marginaali

Toistuvia teemoja ahdistavissa unissani

#1467. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 10.27.55, kirjoittanut Jani.

  • kir­jas­tot
  • junat
  • luonn­ot­to­man kirk­kaat tal­vi­set aamupäivät
  • mum­mi­la (se alkuperäinen)

Näis­tä vain vii­mei­sen mer­ki­tys on minul­le sel­vä (luu­haan täl­lä sai­til­la suu­rim­man osan val­veil­lao­loa­jas­ta­ni, mut­ta tie­to­ko­neel­la en istu unis­sa juu­ri kos­kaan). #

Mitään sel­keäs­ti juo­nel­li­sia unia en ole näh­nyt taas pit­kään aikaan, tai kyen­nyt nii­tä herät­tyä­ni muis­ta­maan. #

 
•)) 4 kommenttia postaukselle Toistuvia teemoja ahdistavissa unissani. ↩
  1. #3504. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 19.48.07, kirjoittanut Sun äitis.
    Sun äitis

    Tulin täs­tä aika surulliseksi.
    Olen “tun­te­nut” sinut vuo­den ver­ran. Sinä aika­na minä­kin olen huo­man­nut, että asut aika tii­viis­ti sai­til­la­si. Koko ajan olen kuvi­tel­lut, että viih­dyt mum­mi­lan Mar­gi­naa­lis­sa (että olet Mar­gi­naa­lis­sa vähem­män ahdis­tu­nut kuin Kuol­lee­na syn­ty­nees­sä ja mitä nii­tä nyt oli).

    Ja nyt sit­ten ker­rot, että alku­pe­räi­seen mum­mi­laan liit­tyy ahdis­tus­ta, joka puh­ke­aa uniin.

    Panee miet­ti­mään, mikä sai sinut nimeä­mään tämän vir­tu­aa­li­ko­ti­si mummilaksi.

  2. #3505. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 20.14.45, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Ahaa, tämä kai­paa hie­man tar­ken­nus­ta. Nime­sin nimit­täin sait­ti­ni mum­mi­lak­si juu­ri sen vuok­si, että se oli lap­suu­des­sa­ni erään­lai­nen tur­va­sa­ta­ma ja paik­ka, jos­sa todel­la­kin viih­dyin ne vii­kon­lo­put ja kesät, jot­ka siel­lä vie­tin, ja jon­ne aina tilai­suu­den tul­len itse halusin men­nä. ‘Mum­mi­la’ sana­na aiheut­taa minul­le edel­leen­kin posi­tii­vi­sia mielleyhtymiä.

    Sen sijaan ahdis­ta­vis­sa unis­sa­ni se esiin­tyy var­maan­kin ensi­si­jai­ses­ti sik­si, että blo­gien luke­mi­nen tai kir­joit­ta­mi­nen tai luke­mi­nen ja kir­joit­ta­mi­nen yli­pään­sä on mel­ko haju­ton­ta, mau­ton­ta ja näky­mä­tön­tä tou­hua uni­maa­il­mas­sa. Niin­pä ali­ta­jun­ta­ni elo­ku­va­teat­te­ri käyt­tää alku­pe­räis­tä paik­kaa tämän sai­tin ja tääl­lä hää­räi­lyn symbolina.

    Toi­nen vaih­toeh­to on se, että tuon lap­suu­den uto­pia­pai­kan vää­ris­te­ly uni­maa­il­man mal­liin on var­mas­ti tehok­kaim­pia mah­dol­li­sia kei­no­ja tuot­taa unis­sa sitä ahdis­tuk­sen tunnetta.

  3. #3506. Lauantai, 27. elokuuta 2005 klo 0.32.35, kirjoittanut Norsis.
    Norsis

    Kirk­kaus on minun­kin ahdis­tusu­nien top-lis­tal­la. Usein näen unta, että on niin hel­ve­tin kir­kas­ta, että sat­tuu vaan sil­miin, enkä kyke­ne näkeen mitään. Ne unet on kamalia.

  4. #3507. Lauantai, 27. elokuuta 2005 klo 13.13.44, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Minul­la se kirk­kaus itses­sään ei satu, mut­ta sii­nä on tosi­aan jotain epä­luon­nol­li­sen tun­tuis­ta. Niis­sä unis­sa on siis tosi­aan tal­vi, mut­ta se aurin­gon­pais­te on enem­män sel­lai­nen keväi­nen, eli se on tosi­aan jär­jet­tö­män kir­kas ja sil­ti­kään se ei lämmitä.

    Mikä itse asias­sa, tuli sen täs­sä ääneen… ei kun kir­jal­li­ses­ti sanot­tua­ni mie­leen, kuvas­taa aika hyvin sitä, mil­lai­sel­ta minus­ta tun­tui sil­loin, kun masen­nuin perin poh­jin: kaik­ki enti­nen, joka vie­lä sii­hen asti oli tuot­ta­nut elä­mäs­sä iloa, oli kyl­lä tal­lel­la ja pai­kal­laan kuten aina ennen­kin, mut­ta se vain lak­ka­si tuot­ta­mas­ta elä­mään sitä läm­pöä, jota jokai­nen tarvitsee.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.