Minä olen ihas­tu­nut. #

Noin, nyt se on sanot­tu. #

Herä­sin tänä aamu­na miet­tien, että mik­sen minä pys­ty kir­joit­ta­maan näis­tä asiois­ta. Ensi­si­jai­nen syy on se, että joka ker­ta sen iskies­sä minä tun­nen syyl­li­syyt­tä sen takia kaik­kien aiem­pien, vas­taa­vien tun­teit­te­ni koh­tee­na ollei­den vuok­si. Tun­nen itse­ni pet­tu­rik­si ja häpeän sen tun­nus­ta­mis­ta jul­ki­ses­ti; että täl­lais­ten, hel­lien tun­teit­te­ni koh­de on vaih­tu­nut vuo­sien saa­tos­sa useam­paan ker­taan. En voi mitään sil­le, että minus­ta se on vää­rin. Ihmi­nen ei sai­si tun­tea sil­lä lail­la enem­pää kuin yhtä ihmis­tä koh­taan. Kor­kein­taan sii­nä tapauk­ses­sa, että se tun­tei­den koh­de kuo­lee, on minus­ta hyväk­syt­tä­vää, että ne tun­teet siir­ty­vät, koh­dis­tu­vat johon­ku­hun toi­seen. #

Puhu­mat­ta­kaan sii­tä, miten vää­rin on tun­tea jotain sel­lais­ta yhtä­ai­kai­ses­ti useam­paa kuin yhtä ihmis­tä koh­taan. #

Ja kuten niin monis­sa muis­sa­kaan asiois­sa, täs­sä­kään ei todel­la­kaan loh­du­ta yhtään se aja­tus, että kaik­ki­han niin teke­vätPyr­ki­myk­se­ni lin­kit­tää sanat Googlen ehdoil­la tuot­taa näkö­jään ris­ti­rii­tai­sia vih­jei­tä niis­sä link­ki­sa­no­jen valin­nois­sa; aiem­min oli­sin lin­kit­tä­nyt täs­sä yhtey­des­sä sanat “monis­sa muis­sa­kaan asiois­sa” jol­loin sano­jen mer­ki­tys oli­si vih­jan­nut, että lin­kin koh­tee­na on nii­tä mui­ta asioi­ta, mut­ta Googlen ehdoil­la lin­ki­te­tyt sanat “kaik­ki­han niin teke­vät” vih­jaa­vat minus­ta vir­heel­li­ses­ti, että lin­kin koh­tee­na oli­si­kin yksi “niin teke­vis­tä”., joten mik­sen minä­kin. #

Sain ryh­mäs­sä sel­lai­sen vai­ku­tel­man, että täl­lais­ta ajat­te­lua pide­tään hie­man eris­kum­mal­li­se­na. Mitä, että­kö muka Janil­la oli­si eris­kum­mal­li­sia aja­tuk­sia, älkää nyt viit­si­kö! Sehän oli­si aivan ennen­kuu­lu­ma­ton­ta… #

Koe­tin perus­tel­la täs­tä tääl­lä kir­joit­ta­mat­to­muut­ta itsel­le­ni täs­sä tapauk­ses­sa sil­lä­kin, että se liit­tyy tera­pia­ryh­mään, ja etten muka sik­si voi­si sii­tä kir­joit­taa. Mut­ta tosia­sias­sa kyse on aina­kin tois­tai­sek­si ihan puh­taas­ti yksi­puo­li­ses­ta asias­ta, minun asias­ta­ni, ja tämän oman tun­ne­häs­säk­kä­ni tän­ne kir­joit­ta­mal­la käsit­te­lys­sä minun on mah­dol­lis­ta sivuut­taa sen koh­de (joka siis on ryh­mäs­sä) jota­kuin­kin koko­naan. #

Joku ehdot­ti jos­kus kau­an sit­ten tääl­lä, kommenteissa[alaviite]Tämä tapah­tui van­han Skm:n aikaan, joten en pys­ty löy­tä­mään sitä kovin helposti.[/alaviite], että iski­sin itsel­le­ni nai­sen ryh­mäs­tä, ja minus­ta se oli sil­loin ker­ta­kaik­ki­sen koo­mi­nen ja mah­do­ton aja­tus. En osan­nut kuvi­tel­la mis­tään sel­lai­sis­ta asiois­ta puhu­mis­ta­kaan siel­lä, saa­ti­ka sit­ten toi­meen tart­tu­mis­ta. Joten­kin se ehkä hei­jas­te­lee sitä, miten minus­ta täl­lai­set roman­tiik­ka-asiat yli­pään­sä­kin ovat niin intii­me­jä, kah­den­kes­ki­siä asioi­ta, että niis­tä ei oikein sovi puhua edes pie­nes­sä ryh­mäs­sä jul­ki­ses­ta verk­ko­päi­vä­kir­jas­ta nyt puhumattakaan.Voitte vain kuvi­tel­la, mil­lai­sen tus­kan val­taan jou­dun lukies­sa­ni teks­te­jä, joi­den aihee­na on tei­ni­sek­si tai neit­syy­den menet­tä­mi­nen. (Tuos­sa­pa muu­ten pari oivaa link­ki­sa­naa Googlen poi­mit­ta­vik­si! Varau­tu­kaa per­vo­vyö­ryyn, Kau­ra ja Sun äitis!) Sii­hen liit­tyy luul­ta­vas­ti kaik­ki se Suo­men van­han kan­san niin sanot­tu vii­saus, jon­ka mukaan hyvik­si koe­tut asiat on pidet­tä­vä visus­ti pii­los­sa, jot­tei­vät ne herät­täi­si kateut­ta, ja tun­nen­kin syyl­li­syyt­tä tämän kir­joit­ta­mi­ses­ta myös sen takia. #

Mitään inses­ti­pel­koa minä en kui­ten­kaan myön­nä tähän liit­ty­vän, sil­lä minä olen kyl­lä koke­nut sen­kin suh­tees­sa luok­ka­to­ve­ri­tyt­töi­hin aina ala-asteel­ta lukioon asti; minul­le kaik­ki oman luo­kan tytöt oli­vat kuin sisa­ruk­sia sii­nä mie­les­sä, että aja­tus johon­kin suh­teen­ta­pai­seen ryh­ty­mi­ses­tä nii­den kans­sa oli­si tun­tu­nut sil­lä taval­la iljet­tä­väl­tä. #

Tämä tilan­ne ärsyt­tää minua sik­si­kin, että oli­sin mie­luum­min halun­nut pitää tera­pian näis­tä tun­teis­ta puh­taa­na, kos­ka yksi isoim­mis­ta ongel­mis­ta­ni on ollut se, että panen niil­le aivan lii­an pal­jon pai­noa: olen yrit­tä­nyt käyt­tää nii­tä erään­lai­se­na voi­ma­va­ra­na ja paran­ta­va­na tai­ka­na, mitä ne eivät kui­ten­kaan tosia­sias­sa ole, kuten olen saa­nut kat­ke­ras­ti huo­ma­ta. Oli­sin halun­nut löy­tää tera­pias­ta joi­tain parem­pia, toi­mi­vam­pia psyyk­ki­siä voi­ma­va­ro­ja, joi­den avul­la voi­sin sel­viy­tyä yksi­nä­ni, kos­ka juu­ri tämä riip­pu­vuu­te­ni näis­tä tun­teis­ta tekee minus­ta riip­pu­vai­sen toi­ses­ta ihmi­ses­tä, joka nii­den tun­tei­den koh­tee­na on. #

Toi­saal­ta voi­si tie­tys­ti aja­tel­la, että olen nyt täs­sä tör­män­nyt oman elä­mä­ni ongel­miin juu­ri niin kuin ryh­mäs­sä kuu­luu­kin tapah­tua, mut­ta tosia­sias­sa täs­sä vai­hees­sa ei olla vie­lä lähel­lä­kään nii­tä ongel­mia. Ne ongel­mat kyl­lä siit­ty­vät täs­sä vai­hees­sa, eli tämä on se ensim­mäi­nen har­ha-askel kar­tal­ta, min­kä tulok­se­na sitä sit­ten jos­sain vai­hees­sa huo­maa ole­van­sa pahas­ti eksyk­sis­sä. Minä kui­ten­kin pahoin pel­kään, että yksi puo­li­tois­ta­tun­ti­nen vii­kos­sa puo­len vuo­den ajan ei rii­tä sii­hen eksy­mi­seen. Edel­li­sel­lä­kin ker­ral­la sii­hen tar­vit­tiin vuo­sien inten­sii­vi­nen yhdes­sä­olo. Eikä se aika var­sin­kaan riit­täi­si sen jäl­keen siel­tä eksyk­sis­tä pois löy­tä­mi­seen, mikä kui­ten­kin noin niin kuin jär­jel­lä aja­tel­tu­na tun­tui­si tavoit­te­le­mi­sen arvoi­sel­ta pää­mää­räl­tä. #

Löy­sin mie­len­kiin­toi­sen sitaa­tin: #

Toi­nen, taval­li­nen suden­kuop­pa on ala­ryh­mit­ty­mi­nen — klik­kien muo­dos­tu­mi­nen ryh­män sisäl­le. Jos ala­ryh­män tavoit­teet poik­kea­vat koko ryh­män tavoit­teis­ta, niin kuin ne taval­li­ses­ti teke­vät, tulok­se­na voi olla hajau­tu­mis­ta. Esi­merk­ki­nä olkoot kak­si ryh­mä­te­ra­pian jäsen­tä, joi­den välil­le muo­dos­tuu rak­kaus­suh­de tai vaik­ka­pa lähei­nen ystä­vyys. Vaik­ka kysees­sä onkin hei­dän kan­nal­taan posi­tii­vi­nen suh­de, sel­lai­nen vahin­goit­taa lähes aina ryh­mää, sil­lä ryh­män tavoit­tee­na on kai­ken ryh­män jäsen­ten välil­lä tapah­tu­van avoin jaka­mi­nen, mut­ta rakas­ta­vais­ten tavoit­tee­na on kes­ki­näi­nen lähei­syys ja tois­ten sul­ke­mi­nen sen ulko­puo­lel­le. Parin pää­mää­rät eivät sovi yhteen ryh­män pää­mää­rien kans­sa, joten ryh­män vetä­jän täy­tyy puut­tua tilan­tee­seen ja aset­taa asiat tär­keys­jär­jes­tyk­seen. #

Inc.com: Team Angst (suo­men­nos oma­ni) #

Että sil­lä taval­la. Kaik­kien mui­den, tämän tilan­teen aiheut­ta­mien haa­ve­ku­vien tiel­lä ole­vien estei­den lisäk­si ne toteu­tues­saan koi­tu­vat pahim­mas­sa tapauk­ses­sa koko ryh­män koh­ta­lok­si. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2011-07-29 21:32[/klo] Pois­tin kuvan.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #