Animal wisdom
#1644. Maanantai, 31. lokakuuta 2005 klo 13.33.51, kirjoittanut Jani. 34
Kuka teistä Jyväskylän blogosalaaveista on töissä marketin kassalla? Minusta nimittäin tuntui tänään ensimmäistä kertaa sitten aloitkseni, että minut tunnistettiin ja se tapahtui juuri marketin kassalla. #
Olen miettinyt että se on varmaan aika kiusallista sille tunnistajallaee jos minut joskus joku sattuisi tunnistamaan, tai sii s ainkin minä olisin siitä hiukan hämilläni jos olisin se toinen, joka tulnnistaisi minut, kun pitäisi miettiä että pitäisikö tässä nyt jotenkin ilmaista se että olen tunnistanut vai ei ja jos niin kuinka sen tekisi ja jos ei niin kuinka sen onnistuu pitämään sisälään ettei se vahingossa muljahda ulos. Ja samaan aikaan minä voin vain olla autuaan tietämättömänä koko toisen sisällä tapahtuvasta pähkäilystä kun en tietenkään sitä toista tunne, tai jos en sitä toista tunne, niin kuin en useimpia tämän lukijoita varmaan näkö, siis nöll, siis näöltä tuntisi. #
Minä ostin sieltä marketist a kolme pulloa Fenix-juomaa kun ja siitä hyvästä sain hyppynarun, tuollaisen aika huomaamattoman värinsen (liimaan siitä kuvan tähän väliin jälkikäteen):
#
Siinä on kierrosalklaskuri ja sties mitä hienouksia. Onnea alakerran naapuri! Tästälähn saat kuunnella tasaista jumputusta joka ei olekaan lähtöisin subwooferistani vaan sen lisäksi jlattiaa vasten iskeytyvistä jaloistani. #
Voi taivas, avasin juuri tuosta hyppynarusta ottamani kuvan ja tajusin että se näyttää ykyllä melko roisilta. Niin kuin olisin ostanut kaksi dildoa ja ties mitä perverssiä narua saavuttaakseni autoeroottisen asfyksiaation kuin Michael Hutchence - öh, ehkä voisi kuitenkin sallia titselleen sen verran taukoa tässä, että tarkistaisi nimien oikean kirjoitusasun vaikka ogooglella. #
Kammottaa muuten ajatus että tällä lailla kirjoittaessa tänne alkaisi lipsahdela ajatuksia jotka haluaisi ehdottomasti pyyhkiä pois mutta kun ei voi, mutta toisaalta sehän tässä on niin jännääkin juuri. Mutta kummasti sillä lailla luulee että kun rajat poistaa niin ei pysty enää pitelemään itseään muka aiosoissa vaan että ajatukset alkaisi väkisin muljahdella tänne. #
Enkä nyt siis tarkoita tuommoiseia Michael Hut… Joo, kyllä se kirjoitetaan että Hutchence. Niin tuommoisa. Vaan niitä jotiain, siis mitä? No hulluako niitä nyt tässä kertomaan! #
Marinaalin lukeminen on tämän uuden kirjoitusmetodiai myötä saanut ihan uusia ulottuvuuksia. Tämä käy ihan kiehtovammaksi koko ajan, siis t, yhä, piti sanomani.
Minäkin luulin ensin että tuossa kuvassa on kaksi dildoa.
Ja jostain syystäajatus kierroslaskurista hyppynarussa sai minut nauramaan ääneen. Vaikkei siinä varmaan mitään naruamista ole.
Onko se nyt ihan varmaa, että kyseessä on hyppynaru?
Jos ei, niin saattaisi maistua sama juoma.…. XD
Ugus: Ääneen se kierroslaskuri sai minutkin naurahtaamaan siellä neuvonnassa kun siitä kuulin - luuline että se on ihan vaan tavallinen hyppynaru, mutta aikuisille.
No olikin tosi aikuisille…!
-C-: Ihan satprosenttisen varma en tietenkään voi olla - enkä ole siitäkään varma, että onko sillä niin paljon väliääkään, mikä noiden virallinen atrkoitus oikein on. Sen veran aiodon näköisiä vehkeitä ovat nimittäin!
Hyppylaskurin ohjeet ja itse hyppylaskuri lähikuvassa!
Harmi että se laskee vain kymmeneentuhanteen hyppyyn astio.
Marginaalissakin oletetaan siis, että Michael Hutchencen kuolema oli vahinko eikä itsemurha. No siinä olisikin enemmän järkeä. Sääli kyllä sitä miestä. :/
Ugus: Aivan, ei tie- sitä tiedä kuinka kova pogoamisinto vielä iskee. Siinä käy kymppitonni pieneksi.
Outi: Marginaalissa ei oikeastaan oleteta Hutchencesta mitään, vaan tai siis ei oleteta mitään siitä, oliko vai ei, vahinko vai itsemurha vaan vain kuolintavasta oletetaan, että se on se, minkä joskus muistaakseni jostain luin. Näin luotettava lähde on aina totuudellinen marginaali!
Minulla oli lapsena hyppynaru, joka laski hypyt ja se oli hirmuisen cool.
Ja minut on tunnistettu junassa. Kertoi asiasta jälkikäteen. Sen jälkeen on ollut toisinaan vähän epämiellyttävä olo julkisilla paikoilla.
BTW, en mä kyllä haluaisi tuon muotoista dildoa. Näyttääkin kamalan pieneltä.
norsis: Jos olisin minäkin vielä lapsi, niin minustakin tuo varmaan olisi hirmuisen cool - mutta nyt se on lähinnä huvittava ajatus :D
Tuotakin olen miettinyt, että miltähän se mahtaisi minusta tuntua sitten jos saisin tietää, että minut on tunnistettu. En osaa kuvitella.
Ja dildot - ei, oikeasti minusta on hirmu ikiusallista puhua jostain tällaisista! Mutta minusta tuo on kyllä ihan kohtuullisen kokoinen, tai sitten … jotakin tosi rietasta, jota en onneksi edes alkanut kirjoittamaan! :D
Niin eihän se koko kuvasta välity :D
Minulle tulee ensimmäisenä mieleen, jos joku vaikka kaupassa tuijottaa minua kauemmin kuin tarpeen, että siinä on nyt joku, joka on tunnistavinaan minut netistä. Sen jälkeen vasta alkaa käymään muita mahdollisia syitä, jos ei tuijotus ole alkanut loppumaan.
Eihän tuo hyppynaru nyt jätä minua ollenkaan rauhaan. Se voisi olla koti- ja matkakäyttöön suunniteltu sisätutkimuslaite, siitä pienestä kuvaruudusta, mikä siinä toisessa näkyy olevan, saisi sitten katsoa näkymiä. Vaan eihän siitä sanottavaa hyötyä olisi, mutta jos ajankuluksi ja paremman katsomisen puutteessa. Tai jtn.
-C-: Ai sinulla se on noin päin tuon tunnistetuksitulemisen epäilyn suhteen. Minä en tosiaankaan ole tähän mennessä tosissani ollut huomaavinani mitään sellaista, joskin niin päin kyllä, että kun olen liikuskellut julkisilla paikoilla, niin on tullut mieleeni, että tässä minä nyt olen, jos joku vaikka sattuisi näkemään.
Mistäpä sitä tietää, mihin muuhun käyttöön tuota hyppynarua valmistava firma noita näytöllisiä muovipulikoita oikein valmistaa. Muutetaan vain vähän sisällä olevien piirien ohjelmointia ja voilá!
Tsöh. No nyt se ratkesi tämäkin ongelma. En olisikaan ikinä kehdannut mennä ostamaan dildoa.
Ja toisekseen, minä kyllä Jyväskylässä ollessani aina kuljen silmät tapillaan, jos jostakin vilahtaisi vähän Jania. Mutta tuota niin mistäs marketista noita hyppynaruja saikaan? Olen taas tulossa parin viikon päästä.
Minä koetin olla paljastamatta sitä markettia sen varalta, että todella tulin tunnistetuksi niin, että se tunnistaja tohtisi ilmaista itsensä tulematta kuitenkaan samalla paljastaneeksi omaa työpaikkaansa. Mutta kun ei kukaan ilmoittaudu niin oletan, etten tälläkään kertaa tullut tunnistetuksi, ja kerron, että soli Peräsmaasta, eli Prismasta, kun tuon 3 Feenixiä = 1 digitaalinen hyppynaru -tarjouksen bongasin.
Niin niin, mutta missäs Prismassa tarkkaan ottaen?
Kelijon, Kelijon. En minä sentään Seppälään saakka minkään dildo-hyppynarujen perässä täältä läskejäni raahaisi!
Juu, minulla on pientä paranoidisuutta ;)
Tämän merkintä kommenttiosuuksineen voi toimia hyvänä menekinedistimenä hyppydildoille ja sille juomallekin.
Voipi hyvinkin toimia siitäkin huolimatta, että juoman valmistaja tuskin virallisesti asettuisi tällaisten oheistuotteistaan käytävien keskustelujen taakse :D
Sepäs hyvä. Keljon Prismassa minäkin käyn. Asuin siinä kupeessa parikymmentä vuotta, tosin mitään Prismaa ei silloin vielä ollutkaan. Eikä mitään kauppakompleksia muutenkaan. Tyhjää kesantopeltoa vain, jossa hiihdin kesät talvet. No nih. Se sitten taas meikäläisestä.
Juu, siinä ne nyt kovasti koettavat vissiin kehittää sitä aluetta. Vastakin pykäsivät taas uuden tavaratalon siihen. Kävin siellä avajaisissa mutta sen valikoimat olivat kyllä minusta aika ankeat.
Ja sitä Prismaa ne ovat remontoineet nyt vissiin sata vuotta. Mitä varten Prismojen remontit tuntuvat kestävän ikuisuuksia? Ne aloittivat muistaakseni sen uuden tavaratalon rakentamisen sen Prisman remontin aloittamisen jälkeen ja se on jo valmis - Prisman remontti ei vieläkään.
HYPPYNARU!
juuri kun olen miettinyt viikon ajan, että saakohan mistään hyppynarua enää tähän aikaan vuodesta! (en kyllä aio ostaa kolmea pullotettua Fenixiä sen saadakseni.)
haluan hyppynarun! on viime aikoina iskenyt ihan hillitön into pomppia.
Minäkin aina Jyväskylässä odotan näkeväni Janin minä hetkenä tahansa (toisaalta rajoitetun ajan vuoksi minulla yleensä tapana liikkua vain Kuokkalan S-marketissa ja se ei ehkä ole paras havainnointipaikka).
Minut tunnistettiin viime viikonloppuna, se tuntui oudolta mutta myös vääjäämättömältä ja normaalilta, minusta tuntui aivan luonnolliselta että ihmiset tietävät kuka olen (puolustukseksi pitää sanoa etten ollut syönyt kunnolla koko päivänä ja olin muutenkin sekava). Outoa oli se että minäkin tiesin kuka hän on.
Tai oikeastaan oudointa oli se että juttelin henkilö a:n kanssa jonka tunnen paikasta x, hän taas tuntee henkilö b:n (joka tunnisti minut) paikasta y, minä tiedän henkilö b:n paikasta z, ja hän minut paikasta ö (joka on blogimaailma). Kovin monimutkaista.
Minusta tuossa kuvassa näytti olevan kaksi paprikaa ja niiden oikealla puolella jotain muuta ruoka-ainetta - otsikon perusteella oletettavasti eläinperäistä.
Lähdenkin tästä syömään, kun kanssablogisti tarjoaa lounaan osamaksuksi kirjasta.
exme: Tämäpä harmillista, sillä totesin tuossa juuri, että olen liian pitkä pomppimaan tässä asunnossa tuolla. Se läpyttäisi siis lattian lisäksi myös kattoon, enkä minä jotenkin viitsisi niin kovaa meteliä sen kanssa pitää, eikä puhettakaan, että lähtisin jonnekin salille hyppynarun kanssa. Minun tuurillani huomaisin kuitenkin pian ympärilleni kerääntyneen jotain hakaristimotoristiveljeskuntalaisia, joita hyppelyni huvittaisi.
Niinpä voisin lahjoittaa tuon sinulle, jos nimittäin olisit kädenojennusmatkan päässä.
Nt: Kuokkala on tosiaan huonoin mahdollinen alue minun bongaamistani ajatellen, sillä mikäli oikein muistan, niin olen käynyt siellä täällä asumisaikanani kaikkiaan kokonaiset kaksi tai kolme kertaa.
Nuo sosiaaliset kuviosi (kuka tunsi kenetkin mistäkin) ovat aivan liian korkean tason matematiikkaa minun kyvyilleni! Niinpä luotan vain sanaasi siitä, että se oli outoa.
Timo: Todellinen hypermodernin zen-keittiön ateria: kaksi chilipaprikaa läpikuultavan punaisen ohutsuolen kera tarjoiltuna muotoillulta muovilautaselta! Hyvää ruokahalua!
Sinulla on siis naru, joka mittaa omia pyörityksiään. Mutta
joko sinulla on narun pyörittämiseen tarvittava vempain?
Minullahan on niitä kaksi! Eikö kaikilla ole?
oletettavasti saan joskus vielä graduni siihen kuntoon, että saavun siihen nimenomaiseen kaupunkiin tapaamaan professoria (jos en kahtakin). hyppynaru toimii kyllä suurempana houkuttimena kuin gradukeskustelu.
AAAH! Per*ele, olipas hauskaa taas pitkästä aikaa, uh! Mutta että punainen dildo jos nyt tähän aiheeseen pittää mennä. Ja kyllä hyppynaru aina vaan naurattaa, varsinkin ku kahvat näyttää dildoilyta. Siitä tuilee mieleeni, että hävettää aina ostaa kesäkurpitsaa kaupasta kun käpelöi silleen niitä ja miettii mikä oisi hyvänlkokoinen ja niin ihan ruoanlaittoon vaan, mutta ei voi itetää jos jokiu luulee jotain muuta. Höh.
Olenkin miettinyt, että mahtaako moniakin naisia hävettää fallisten hedelmien ja muiden ruokatarvikkeiden (lenkkimakkara) käsittely kaupassa. Ilmeisesti vastaus on kyllä!