­ten­kin jo ilmei­ses­ti tul­lut sii­hen tulok­seen, ettei tääl­lä mitään ora­val­le kel­paa­vaa ollut­kaan, kun sei­soi par­vek­keen oven kyn­nyk­sel­lä läh­te­vän näköi­se­nä. Näh­ty­ään minut se kui­ten­kin kään­tyi vie­lä takai­sin ja jäi kat­se­le­maan, naa­mal­laan sel­lai­nen ilme, joka tun­tui sano­van, että “näin­kö tääl­lä oli huo­no pal­ve­lu eikä min­kään­lais­ta tar­jon­taa?” #

Minä sil­le sit­ten sanoin, että ei minul­la oikein tai­da olla sul­le mitään annet­ta­vaa, ja vaik­ka oli­si­kin, niin jos antai­sin, niin sinä­hän ramp­pai­sit sit­ten tääl­lä tuon tuos­ta­kin kyläs­sä. Tämän kuul­tu­aan se sit­ten astui kyn­nyk­sen yli par­vek­keen puo­lel­le, mut­ta jäi sit­ten vie­lä siel­tä­kin päl­lis­te­le­mään minun suun­taa­ni ikään kuin häm­mäs­ty­nee­nä sii­tä, että minä todel­la­kaan en aio antaa sil­le mitään. #

Sit­ten lai­toin sisem­män oven kiin­ni ja kat­se­lin sitä oven lasin läpi. Ja se kat­se­li takai­sin. #

Sit­ten jätin sen sin­ne, ja vas­ta sii­nä vai­hees­sa tajusin, että minul­la on näi­tä tilan­tei­ta var­ten kame­ra. Arvaa­pa vain oli­ko se enää siel­lä par­vek­keel­la päl­lis­te­le­mäs­sä, kun menin kame­ran kans­sa kat­so­maan. #

Hyväl­lä tuu­ril­la tuo saat­toi jää­dä web­ka­me­ra­ku­vaan noin minuu­tik­si tääl­lä sisäl­lä käp­päil­les­sään. #

Enkä minä sitä­kään tajun­nut ennen kuin minuut­tien kulut­tua. #

Ihmet­te­len, että oli­ko­han se oikeas­ti noin kesy, kun en minä tääl­lä kenen­kään ole näh­nyt noi­ta ruok­ki­van. Kyl­lä­hän ne tuos­sa pihal­la juok­se­vat ja par­vek­keel­le­kin ovat, pik­ku rämä­päät, ennen­kin kii­ven­neet, mut­ta että noin käyt­täy­tyi, min­kä aina­kin minä tul­kit­sin ker­jää­mi­sek­si. #

Mut­ta että sem­moi­nen oli se, ora­va. Has­su! #

Jaa­ha, ja juu­ri saa­mam­me tie­don mukaan kysees­sä onkin ollut, ei mitään sen vähem­pää, kuin yksi Sivus­tan vii­si­tois­ta­päi­sen toi­mi­tuk­sen jäse­nis­tä! Tuon kun oli­sin tien­nyt, niin oli­sin kyl­lä pyy­tä­nyt perem­mäl­le ja tar­jon­nut­kin jotain, ehdot­to­mas­ti. Ehkä jää­tee­tä. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]22:37[/klo] Ora­va on iden­ti­fioi­tu ollen tul­ne­vaik­se­nas Sivustasta![/muokkaus]
[/muokkaukset] #