“Jos ois elämässäin useampi nainen, varmaan onnellinen olisin”, eli “Juha Föhrin näköinen, uskovainen tiukkis arvostelee uusia parisuhdemuotoja”
#1617. Lauantai, 15. lokakuuta 2005 klo 8.22.20, kirjoittanut Jani. 53
Oikeastaan otsikossa on virhe, sillä tässä ei ole enää kyse parisuhteista, vaan pikemminkin jonkinlaisista kolmiodraamoista. #
Hollannissa moniavioisuus on laillistettu, vaikkakaan ei sillä nimellä. Viime perjantaina [23.9.2005] rekisteröitiin ensimmäinen kolmen kumppanin välinen siviiliavioliitto. Victor de Bruijn (46) Roosendaalista “meni naimisiin” sekä Biancan (31) että Mirjamin (35) kanssa maistraatissa pidetyssä seremoniassa, jossa heidän siviilivihkimisensä rekisteröitiin. #
“Rakastan sekä Biancaa että Mirjamia, joten menen molempien kanssa naimisiin”, Victor sanoi. Hän oli ennestään naimisissa Biancan kanssa. Kaksi ja puoli vuotta sitten he tapasivat Mirjam Gevenin Internet-chatissa. Kahdeksan viikkoa myöhemmin Mirjam hylkäsi aviomiehensä ja muutti yhteen Victorin ja Biancan kanssa. Mirjamin avioeron jälkeen kolmikko päätti mennä naimisiin. […] #
Kun toimittajat kyselivät omalaatuisesta suhteesta, Victor selitti, ettei heidän välillään ole mustasukkaisuutta. “Mutta se johtuu siitä, että sekä Mirjam että Bianca ovat biseksuaaleja. Luulen, että kahden heteroseksuaalinaisen kanssa tämä olisi paljon vaikeampaa.” Victor kuitenkin painotti, että hän itse on “sataprosenttisen hetero” ja ettei “avioliittoon” otettaisi neljättä henkilöä. He haluavat ottaa aviolliset velvollisuutensa vakavasti: “olla rehellisiä ja avoimia toisiamme kohtaan eikä harrastaa ulkopuolisia suhteita.” #
The Brussels Journal: First Trio »Married« in The Netherlands (via Kissapesula); suomennos omani) #
Kuinka ollakaan, olen joskus leikitellyt tällaisella ajatuksella. [Jaa, että “joskus” ja “leikitellyt ajatuksella”?] {Hei, taasko sinä tänne änkeät? Painu takaisin Pääaukeen siitä! Tässä blogissa hakasulut on varattu sitaattien sisällä oleville toimituksellisille lisäyksille ja lähdesaittien nimille!} (Entä mikä vika on tavallisissa suluis{LÄPS!} #
Olen tullut siihen tulokseen, että se olisi painajaista ainakin minun kaltaiselleni, sairaalloisen mustasukkaiselle ihmiselle. En luultavasti kykenisi olemaan jatkuvasti pelkäämättä, että jäisin vähemmälle tai jollain tavalla noiden kahden muun välisten juttujen ulkopuolelle. Luulen lisäksi, että tuollaisessa suhteessa se olisi painajaista varsinkin, jos olisin jompi kumpi noista naisista. Miehenä sentään saattaisin ajatella, että minulla on jotain, mitä noilla muilla ei ole omasta takaa joten siksi minua tarvitaan. {Lihasvoimaa, siskot, serkut ja hermafrodiitit! Tarkoitin, että minulla on lihasvoimaa! Arvaan kyllä, mitä heti ajattelitte: niitä kaljuuntumisgeenejä.} #
Itse asiassa, kumma kyllä, jos kuvittelisin olevani toisena miehenä kahden miehen ja yhden naisen liitossa, en äkkiseltään osaa kuvitella yhtä pahaa mustasukkaisuutta, mutta se johtuu luultavasti vain siitä, että ajatus miehen kanssa olemisesta on minulle kerta kaikkisen vieras ja sen kuvitteleminen vaatii niin isoja aivovoltteja, etten vain pysty eläytymään siihen kunnolla. #
Jäin miettimään, että mitenkähän jutun kolmiliitto on mahtanut järjestää kotityöt. Esittääkö toinen naisista piikaa ja toinen valtiatarta? Vai jääkö Victor kotiin lykkimään imuria ja tupsuttelemaan pölyhuiskua sillä välin, kun tytöt käyvät ansaitsemassa Voileviä leivän päälle? Vai makaako Victor kotona sohvalla ja ryypiskelee kaljaa, jota Bianca kantaa keittiöstä, jossa Mirjam raataa tiskivuoren ääressä? #
Entä onkohan Hollannissa nyt siis kaksinnaiminen (tai n-naiminen) kaikkinensa sallittua vai liittyykö siihen joitain sellaisia ehtoja kuten, että kaikkien osapuolten on oltava tietoisia niistä muista osapuolista? #
Ja näyttääkö tuo Victor vähän niinkuin minulta hieman vanhempana vai toiveajattelenko minä vain? #
Bianca ja Mirjam eivät kyllä näytä yhtään hassummilta, hmm… #
Minusta tuntuu että saattaisin olla tuollaisessa suhteessa miehenäkin mustasukkainen, ehkä naisilla olisi keskenään jotain mihin minä en pääsisi osalliseksi (henkistäkin). Sama ehkä pätisi jos olisi naisena kahden bi-miehen kanssa.
Hollanti on oikeastaan aika konservatiivinen maa, vaikkei siltä aina vaikutakaan. Vähän erikoisemmissakin parisuhteissa vanhat sukupuolimallit saattavat päteä, kun ne ovat siellä muutenkin voimissaan.
Roosendaal on minulle tuttu paikka, tai sen rautatieasema on. Kaikki Belgiaan menevät junat kulkevat sitä kautta. Se näytti oikein tyypilliseltä idylliseltä hollantilaiselta pikkukaupungilta.
Kaljuuntumisgeenejä on muuten naisillakin, joskin latenttina. Huono uutinen toistaiseksi tuuheatukkaiselle pojalleni…
Nt: No tuota minä en edes tullut ajatelleeksi, että niillä naisilla voisi keskenään olla jotain, mistä en miehenä voisi päästä osalliseksi. Kaiken kaikkiaan hyvin ongelmallinen malli ainakin näin hypoteettisesti!
En kyllä varmaan ikinä olisi tullut ajatelleeksi hollantia konservatiivisena maana, kun ne uutiset, joita sieltä tulee, ovat aina jotain tällaista, tai sitten huumeisiin tai prostituutioon liittyvää. Mutta sehän riippuukin siitä, mitä konservatiivisuudella tarkoitetaan.
Minusta Hollanti on aina ollut kiinnostava paikka, kun siellä tunnutaan järjestettävän kaikki asiat sillä lailla, ettei ikimaailmassa voisi kuvitella USA:n konservatiivipiirien sellaista omassa maassaan sallivan, eikä Hollanti silti tiettävästi ole vajonnut anarkiaan.
kaura: Ärgh, minä mietin hetkisen tuota kirjoittaessani, että mitenkä se nyt olikaan. No, pääasia (sic!), että ovat latentteja, ettei jutun ydin sentään ihan kokonaan häviä.
Käsittääkseni Hollanti muuttuu koko ajan konservatiisemmaksi ja muukalaisvihamielisemmäksi. Voi olla että Amsterdamissa tai Rotterdamissa elämä on oikeasti poikkevaa mutta muualla se on aika perinteistä. Isä käy töissä, äiti hoitaa kodin (tai hallitsee sitä), lapsia hemmotellaan (kauppojen lastenosastoista päätellen), kaikki asuvat samannäköisissä taloissa ja syövät iltaisin stampotia (perunamuussia johon sekoitetaan kaikenlaista outoa) tai hollantilaistuneita siirtomaaruokia. Ei olla avoimesti uteliaita mutta tuijotetaan salaa.
Toisaalta on siellä aika monenlaiset erikoiset jutut mahdollisia ja hollantilaiset vaikuttavat leppoisilta. Suvaitsevaisuus vain nojaa kauppaan, vapaamielisinä on helppoa tehdä bisnestä kaikkien kanssa.
On se ihan kiinnostava maa mutta omassa arkielämässäni Hollannin eksoottisuus ei näkynyt juuri muuten kuin parina coffee shopina koulumatkan varrella. Paremmin mieleen jäivät loistavat pyörätiet ja junaliikenne ja gouda, josta ei päässyt eroon. En muista näkeneeni minkäänlaisia merkkejä seksuaalisesta vapautuneisuudesta, en edes avoimesti homoja pariskuntia. Coffee shopitkaan eivät vaikuttaneet erityisen kannattavalta liiketoiminnalta.
Minä mietin kuvaa katsoessani varmaankin kahdesti, että oletko se todella sinä. SIlmäni sumenivat kateudesta. Kuin kaksi marjaa, sano.
Tarkemmin katsoen hollantilainen näyttää hieman isonenäisemmältä, mutta nenällä on toisaalta taipumus venähtää iän myötä.
Oletkin varmaan jo ehtinyt photoshopata oman naamasi Voittaja-Vihtorin paikalle ja “leikitellä ajatuksella”. :-D
Nt: “Voi olla että Amsterdamissa tai Rotterdamissa elämä on oikeasti poikkevaa mutta muualla se on aika perinteistä. […] Toisaalta on siellä aika monenlaiset erikoiset jutut mahdollisia ja hollantilaiset vaikuttavat leppoisilta.”
Tuossa minusta tiukkapipokansoilla olisi hollantilaisilta opittavaa: ettei se, että erikoiset jutut ovat mahdollisia, tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi niihin ruveta, vaan konservatiiviset tavat voivat aivan hyvin elää rinta rinnan niiden uusien hömpötysten kanssa.
Hmm… elämä koettelee meitä niin monella eri tavalla, että jotkin määrätyt asiat menettävät merkityksensä, riippuen tietenkin siitä, mitä kaikkea on kokenut. Jossakin vaiheessa sitä kenties valaistuu sen verran, että näkee mistä on luovuttava tehdäkseen itsensä ja toisen onnelliseksi parisuhteessa, tässä tapauksessa toiset tuossa triosuhteessa.
Mustasukkaisuus ei tee ketään ainakaan onnellisemmaksi, joten tämän armahdusviikon lopuksi armahtakaa toisianne.
Timo: Et ehkä vain ole nähnyt minua tuosta kulmasta. Kyllä minultakin nenää löytyy ihan riittävästi ja… nyt tuli mieleeni kyllä ihan liian härski juttu liittyen nenän pituuteen ja siihen, että olisi kaksi naista.
Tuolla kuvassa olevalla miehellä on kyllä pitempi nenä.
Piti, Jani, vielä sanoa, tämän kehumisviikon päätteeksi, että sinä osaat kirjoittaa valtavan hyvin.
Minä olen jo kauan pohtinut haaremin mahdollisuutta itselleni… ;)
Saara: Voi, jos vain sellaisista asioista voisikin “luopua”, ikään kuin se olisi tuosta vaan järjellä päätettävissä oleva asia.
Ei se niin menekään, enkä tarkoittanutkaan sitä noin. Tuo trioskunta ei ole enää mitään ihan nuorta porukkaa. Iän kanssa ja kokemusten myötä jostakin on pakko luopua tullakseen edes hivenen onnellisemmaksi. Ehkä se on periksi antamista, tiedä häntä. Mutta mitäänhän ei voi pakottaa tuntemaan tai olemaan tuntematta.
Saara: Ärh, ei saa kehua! Varsinkaan silloin kun väännetään tärkeistä asioista ja varsinkaan silloin, kun minä olen käsittänyt jotain ihan väärin ja munaan paraikaa itseäni kommenteilla!
Älä höpsi. Kehut tällaisella hetkellä ovat juuri parahiksi kuin isku palleaan.
Ihmisten pitäisikin munata itseään enemmän. Se vapauttaa valtavasta pedanttisuuden taakasta. Mutta enhän minä tuota asiaani nyt niin selkeästi ilmaissut, että siitä kannattaisi olla itselleen ihan noin ankara.
Arppu: No taatusti olet! Ja olet luultavasti myöskin kirjoittanut siitä ja ehkäpä saanut niitä myös julkaistuiksi.
Saara: Olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että itsensämunaaminen on kallisarvoista ja pyrinkin harrastamaan sitä mahdollisimman usein ja paljon. Mutta en minä mielestäni ollut itselleni tässä vielä ollenkaan ankara. You ain’t seen nothin’ yet!
Hyvät pyrkimykset. Minäkin yleensä saavutan monet munaamiset ihan pyrkimättä. Ne tulevat jo vähän niin kuin luonnostaan.
Minä koin pienenä olevani luonnonlahjakkuus siinä, mutta silloin en vielä valitettavasti uskonut sen hyväätekevään vaikutukseen, ja sen vaikutukset olivatkin näin ollen enimmäkseen negatiiviset, lähinnä itsetunnon kannalta.
Tottahan tuokin on. Korjaamiseen menee aina niin kauan aikaa. Ylipäätään pienenä kaikki on eri tavalla. Minun munaamiset olivat niin yhdentekeviä kaikille, ettei sekään ollut itsetunnolle hyväksi.
Kun vaan muistaa aina, että maailma on munareita täynnä. Toiset vain osaavat onnistuneesti piilottaa sen toisia paremmin.
Siis sanoppas nyt silleen selkeästi, että minäkin ymmärrän. Jos siis minä (valtiatar) ja Saara (orja) oltaisiin naimisissa kanssasi, niin olisit mustasukkainen kenelle?
Silja O.: Teille molemmille! Sinulle orjasta ja orjalle sinusta, oi valtiatar.
Eli silloin minä voisin olla mustasukkainen Saaralle siitä, että hänellä on toinenkin isäntä ja sinulle siitä, että Saara ei olekkaan ainoastaan minun orjani.
Menikö tuo nyt oikein? Menee tosiaankin monimutkaiseksi hommaksi. Siihen ei ehkä sitten kannata pyrkiä.
Oh, minä olen liian vanha orjaksi enää kenellekään. Mutta mielenkiintoinen kuvio. Kerta kaikkiaan.
Silja: Hetkinen, “toinenkin isäntä”? Eikö valtiattareni olekaan emäntä?!
No nyt se lipsahti! Ups!
Mutta vakavasti ottaen; joskus on ja joskus ei.
Vakavasti ottaen minä kävin juuri Prismassa ja siinä samalla kun noukin tavaran kerrallaan hyllystä niin, että minun kärryni oli aivan täynnä kaikenlaista, minä mietin tuota kuviota. Se ei tule kestämään ilman, etteikö joku anna kovasti periksi.
Se nainen, joka otti eron suitsait, on ollut kenties melko onneton omassa liitossaan ja kuvittelee nyt saavuttavansa onnen näiden kahden haitulan kanssa. Kuitenkin, jotta liitto onnistuu, jokaisen pitää saada ja antaa jotakin. Kyse on tarpeista ja niiden tyydyttämisestä sekä luottamuksesta. Nythän tuossa on normaalin verrattuna kaksinkertainen mahdollisuus saada sitä mitä haluaa oikeaan aikaan, mutta myös kaksinkertainen mahdollisuus joutua olemaan ilman.
Minä en sittenkään usko, että tuo kestää. Se kestäisi juuri ehkä ilman tuota avioliittoa, joka aina asettaa enemmän odotuksia. Entä jos he saavat lapsia? Sinun lapset ja minun lapset. Sinun lapsesi tekee aina sitä ja tätä… tai mitä sitten, kun lapset kypsyvät. Tässä on taas liian monta muuttujaa.
Ajatelkaapa näitä kolmea vanhuksina köpöttämässä kävelykeppien kanssa käsikynkkää syksyisessä puistikossa. Rouva A:ta alkaa äkisti vituttaa Rouva B:n olemassaolo. Herra AB ei tiedä kumman puolelle asettuisi. Kävelykepit alkavat lennellä, rouvakset ryhtyvät painimaan ja kaikki katkeruus purkautuu kerralla… en minä jaksakaan miettiä. Heillähän voi olla hauskaakin.
Saatan vielä pyörtää puheeni. Tämä jäi vain vaivaamaan.
Mikäpä sitä katkeruutta niin kauan sisällä pitelisi. Minäpä taidankin ruveta miettimään noita rouvaksia painimassa vaikka heti tänään!
No, totta puhuenhan tuollaisen anekdoottimaisen lehtijutun perusteella on mahdotonta sanoa mitään oikeista ihmisistä sen takana, mutta nämä tällaiset pohdiskelut lehtijutun mielikuvitusihmisistä voivat silti olla mielenkiintoisia ja hedelmällisiäkin, ja sellaisena tuollaisen toimivuuteen suhtaudun minäkin kyllä aika skeptisesti.
Mutta on kyllä ihan mielenkiintoista nähdä sitten muutaman vuosikymmenen päästä, että onko näitä tullut paljonkin ja ovatko ne kestäneet.
Jos nimittäin joku on aikonut elää muutamia vuosikymmeniä.
Entas kun tulee avioero kuka eroaa kenesta?Ja miten se omaisuus jaetaan? Menee hankalaksi.
Luultavasti naiset saavat talon, auton ja rahat. Vihtorille jätetään vain Olen hollantilainen -paita.
Koen tuon kuvion oikeastaan hankalaksi siksi, että siinä on kaksi naista ja vain yksi mies.
Minä en pistäisi mitenkään pahaksi jos avioliitto solmittaisiin Janin, Vt:n ja Silja Orvokin kesken.
Minä jo melkein silloin kerran meinasin pyytää Vt:n kättä, mutta kun ujous iski! Jos ei olisi iskenyt, niin nyt ei tarvittaisi enää kuin Silja Orvokki niin meillä olisi valmis tripletti.
No mutta, eihän Vt kieltäytynyt. Eli meillä voi hyvinkin olla hyvät mahkut. Mielestäni hänellä ei ole parempaakaan tiedossa. Eikä myöskään meillä. Vai?
Laitetaanko Vl:lle yhteinen kosintakirje vai kositko sinä häntä meidän molempien puolesta?
Hmm, mikähän se voisi olla parempaa kuin Vt? Ei sillä, ettenkö nyt haluaisi Vt:n kanssa naimisiin, mutta rupesin vain miettimään, että onko kerta kaikkiaan mitään, mikä olisi parempaa?
En keksinyt.
“Mikäpä sitä katkeruutta niin kauan sisällä pitelisi.”
Tuo koko asetelma on mitä mainioin katkeruuden kasvualusta, koska se on niin erityinen. Ensin pitää todistaa maailmalle, että tämä tapa toimii. Siinä on ehkä hivenen anarkiaa ja ideologiaa, joita puolustaessaan saattaa olla hyvinkin arvostelukyvytön. Tilanne voi edetä melko pitkälle pelkästään se takia.
Sen jälkeen tuon porukan on vielä todistettava toisillensa, kuinka avarasydämisiä he ovat ja miten saavat liiton varmasti toimimaan. Se tulee olemaan yhtä helvettiä.
Ihminen on ihminen. Jos tuollainen olisi helppoa ja ihmiselle luontainen tapa elää, se olisi tehty aikoja sitten. Ne uskonlahkot, joissa moniavioisuus on ollut käytäntönä iät ajat, perustelevat näitä haaremeitaan jumalan sanalla, joihin he voivat hädän tullen tukeutua. Siellä rukoillaan varmasti paljon. Tuossa yllä olevassa tapauksessa heillä taas ei käsittääkseni ole tukenaan kuin oma usko omaan itseensä. Ja se on tunnetusti ihmisellä hädän tullen melko heikko.
Ai niin, toivottavasti Vt antaa teille rukkaset ja tulee (kirkuen) minun henkilökohtaiseksi kääpiökönsikkääkseni.
Saara: “Tuo koko asetelma on mitä mainioin katkeruuden kasvualusta, koska…”
Olen täysin samaa mieltä tuossa listaamistasi syistä. Sosiaalisten kuvioiden pioneerin työmaa on täynnä miinoja, joista suurin osa on ihmisen oman erikoisuudenhalun asettamia.
“Sen jälkeen tuon porukan on vielä todistettava toisillensa, kuinka avarasydämisiä he ovat ja miten saavat liiton varmasti toimimaan. Se tulee olemaan yhtä helvettiä.”
Totta tämäkin, joskaan tämähän ei ole rajoittunut tällaisiin erikoisiin juttuihin. Monissa niinsanotuissa normaaleissakin pariskunnissa tällaista “kyllä tää toimii, sen on toimittava” -todistelunhalua kyllä esiintyy.
“Ihminen on ihminen.”
Eipäs, vaan eläin!
“Jos tuollainen olisi helppoa ja ihmiselle luontainen tapa elää, se olisi tehty aikoja sitten.”
Tästä olen eri mieltä… tai siis siltä osin eri mieltä, että aiemmin niinsanotulla luonnontilaisella ihmisellä ei ollut nykyaikaisen ihmisen mahdollisuuksia elää ympärillään vallitsevasta kulttuurista noin radikaalisti poikkeavalla tavalla, joten se, että tällaista ristiristiriitaa vallitsevan kulttuurin ja yksilö(je)n välillä ei aiemmin ole juuri näkynyt, ei kerro niinkään ihmisen luonnosta yksilö- kuin ryhmätasolla ja pakosta mukautua sosiaaliseen jatkumoon.
Lisäksi tuota moniavioisuuttahan on harrastettu iät ja ajat:
“Ne uskonlahkot, joissa moniavioisuus on ollut käytäntönä iät ajat, perustelevat näitä haaremeitaan jumalan sanalla, joihin he voivat hädän tullen tukeutua. Siellä rukoillaan varmasti paljon. Tuossa yllä olevassa tapauksessa heillä taas ei käsittääkseni ole tukenaan kuin oma usko omaan itseensä.”
Jumalan sanalla sitä yksiavioisuuttakin on aina perusteltu, ja avioerotilastot paljastanevat, että rukousten voimalla tai jollain tehokkuudessaan siihen verrannollisella niitäkin tunnutaan elätettävän.
No jaa, olen tuosta loppupäästä kyllä eri mieltä, mutta siitä tulee niin monimutkaista, etten taida edes yrittää. Tai jos ihan vähän.
Joka tapauksessa ilman miestä nainen olisi kuollut sukupuuttoon, jos miehet eivät olisi ottaneet vastuuta laumastaan. Ja koska kyse oli eloonjäämisestä, en usko, että nainen olisi hyväksynyt toista naista jakamaan vähäisiä ruokiaan.
Uskonnot on monilta osin räätälöity tukemaan lajin säilyvyyttä kussakin maanosassa. Pakanoitten moraalittomuus aiheutti aika paljon kärsimystä. Vauvat hukutettiin ja rietastelua jatkettiin. Ihmiset kävivät kursailematta toisiinsa käsiksi, eikä henkikään ollut juuri minkään arvoinen. Tavallaan kovakourainen käännyttäminen uskoon oli ajan hengen mukaista.
Enää ei ole kyse ole henkiinjäämiskamppailusta, kun perheet hajoavat eikä helvetin tulikaan pelota.
Itse kun en usko rakkauteen, nojaudun avioliitossani siihen, että olen vastuussa valinnoistani myös lapsilleni. Ihmiset kuvittelevat saavuttavansa onnen jostakin muualta, mutta totuus kai on se, että vain yhdessä elämisen mukanaan tuomat ongelmat muuttavat muotoaan. Vitutuksen määrä on aina vakio, mutta ihmiset eivät sitä tajua.
Moni eläin on yksiavioinen. Jopa harakka viettää koko elämänsä saman kumppanin kanssa. Se minusta onkin aina niin huvittavaa, että ihminen ei pysty siihen mihin eläin pystyy. Siksi ihminen on ihminen eikä pelkkä eläin.
Saara: “Ja koska kyse oli eloonjäämisestä, en usko, että nainen olisi hyväksynyt toista naista jakamaan vähäisiä ruokiaan.”
Oikeastaan siinä on kyse varmaan pikemminkin sen jälkeläisen resurssien jakamisesta toisen naisen jälkeläisen kanssa. Toisen geenien säilymisen edistäminen omien kustannuksella voi olla kannattavaa vain siinä tapauksessa, että se toinen on lähisukulainen… niin kuin monesti on ollutkin.
“Pakanoitten moraalittomuus aiheutti aika paljon kärsimystä. Vauvat hukutettiin ja rietastelua jatkettiin.”
Olenkohan ollut liian kauan aikaa poissa tämän keskustelun ääreltä, kun en kykene poimimaan tästä lausahduksestasi ironiaa, jota siinä minusta ehdottomasti kuuluisi olla. Siis, että ethän ihan oikeasti ole tuota mieltä, että pakanat olivat “moraalittomia” ja esimerkiksi Suomessa vasta kristinuskon pakkokäännytysten tapahduttua ihmisistä tuli “moraalisia”, eli sellaisia, jotka eivät olisi hukuttaneet lapsiaan eivätkä rietastelleet?
“Moni eläin on yksiavioinen.”
Moni ei.
“Jopa harakka viettää koko elämänsä saman kumppanin kanssa.”
Miten niin “jopa” harakka? Onko harakoissa jotain vikaa? ;)
“Se minusta onkin aina niin huvittavaa, että ihminen ei pysty siihen mihin eläin pystyy. Siksi ihminen on ihminen eikä pelkkä eläin.”
Tuo virkepari on jotenkin totaalisesti kierossa. Siis jos ensimmäisen perusteella ihminen on vajavaisempi kuin eläin, niin jälkimmäisen pitäisi kuulua, että “ihminen on pelkkä ihminen eikä (edes) eläin”. Jos taas jälkimmäisen haluaisi säilyttää tuollaisenaan, niin edellisen sisällön pitäisi olla se, että ihminen pystyy johonkin, mihin eläin ei pysty.
Ellet sitten tarkoittanut tuota jälkimmäistä pelkästään semanttisessa mielessä, eli, että ihminen ei ole pelkkä eläin vaan ihminen-nimisen lajin eläin omine erikoispiirteineen samalla tavalla kuin se harakka ei ole pelkkä eläin vaan harakka-nimisen lajin eläin omine harakkamaisuuksineen.
“harakka ei ole pelkkä eläin vaan harakka-nimisen lajin eläin omine harakkamaisuuksineen.”
Voi, tuo kuulostaa hienolta! Paras näkemäni lause pitkään aikaan :)
Niin viisas ja fiksu, mutta toisaalta hassu ♥
Näyttää siltä, Jani, että olet jostakin syystä periaatteesta vastaan. Tarkoitus ei ollut alkaa väitellä, vaan viedä ajatuksia toiseen toiseen. Epäonnistuin.
Voimia.
norsis: No joo, meikä laukoo taas suuria viisauksia, tällä kertaa harakoiden harakuudesta! :D
Ei tämä Saara näin toimi. Ei se, että minä olen eri mieltä kanssasi, tarkoita, että olen jotenkin periaatteesta sinua vastaan yhtään sen enempää kuin sinä olet esittäessäsi omia mielipiteitäsi. Mutta ymmärrän, että jouduit taas kerran yllätetyksi siinä, että tartuin sanomisiisi.
Minulle vain on mahdotonta täällä olla sanomatta, jos olen jostain räikeästi eri mieltä, niin kuin noista sanomistasi asioista olen - edelleenkin sillä varauksella, ettei niihin sisältynyt ironiaa, liioittelua tai jotain, mikä meni minulta yli. Niin kuin meni ilmeisesti se, ettet ole itse asioista tätä mieltä (niin kuin et välttämättä ole, mikäli tarkoituksesi oli vain herätellä uusia ajatuksia).
Niin, no, minusta vain tuntuu siltä, ettet tavallaan ole valmis astumaan yhtään toiseen suuntaan. Siis en osaa selittää tätä oikein, siis että “olla räikeästi erimieltä” jostakin tällaisesta on minusta vähän hedelmätön tilanne.
Jotkin osat tuosta minunkin jutustani olivat suoraan Suomen historiasta eivätkä tavallaan edes mielipiteitä. Vaan kyllähän ihmiset todellakin peloteltiin pysymään kaidalla tiellä.
Kyllä minun kanssani on aina voinut ja saanut olla eri mieltä eikä se yllätä ollenkaan. Lähinnä tekstin runttaava sävy on aina niitä yllätyksellisimpiä asioita, joihin kenties reagoin aika herkästikin.
Ahaa, no minut sitten puolestani oikeastaan yllätti se, että runttaavuuteni yllätti sinut, koska se on aina ollut tyylini ja muistelen, että sinäkin olet siihen törmännyt jo aiemminkin.
Vaikka olenkin tosi röyhkeä silloin, kun teen toisen sanomisista hakkelusta, niin en tarkoita loukata sillä henkilöä. Jos koit tämän niin, niin pyydän anteeksi, sillä se ei tosiaan ollut tarkoitukseni. Minä vain en todellakaan ole valmis astumaan yhtään toiseen suuntaan, vaan tapani on pitää kiinni kannastani kynsin ja hampain, ja joutua sen kanssa kunniaan tai kuolemaan.
Hahhah.
Olenhan minä siihen ennenkin törmännyt, epäilemättä ansaitustikin, mutta nyt tämä asia ei minusta ollut sen arvoinen. Siis se yllätti, ettei tässä muka ollut yhtään löysää.
Ja kun asiassa ei mielestäni ollut kovasti hakkelusainesta, oletin, että kyse on sitten varmaankin minusta.
Mä olen toivottoman kova jankuttamaan. Palataan taas asiaan, muttei ehkä tähän.
Olisin kovasti pettynyt, jos ei palattaisi! 8-)
Jani: “Arppu: No taatusti olet! Ja olet luultavasti myöskin kirjoittanut siitä ja ehkäpä saanut niitä myös julkaistuiksi.”
SHHHHH! Mitään ei myönnetä.
Jani: “Minä jo melkein silloin kerran meinasin pyytää Vt:n kättä, mutta kun ujous iski! Jos ei olisi iskenyt, niin nyt ei tarvittaisi enää kuin Silja Orvokki niin meillä olisi valmis tripletti.”
Mutta minuapa olet kosinut! ;)
“Olen täysin samaa mieltä tuossa listaamistasi syistä. Sosiaalisten kuvioiden pioneerin työmaa on täynnä miinoja”
Mikä ihmeen pioneeri? Ainakaan tuo oli ihan normaalia, naisia saattoi olla useampikin ja yhä on monessa paikassa. Ja kuulemma ihan siedettävästi toimii.
Saara: “Jos tuollainen olisi helppoa ja ihmiselle luontainen tapa elää, se olisi tehty aikoja sitten.”
Se on tehty jo aikoja sitten ja sitä tehdään yhä.
“Pakanoitten moraalittomuus aiheutti aika paljon kärsimystä. Vauvat hukutettiin ja rietastelua jatkettiin. Ihmiset kävivät kursailematta toisiinsa käsiksi, eikä henkikään ollut juuri minkään arvoinen. Tavallaan kovakourainen käännyttäminen uskoon oli ajan hengen mukaista.”
Anteeeeksi nyt vain, mutta kristillinen maailma ei ollut kyllä yhtään kiltimpi.
Ja mikä ihmeen pakanoiden “moraalittomuus”? Jos heidän moraalinsa ei ollut samanlainen kuin meidän, se ei tee heistä moraalittomia missään mielessä. Eivätkä takuulla käyneet noin vain käsiksi kehen hyvänsä ja lasten surmille oli sen ajan yhteisössä perustellut ja hyvät syyt - parempi, että yksi lapsi kuolee kuin että koko perhe kuolee nälkään.
Minusta Saaran puheenvuoro oli täynnä hakkelusainesta. :P Faktoja siinä oli lähinnä vain se, että ihmiset todella hukuttivat lapsiaan, kristinusko tuotiin miekan voimalla, yksiavioisia eläimiä on olemassa
Arppu: “Mutta minuapa olet kosinut! ;)”
Mutta suostuitko? Niin, häh? Suostuitko?
Mutta mihinkään haaremihommiin minä en kyllä sitten ala. Kuitenkin tekisit minusta eunukkisi!
“Mikä ihmeen pioneeri?”
Kyllä se minun käsittääkseni oli tämän lajin pioneeri omassa maassaan tämä Vihtori. Ei tietenkään koko maailmassa, mutta se omien sosiaalisten kuvioiden pikku piiri onkin se, jota tässä tarkoitin. Vaikka Vihtorikin kyllä varmaan ammentaa voimia muiden kulttuurien vastaavista tavoista.
Enpä usko. Eiköhän Hollanninkin alueella ollut aikoinaan moniavioisuus ihan tavallista. ;) Ei ehkä ihan yhtä lainvoimaisesti, monestihan oli yksi vaimo ja useampi jalkavaimo, mutta yhdessä sitten elelivät.
Mutta se olikin sinä aikana, kun mies pomotti ja naisen oli alistuttava, miellytti eli ei.
“Mutta suostuitko? Niin, häh? Suostuitko?”
No kun kosit vain siksi, että olen absolutisti. Entäs se rakkaus?! Nii! Snif.
“Mutta mihinkään haaremihommiin minä en kyllä sitten ala. Kuitenkin tekisit minusta eunukkisi!”
Se riippuu ihan siitä, kuinka hyvin tyydyttäisit minut…
Ahaa, no niin. Luotan tässä nyt sitten ihan sinun sanaasi siitä, ettei tässä ole hollantilaiset ekaa kertaa pappia kyydissä.
“Entäs se rakkaus?! Nii! Snif.”
Rakkaus on ruma sana! (Tulililululililu-luu haitarilla)