Mitähän seuraisi siitä, jos kokeilisi kirjoittaa kokonaisen merkinnän käyttämättä backsapace- tai delete-nappeja?
#1643. Sunnuntai, 30. lokakuuta 2005 klo 13.43.26, kirjoittanut Jani. 26
Ainakin varmaan paljon typoja ja myös ihan huomaamattaan korjattuja typoja ja näköjään myös kielellistä kömpelyytä. Aargh, somrmet meinaavat väkisinkin hakeutua backspacelle ja huomaan meneväni lukkoon, ihan samalla tavalla kuin puhuessa! Siis eihän puhuttujakaan sanoja kykene pyyhkimään pois enää sen jälkeen kun ne kerran on lausuttu. Aika jännää. #
Entäpä html? Jos sallisi itselleen edes sen, että nuo tägit voi lisätä jälkikäteen ja melkein kpakkokinhan se on kun jos tulee niissä virhe niin sitten menee hyvässä lykyssä koko templaatti persiilleen. Joo, näin teen. #
Ihan niinkuin puheessakin huoamaan tosiaan koko ajan varovani enemmän ja enemmän koska , ei kun siis sitä, mitä, ei kun mitä, pahus, ajatus katkesi. Jestas, tämä on aika jännää! Vaikka toisaalta lukijasta tämä varmaan näyttää lähinnä keskiverrolta känny, siis kännipostaukselta. Jostain syystä muuten kännipostaus kuulostaa paremmalta kuin kännimerkintä, vaikka muutoin merkintä onkin minusta parempi. Vaan enättäs ne puuroskanimets siteten? Kännilastu? Kännipäre? Joo-o. #
Kukaan ei kyllä usko tämän julkaistuani että täm ei ole sellainen, oli sen nimi sitten mikä hyvänsä. Mutta on tämä kyllä mielenkiintoista! Sydämeni hakkaa ihan niin kuin puhuessakin, koska --- tai siis miksi? En mniä siis minä kyllä tiedä sitäkään, että miksi se silloin hakkaa. Tai no siksi, että sitä puhuessaan tekee koko ajan tällaista jälkeä jota minä teen tässä nyt näppäimistölläni, ja jollaista nen missään nimessä tohtisi julkaista, jollei sillä olisi tässä tapauksessa tiettyä kuriositeettiarvoa. #
Tätä voisi ruveta harrastaamaan oikein enemmänkin mutta sitten pitäisi kylä kyllä olla näppäimistö josta olisi backspace ja delete januolinämppäimetkin disabletettu tai tuhottu kokonaan, koska nytkin tunnen suorastaan vihlontaa pikkusormeni päässä kun se kaipaa niin kovasti baackspacen pintaa! #
Huh! Tämä on kuin jonkinlainen urheilusuoritus, on aivan mahtava olo! #
Oletko koskaan yrittänyt kirjoittaa niin, että mietit etukäteen, missä kohtaa näppäimistöä sijaitsee se seuraava näppäin, jota on tarkoitus painaa? Miettimättä näppäinten sijaintia tekstiä syntyy aivan vaivattomasti, mutta kun alkaa miettiä, missä taas olikaan se “v” tai “t”, homma alkaa välittömästi mennä metsään. Ihmisaivot toimivat kummallisesti.
Vau!
Miksi tekisi mieli melkein jokaiseen merkintääsi kommentoida, että “vau”?
Mutta vau silti :)
Yhdyn edelliseen. Ja sen lisäksi, vau.
Anu: Enpä ole kokeillut sen jälkeen kun pikku hiljaa näppäinjärjestys näppeihini alkoi iskostua, mutta voin kyllä helposti uskoa, ettei tuolla lailla tekstin tuottamisesta tule mitään. Sitä aivo kompastuu niinsanotusti lillukanvarsiin.
norsis: “Miksi tekisi mieli melkein jokaiseen merkintääsi kommentoida, että “vau”?”
No en kyllä käsitä :D
Mutta kiitos silti :)
Mä olen aina ollut sitä mieltä, että kännibloggausta tehdessä ei saa käyttää backspacea eikä deleteä. Mikä näkyy muutamassa merkinnässä ;-)
Minusta tämän tuotokseni perusteella alkoi tuntua siltä, että suurin osa kännipolkkausten hupaisuudesta ei olekaan niinkään seurausta ylimääräisten kirjainten tai ajatusten lipsahduksista tekstin joukkoon kuin siitä, että niiden poispyyhkiminen jää pois. Joko keskittymiskyvyn herpaantumisen tai sitten tuollaisen päättäväisyyden tuloksena.
Koska olen kytkenyt trackbackit pois päältä, linkkaan tähän omakätisesti Jussin merkinnän puheen Kasautuvuudesta (heh heh).
Jännittävän postauksesi kunniaksi päätin kommentoisda sitä samanlla periaatteella. Tosin vähemmän humalssa.
Hassua. Tuossa äsken jouduin miettimään lisätäkö a-kirjain s:n jälkeen, kun huomasin sen jääneen pois… Omituisia ongelmia.
Sitä vastoin ajatus kirjoittamsiesta ja puhumisesta saman arvoisena jos vain kirjoitusvirheet jätetään pois, ei mene minulle läpi., Kirjoitan huomattavasti asiallisemmin ja selkeäti lähempänä kirjakieltä kuin puhun. Kirjoittamista myös mietin enemmän kuin puhumista. Dialogi varsinkin on huomattavasti nopeampi tempoista ja enemmän tilanteeseen sidottua kuin kirjoittainen.
Ei puheeni lauserakenteet ole kankeita, eivtäkä ne ole sössötystä, kuten kirjoitetulle tekstille ilman muokkausta ja editointia helposti käy.
Jumjalauts, näinhän minä kirjotaink aikki runoni muutenkin!
Jazz: Ensinnäkin pitää sanoa että olen kateellinen hienosta nimierkistäsi! Ja nämä ongelmat tässä ova t ktyllä tosiaan melko yllättäviä, tai siis tuntuvat yllättäviltä, eihän typojen sun muiden ennakoiminsen sinäns ä ole hankalaa kun tätä metodia ajattelee. Mutta juuri tuo Anun mainitsseman metodin kaltainen pikkuseikkojen suhteeton korostuminen tuntuu uudelta, tuoreelta!
Nyt tunnen julmettua halua mennä tämän kommentin alkuun ja mainita siellä sen, mikä mielestäni olisi parempi mainita siellä kuin tässä vaiheessa eli että päästin vastata kommenttiisi eikun palata tähän tyyliin vastauksena kommenttiisi ehknnkä pelkästään oman komenttisi takia vaan koska tähän tulee suorastaan jonkinlainen himo.
Kyllä tässä tosiaan on joitain eroja puhumiseen verrattuna vieälä, selkeitä eroja, kuten tuo kirjakielimäisyytempisyys - oho - kuin mitä puheessa mullakaan on, ja tosiaan sekin, että tässä on varaa pysähtyä miettimään ajatustaan tarvitattaessa vaikka viideksi minuutiksi ilman että kukaan ryöstää puheenvuoroa ja koko ajatus katkeaa siihen.
Sen sijaan minun puheeni lasuuserakenteet kyllä ovat varmaan niin kaknkeita kja tämmöistä jankuttavaa on se puheeni myös niin kuin tämä teksti, äh, siis ihan oikeasti. Ja hyr- ei vaan hurjan monet väärin äännetyt kirjaimetkin itse asiassa kätekken nielaisemalla ne kuulumattomiin.
Neliapina: Jotenkin minusta kyllä tuntuikin jo etukäteen, ettei tämä nyt voi olla ihan täysin uutta ja vallankumouksellista, eli, että tämä on varmatsti tehty jo moneen kertaan aiemminkin. Niinpä mutta päätin tarttua tähän ennen ensin sen sijaan että olisin käytnyt ensin tutkimassa että ketkä kaikki tämän ovat jo tehneet.
Piru vieköön, tämä on hauskaa. Ehkä postaan seuraavat tekstini… eli kirjoitan ne tällä tavalla, kunnes kyllästyn.
Tämä tuo mieleeni ajatukseni reaaliaikablogaamisesta. Olisipa siistiä päästä näkemään, kuinka ihmisten tekstit syntyvät merkki kerrallaan. Tämä kommentti on kirjoitettu vailla korrjauksia, mutta jo pelkkä ajatus siitä sai minut kirjoittamaan jotenkin varovaisemmin, pysähdellen, kuin normaalisti.
Totta, kyllä tämä, no niin, alusta jäi pois se että kenelle tämä on osoitettu mutta jos tähän väliin nyt ei kukaan ennättäisi, niin siis kyllä tämä selvästi saa minutkin hidastelemaan ja pysähtymään pitemmiksi ajoiksi, tavallista pitemmiksi, miettimään, mitä nyt aion kirjoittaa. Jos en tekisi niin niin luulnen ettei niäistä ottaisi muuten mitään tolkkua.
Tyylini on aina ollut ämä… siis tämä tällainen “kirjoita viisi ja pyyhi neljä merkkiä” joka ei paljastu ennen kuin niitä neljä ä ei saakaan yhtäkkiä enää pyyhkiä.
Hulvatonta!
Kyllähän tää metodi tuo tekstiin selvää puheenomaisuuden tuntua, mutta ehkä enemmän lausejärjetys tai lauseiden esitysjärjestykseen ajtatusketjua kuvattaessa.
Luulenpa, että yksittäiset typot lukija antaa anteeksi (lukijan suopeuden periaate), mutta kovin paljon edestakaisin sahaavaa ajattelua voisis olla täälä tavaoin aika hankala lukea.
Täähän on kivaa!
Tuo on itseasiassa ainoa tekniikka jolla selviytyisin nanowrimo-hasteesta. Olen niin lukihäiriöinen muutenkin että en huomaisi eroa:-) Sen verran voisi laistaa, että sallittaisiin väärien tai ylimääräisten kirjainten kirjinten korjailu ja turhat tai väärään paikkaan tulleet välilynnit. Likijaa vaan kävisi sääliksi. Toisaalta sellaisen sotkun tulkkaaminen voisi olla mielenkiintoista. Olette varmaankin honmuaenet että sana voi olla lueattvssia vakika sen kikaki muut kijrimaet oilsviat väräsisä pakisoisa khunan vain esimnmiäenn ja vmiieenin karjiin on pilkalaan.
Tuota typojen korjailua jälkikäteen minäkin mietin, että jos sen sallisi niin vois i ehkä olla hieman helpompaa luettavaa mutta sitten jouduin heti luistavalle jäälle niin että tutntui, että mutta missä sitten menee se raja, että jos ilman niitä typoja ei tulisikaan tai olisi tullut samanlaista ajatuksenjuoksua niin niiden lyöntivirheiden korjaaminen - korjaamalla ne menettäisi samalla jotain siitä alkuperäisestä tekstistä, jotain arvokasta. Sisksi päätin jättää nekin silleen.
Mieleeni tuli myös Joyx, siis Joyce, jota en ole koskaan lukenut mutta että muitstuttaakohan tämä ehkä jossain määärin tajunnanvirtaa?
Pitäisi ihan oikeasti kyllä hommata jostain vanha näppis ja tuhota siitä backspace!
Jani, mie kokeilin vähän samassa hengessä freewritingia joskus: http://iki.fi/dst/blog/category/vapaa/
Se on yllättävänkin kivaa.
Tämä postaus aiheuttaa odella hämmentävien kommenttien arjan… (oli pakko osallistua samalla metodilla… tätä en ikinä suottuisi tekemään omaan blogiini…)
Mutta olit oikeassa siinä, että tällainen muistuttaa puhetta. Kun ei etukäteen suunnittele, eikä ole mahdollista korjata. Tosin omat päivitykeni ovat etypääsä improvioiteja. joka tapauksessa. Mikä ei ehkä muuta niiden luennotta verrattuna tähän kommenttiin. Minkä juri edellisten rivien aikana huomasin mitä suurimmaksi paskapuheeksi. Teksi mieli poistaa lähes kaikki tähän nytr kijroittamani eikä alkaa selittää. Ymmärrän vasta nyt täysin tuon varsinaisessa postakssessasi tuntemasi hekuman.
Ah, no niin, tuohan vaikuttaa varmaan melko samalta kuin mitä tämä olisi jos ei o- tai siis että korjailisi ne kirjoitusvirheet jälkikäteen, paitsi ttä tässä ankarampien rajoitusten takia tulee väkisinkin aivoista vielä enemmän ja raaempia ja epämääräisempiä ilmaisuja ja lausejärjestykisiä kuin tuossa.
Tässä on minusta hienoa se ettei tarvi yrittääkään teeskennellä olevansa muka jotenkin tuottamansa tekstin hallinnassa, tai siis kykenevänsä pitämään sitä hallinnassaan, kun ei ole mitään päämäärää. Poimin tuolta freewritingistasi sen verran, että ilmeisesti siinä on jonkinlainen teema oltava?
Tai titseasiassa voihan tässä tietysti asettaa päämääriä mutta se, miten hyvin niiden savuttamisessa onnistuu, on jo aivan eri asia. Mutta siis ettei joudu pyyhkimään pois kuutta kappaletta huomatessaan ettei tämän nyt ole oleknkaan sitä mitä aioin sanoa. Joten ei edes yritäkään sanoa mitään.
Ja edellinen kommenttini oli siis OlliS:n kommenttia silmälläpitäen laadittu kun Ugus oli sivllävälin moderoinnissa.
Mutta eikö olekin herkullista, Ugus!
Emmätiä tarviiko siinä olla mitään teemaa. Mie lähinnä käytin sitä kirjoituslihaksen verryttelyyn, kun tuntui, ettei ollut pitkään aikaan saanut blogattua mitään. Lupa kirjottaa aivottomasti auttoi siihen.
Nonniin, no sittenpä se on sitäkin lähempänä tätä metodia. No voihan paska, nyt minä korjasin tuosta juuri äsken jonkin merkin enkä tajunnut sitä ennen kuin olin jo pyyhkinyt sen, enkä enää muista mikä siinä oli.
[…] Olisi aivan mahtavaa, jos tuollaista tekstiä voisi tuottaa siten kuin miltä kirjailija saa sen näyttämään: että ajatukset muuntuisivat kirjaimiksi sellaisinaan, kuin itsestään. Lähimmäksi tuota olen päässyt kirjoitellessani ilman backspace-näppäintä. […]
[…] hakea taas inspiraatiota siitä vanhasta kikasta, ettei saa käyttää Backspace- tai Deleta-nappia. Huh, tästä saattaakin tulla todiste siitä näppiksei kummaliisudesta mistä kirjoitin… […]
[…] kirjaimiksi sellaisinaan, kuin itsestään. Lähimmäksi tuota olen päässyt kirjoitellessani ilman backspace-näppäintä. #Wikipedian mukaan Joyce valitteli jälkikäteen systematisoineensa teosta […]