Väärä messias Bion
#1601. Tiistai, 4. lokakuuta 2005 klo 9.19.02, kirjoittanut Jani. 12
“Jos riippuvainen ryhmä on hallitseva ja sitä uhkaa parinmuodostusryhmän johtajan painostus, eritoten jos se esiintyy messiastoivon kyllästämän idean muodossa, ja jos sellaiset menetelmät kuin turvautuminen raamatun laadintaan osoittautuvat riittämättömiksi […]” #
W. R. Bion: Kokemuksia ryhmistä: ryhmädynamiikka psykoanalyysin näkökulmasta, s. 119 #
Tämä on niin tätä! Tässä sitaatissa paljastuu koko rumuudessaan se, miten psykoanalyysi on pelkkä juutalaiskristillisen allegoriarakkauden ja länsimaisen tieteellisen ajattelun iljettävä ristisiitos, epämuodostunut äpärälapsi, jonka kannalta, ja meidän kannaltamme olisi ollut paljon armollisempaa, jos se olisi kuollut mahdollisimman pian syntymänsä jälkeen sen sijaan, että vielä 2000-luvulla joudutaan lukemaan “messiastoivosta” ja “raamatun laadinnasta” kirjasta, jonka pitäisi käsitellä psyykkisistä ongelmista kärsivien ihmisten auttamismenetelmiä! #
“Hmm, kerro lisää”, sanoi analyytikko…
Uskonnollisia metaforia, allegorioita, mitä pahaa noissa? Messiastoivon tapaiset ikiaikaiset metakertomukset ja ratkaisumallit eivät katoa ihmispsyykestä ihan tosta vain (vrt. esim. transhumanismi).
“Hanki parempaa luettavaa.”
:D
Messiastoivo yms… Timo, toivottavasti tarkoitit tuolla ihmispsyyke-kohdalla geneerisesti. :)
Itse olisin terapian tarpeessa mikäli minussa olisi edes hetkellisesti, ohimenevästi käynyt minkään sortin messiastoivoon liittyvä malli tai kertomus.
Raamatun Laadinta? Onko se syötävää?
Geneerisesti.
Jankuttaakseni vielä esimerkkiäni: eikö esimerkiksi transhumanistien unelma ylivertaisesta tekoälystä, joka pelastaa meidät inhimilliseltä vajavaisuudeltamme, ole aivan erinomainen esimerkki messiastoivosta?
Huh, onneksi voin myöntää ettei päätäni vaivaa moinen transhumanistien unelma. Eikä koko transhumanismikaan vaivaa päätäni lainkaan. Enkä koe inhimillistä vajaavaisuutta/ni lainkaan.
Niin ironista kuin se onkin, yritin miettiä jotain sopivaa vertauskuvaa, joka havainnollistaisi sitä, mitä tarkoitan. En kuitenkaan keksinyt sen parempaa kuin vieraan kielen kieliopin oppaan, jossa vilisee sen vieraan kielen sanoja sitä kielioppia selittävien lauseiden joukossa, enkä tarkoita esimerkkeinä, vaan vaikkapa konjunktioiden, verbien tai pronominien tilalla yhteyksissä, joissa selitetään kielioppisääntöjä, jotka eivät liity konjunktioihin, verbeihin tai pronomineihin.
Toisin sanoen allegoriat itsessään eivät tässä ole pahaa, vaan se, että se mitä yritetään kuvailla, vaikuttaa liiaksi tapaan, jolla yritetään kuvailla.
Pelkäänpä kuitenkin, että tämäkään ei havainnollista psykoanalyysin ongelmaa koko siinä laajudessa, missä minä sen koen. Sen ihmisen mielensisältöjä tutkivasta erityisluonteesta johtuen edelläolevan voisi nimittäin jopa sulattaa, jos se tehtäisiin vaikkapa Nietzschen tavoin röyhkeän subjektiivisessa, runollisessa muodossa.
Tähän asti mikään lukemani psykoanalyysin kuvailu ei kuitenkaan ole mitään sellaista, vaan kaikki subjektiivisuus koetetaan kätkeä yhteisen, mukatieteellisen terminologian taakse, vain paljastuakseen yllä olevan sitaatin kaltaisissa kohdissa hetkittäin. Tuloksena oleva sillisalaatti voi kirjoittajan itsensä mielestä olla hyvinkin mielekästä, mutta siitä on yleiseksi avuksi yhtä vähän tai pahimmillaan jopa vähemmän kuin mistään hyvinvointigurun itseapuoppaasta.
V.: Toisinaan on hauskaa tällä tavalla tarttua ennakkoluulottomasti johonkin opukseen ja sitten yllättyä joko positiivisesti tai (yleensä) todeta sen olevan tämän tavoin silkkaa paskaa.
Asiaankuuluva linkki: Suomen Transhumanistiliitto.
Hei, mutta tuohan on erinomaista analyysia. Kannattaa jatkaa, kirjoita essee! Ei haittaa, vaikka ongelman koko laajuus jääkin avoimeksi.
Voi, jos minulla olisikin pitkäjänteisyyttä ja henkisiä voimia kunnollisen, analyyttisen esseen kirjoittamiseen! Tämänhetkisillä resursseillani tällaisten hiomattomien, vielä jopa puoliraakojenkin ajatusten töräyttely ulos sellaisinaan on ainoa tuottava ilmaisumuoto.
Lisäksi sellaisten laajempien, melkein tai kokonaan valmiiksi pohdittujen ajatusten julkaisussa on sekin huono puoli, että ne eivät herätä keskustelua niin kuin tällaiset sutaisut.
Töräyttele ensin; yhdistele ja kehittele kun voimia riittää.
Toivottavasti ne joskus riittävät. Kiitoksia kannustuksesta!